Miksi joudun jokaisessa työpaikassa kiusatuksi?

Illanviettoon kutsutaan mukavia ihmisiä joiden kanssa tulee muutenkin juteltua, omien sanojesi mukaan olet hiljainen ja omissa oloissasi oleva. Ole enemmän läsnä ja osallistu jutteluun, rohkeasti vaan kahvihuoneeseen juttelemaan.

Hiljaiset ja ujot tyypit ovat jotenkin rasittavia, ja helposti tulee tunne että ne eivät edes pidä muista ihmisistä.

Ei työpaikan ulkopuolisista jutuista pois jättäminen ole mitään kiusaamista. Ja paskanpuhuminen on luonnonlaki, näin anonyymisti voin myöntää puhuvani muista henkilöistä usein seläntakana. Mutta samalla uskon että minustakin puhutaan samanlailla, en välitä vaan hyväksyn sen karmana. : )

Jos sulle käy noin jokaisessa työpaikassa, niin valitan... Ehkä oma käytöksesi saa sen aikaiseksi tai sitten tulkitset kaiken kiusaamiseksi. Kovaa tekstiä tiedän. Mutta kyllä työkaverit saa mennä keskenään sellaisessa porukassa jossa viihtyvät, eikä Se ole kiusaamista. Nykytyöpaikat ovat usein sellaisia että tietoa pitää jakaa myös muille vaikka kuinka viihtyisi omissa oloissaan. Oletko varma että erotat toisistaan työasia kritiikin ja henkilökohtaisen haukkumisen? Työasioista saa olla eri mieltä, mutta jos haukutaan henk.kohtaisia asioita, niin sitä ei tarvitse sietää.

Kakkonen haluaa lisätä että saa olla hiljainen, ja saa olla ujo! Kyllä on jotain vikaa sellaisessakin ihmisessä joka tuomitsee toisen ennen kuin tämä on saanut edes sanaa suustaan...

Ja jonkunhan ne kaffipöydän jututkin täytyy kuunnella ;) Ei ole järkeä edes kertoa juttuja jos paikalla on pelkkiä ekstroverttejä jotka selittävät ummet ja lammet toistensa avonaisiin suihin.

Suomalainen työelämä on sairas ja siinä olevat ihmiset keskimäärin narsistisia paskoja, jotka kuvittelevat olevansa hyviäkin työntekijöitä. Minun puolestani voivat pitää tunkkinsa, sellaisiin psykopaattisiin klikkeihin ei kannata aikaansa uhrata, elämä on liian lyhyt ilkeiden ihmisten parissa vietettäväksi.

Minulla on vähän vastaavia kokemuksia. Tunnistan kyllä itsessäni sen ominaisuuden, että herkästi havainnoin ympäristössä, ihmisten elkeissä ja sanoissa negatiivista minua kohtaan, vaikkei sillä olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Itse aloitin viime viikolla uudessa työssä ja mielestäni minua ei ole otettu tai edes yritetty ottaa porukkaan. Huomenna taas yritän uudella innolla, katsotaan kuinka kauan jaksan kun työkään ei ole mielekästä.. Kovasti voimia ja tsemppiä ap:lle! Minkälainen sinun  sosiaalinen verkosto on työn ulkopuolella? Minulla onnekseni on laaja tuttava ja ystäväpiiri ja saan heiltä voimaa uskoa siihen, ettei minussa ns. ole vikaa.

Olet herkkä ja/tai sopiva kiusattava.

Haista sinä lehmä Paska.

Kyllä sen ymmärtää. Koulutetaan huippuja ja käytetään ketjun sanelemaa muotoa jota esitellään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen ymmärtää. Koulutetaan huippuja ja käytetään ketjun sanelemaa muotoa jota esitellään.

Johtoporras käärii rahat. Lapsia tehdään 3-4. Rahat ei riitä mihinkään. Vanhemmat lähtevät eri teilleen.

No, kyllä se Jeesus tulee !

Naisvaltaisilla aloilla on yllättävän yleistä, että yksitellen joku porukasta valitaan silmätikuksi ja kohde vaihtuu jos tämä lähtee. Olen yhdessä tällaisessa ollut itse osallisena mutta olen kuullut tai nähnyt sivusta useita. Varsinkin kuulemma hoitsut ja heidän väliset suhteet voi olla tosi hankalia (ehkä siksi kun ovat niin ylityöllistettyjä ja väsyneitä jatkuvasti?). 

Vierailija kirjoitti:

Mää en ainakaan jaksa sellaisia jotka julistaa olevansa ujoja, hiljaisia ja paniikkihäiriöisiä ja silti pitäisi aina jaksaa pyydellä mukaan ja jutella hiljaiselle kenkiään katselevalle tuppisuulle. Kuulkaas, kun suurin osa meistä on normaaleja eikä jaksa terapoida noita hartaasti vaalittuja ominaisuuksia kuten hengen dramaattista haukkomista ja voihkimista heti kun pitäisi jonkin eteen nähdä vaivaa tai on pikkuisen kiire. Ketään ei kiinnosta teidän ongelmat kun jokaisella on ne omat ja niiden kanssa vaan on pärjättävä. Heikot sortuu elon tiellä eikä se ole vahvojen vika. Vietän siis mieluummin aikaa sellaisten kanssa joiden kanssa on kivaa ja vaivatonta. Paniikkihäiriöikää keskenänne, kyllä teillekin samanlainen panikoiva ystävä löytyy. Yhdessä on mukavampaa sitten varmasti huohottaa ja olla ahdistuneita ja ujoja.

Näin minäkin aikoinaan julistin kunnes julistukset sattuivat omaan nilkkaan. 

Mene rohkeasti mukaan muiden juttuihin. Itsekin olen ujo ja monesti oletetaan, että haluan olla rauhassa eikä minua kiinnosta muiden jutut. 

Tai vaihda alaa. Oletko alalla joka vetää paljon ilkeitä ja pinnallisia ihmisiä puoleensa? Tietysti joka työpaikkaan mahtuu omat mulkeronsa, mutta joihinkin niitä mahtuu enemmän. 

Naiset!, ootte huo ria 

Sama. Tämä toistuu aina. En loukkaannu siitä, koska työ"kaverit" eivät merkitse minulle ihmisinä mitään. Mutta suutun tulisesti huomatessani, että olen taas kerran työpaikan silmätikku. Oikein tunnen kuinka katseet liimautuvat minuun, kun astun sisään, ja välittömästi kiusaajien ongenkoukku nappaa minut kaikkien seasta. Minun työskentelyäni tarkkaillaan aivan eri tavalla kuin muiden, kuulen aivan liikaa nimeäni työpaikalla, kun taas muiden nimiä kuulen hädin tuskin koskaan. Aina on jotain sanomista. Ei hetken rauhaa töissä. Joka saa.tanan kerta kun kuvittelee, että vihdoin "teen jotain oikein" (kun siis toimin kuten muutkin), niin eiköhän sieltä jostain nurkan takaa ilmesty joku pikkupomo huomauttelemaan taas jostain. 

Olen selkeästi työpaikkojen kaunein ja tiedän sen, mutta ei se tee minusta yhtään sen huonompaa. Olen aivan varma, että yksi suuri syy on se, että olen aina huoliteltu. Paksu tukka harjattu ja vähän ojennukseen aseteltu, siisti ja luonnollinen meikki, raikas tuoksu. Pitäisi olla homssuinen peikko, että kelpaisi työpaikoilla (jos ei ole aspatyö.)

Olet varmaan kaunis.

Sitten kun se on aina niin hienovaraista. Sitä melkein luulee kuvittelevansa kaiken, vaikka tietää, ettei kuvittele. Olisi paljon helpompaa sanoa vastaan, jos kiusaamistouhu olisi räikeän selkeää. 

Kannattaa etsiä jotain yhteistä tekijää noista työpaikoista, asiaa joka toistuu aina ja pyrkiä välttämään sitä. Parasta olisi poistaa ongelmatekijä kokonaan, eikös vain.

Ei sinussa ole vikaa. Ehkä kokevat erilaiseksi verrattuna itseensä, saatathan olla muiden kanssa samanlainen enemmän jossain muualla. Heillä on valmis sisäpiiri. Tuskin heidän tyttöjen ilta on kiusaamista sua kohtaan, jos ovat vain tottuneet siihen pieneen porukkaan tai samaan. Ihmiset ovat vanhojen kaavojensa vankia ja tunteiden. Toisaalta jos joku muu uusi käy sinne, outoa. Mutta seläntakana puhuminen on ikävää.