Lue keskustelun säännöt.
Kaikki lapsettomat kaverit ovat jääneet.
03.05.2014 |
Mua surettaa se, että lapsettomat kaverit eivät halua pitää minuun enää yhteyttä. Siitä on nyt muutama vuosi aikaa kun sain esikoisen, ja sen jälkeen ovat pikkuhiljaa kaikki lakanneet pitämästä yhteyttä.
Ja kyllä olen itse soitellut ja ehdottanut tapaamisia, ja joskus olemme nähneetkin, mutta sitten kun huomasin aina olevani se aloitteen tekijä, minulle unohdettiin soittaa takaisin, tapaamisia peruttiin viime hetkellä, niin lakkasin pitämästä yhteyttä. Eipä ole heistä kuulunut sen jälkeen..
Tuntuu tosi pahalle tajuta se, että he eivät oikeasti halua olla minun kanssa enää tekemisissä. Yksi kyllä otti vähän aikaa sitten yhteyttä parin vuoden tauon jälkeen, kun tuli itse raskaaksi! Ihmettelen vaan miksi eivät halua olla enää ystäviäni sen jälkeen kun minusta tuli äiti?
Kommentit (58)
Onko sinulla vielä annettavaa ystävyyssuhteisiin vai meneekö kaikki perheellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihmetellyt samaa kuin ap ja todiaan itse tietoisesti välttelen lapsists puhumista lapsettomien kaverieni kanssa. Mutta minäkin olen jäänyt aktiiviseksi osapuoleksi, kun taas he eivät ota koskaan minuun enää yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:36"]
Sanon tämän lapsettoman näkökulmasta, jonka kaveri sai muksun vuosi sitten: ennen keskusteltiin sitten mistä keskusteltiinkaan, mutta tuoreella äidillä on 90% puheenaiheena vaan oma lapsi ja mitä se teki tänään.
Ymmärrän että se pieni ihminen on tärkeä, mutta vaikka lapsesta ei puhuttaisikaan mitään, niin silti lapsi on kokoajan läsnä.
[/quote]
Eli parempi sitten unohtaa koko kaveri? Toki puhun lapsestanikin, mutta en varmasti yhtään sen enempää kuin ystäväni vaikkapa jostain miesseikkailuistaan tai työongelmistaan, tai mikä ikinä nyt sattuukaan hänelle juuri sillä hetkellä olevan sellaista jonka haluaa jakaa. Ja voin kyllä hyvin nähdä - ja olen nähnytkin - ystäviäni ilman lapsia. Äitikavereita kun useimmiten tulee nähtyä lasten kanssa, niin tosi mielellään välillä näkisikin lapsettomia kavereita vähän eri merkeissä. Mutta olen kyllä ymmärtänyt että seuraani ei enää kaivata, minut on unohdettu ja tottakai se tuntuu pahalta.
Minäkin olin kova bielttäjä. Olin aina kaikissa bileissä ja minua pyydettiin joka paikkaan. Kavereita oli paljon.
Sitten jossain vaiheessa tapasin mieheni ja perustin perheen. Elämä rauhottui ja tahtomattani veirainnuin näistä kavereista. Se bilettäminen ei enää ollut ykkösasia, en myöskään voinut enää lähteä yhden puhelusoiton jälkeen rientoihin. Lopulta vain erkanin näistä ihmisistä. Muutama pysyi sellaisina kavereina jotka käy kahvilla ja joiden kanssa voidaan sopia illanistujaisia hieman aikataulullakin. Tosiaan joskus surettaa, että minun elämän muutos teki minusta enemmän yksinäisen sosiaalisessa elämässä.
Ja itse en tahdo tavatessa puhua koti/lapsiasioista. Vaan nimenomaan olla vapaalla. Mutta olen toki saanut uusia toisenlaisia kavereita. Mutta kyllä arkeen kaipaisin enemmän sitä kahviseuraa ja sitä että luokeseni tultiin kylään monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:36"]
Sanon tämän lapsettoman näkökulmasta, jonka kaveri sai muksun vuosi sitten: ennen keskusteltiin sitten mistä keskusteltiinkaan, mutta tuoreella äidillä on 90% puheenaiheena vaan oma lapsi ja mitä se teki tänään.
Ymmärrän että se pieni ihminen on tärkeä, mutta vaikka lapsesta ei puhuttaisikaan mitään, niin silti lapsi on kokoajan läsnä.
[/quote]
Komppaan tätä.
Ystäväni sai kolme lasta neljän vuoden sisään, ja kuten arvata saattaa, juuri muita puheenaiheita ei ole kuin lapset. Ja joku näistä kolmesta lapsesta on aina mukana, joskus jopa kaikki kolme.
Suomalaiset eivät pidä lapsista. Ei lapsettomat ihmiset halua nähdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehä lapsia ekana eikä vikana kaveripiiristä
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:36"]
Sanon tämän lapsettoman näkökulmasta, jonka kaveri sai muksun vuosi sitten: ennen keskusteltiin sitten mistä keskusteltiinkaan, mutta tuoreella äidillä on 90% puheenaiheena vaan oma lapsi ja mitä se teki tänään.
Ymmärrän että se pieni ihminen on tärkeä, mutta vaikka lapsesta ei puhuttaisikaan mitään, niin silti lapsi on kokoajan läsnä.
[/quote]
Komppaan tätä.
Ystäväni sai kolme lasta neljän vuoden sisään, ja kuten arvata saattaa, juuri muita puheenaiheita ei ole kuin lapset. Ja joku näistä kolmesta lapsesta on aina mukana, joskus jopa kaikki kolme.
[/quote]
Olet hieno ihminen, että haluat kuitenkin vielä nähdä kaveriasi. Ja samalla mietin itseäni, että en yleensä saa ennen klo 16 lasta kenellekkään hoitoon jos joku tahtoisi tavata ilman häntä. Ja minulla lapsia on vasta yksi. Ehkä kaverisi ei saa kaikkia lapsia kerralla hoitoon kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:48"]
Ei kannata tehä lapsia ekana eikä vikana kaveripiiristä
[/quote]
eli muistakaa kysellä kavereilta koska heillä on aikomus tehdä lapsia...ihan hullu ajatus. Ja mitäs sitten jos itse jääkin syystä tai toisesta lapsettomaksi, tai kaikki muut kaverit jää..
Minä olen lapseton ja sinkku, kaikki ystäväni ovat avio- tai avoliitossa, perhettä perustamassa. On ilmeisen sallittua lakata vaalimasta yhteyttä parhaisiin ystäviin siinä vaiheessa, kun puoliso löytyy. Aikaa ei ole, kiinnostusta ei ole, ja tämä on kaiketi monesta aivan luonnollista, osa elämää. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. Minusta tällainen on loukkaavaa.
Olen surullinen siitä, ettei ystävyyttä arvosteta ja vaalita. Ap on tavallaan samassa tilanteessa.
Ja puhun todella ystävistä, en kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap lisää vielä, että olen jo yli 30v, ja tiedän että osa näistä kavereistani ei tule edes koskaan hankkimaan lapsia. Jotenkin sitä kuvittelisi myös, että jos itsellä ei ole lapsia, eikä niitä tule hankkimaan, niin että jos vaikka kerran kuussa joutuu lapsen kanssa olemaan tekemisissä, niin ei se niin kamalaa voi olla? En varmaan vaan tajua jotain, mutta tällaisia asioita ihmettelen..
Ja kuten joku aiemmin kirjoitti, myös minä olen tietoisesti ollut puhumatta lapsistani tavatessani lapsettomia ystäviäni, koska tottakai tiedän etteivät jaksa kuunnella samalla tavalla kun muut äidit, mutta saattavat monesti sitten kysellä lapsista jotain, joten pitäiskö sittenkin olla kertomatta? Kysyvätkö vaan kohteliaisuudesta, mutta eivät oikeasti halua kuulla? En vaan ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:55"]
Minä olen lapseton ja sinkku, kaikki ystäväni ovat avio- tai avoliitossa, perhettä perustamassa. On ilmeisen sallittua lakata vaalimasta yhteyttä parhaisiin ystäviin siinä vaiheessa, kun puoliso löytyy. Aikaa ei ole, kiinnostusta ei ole, ja tämä on kaiketi monesta aivan luonnollista, osa elämää. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. Minusta tällainen on loukkaavaa.
Olen surullinen siitä, ettei ystävyyttä arvosteta ja vaalita. Ap on tavallaan samassa tilanteessa.
Ja puhun todella ystävistä, en kavereista.
[/quote]
Elämä nyt vaan muuttuu niin erilaiseksi aikuistumisen myötä. Ei sinkkuaikojen biletystä enää osaa kaivata kun omalla terdellä saa iltaa istua kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Elämä nyt vaan muuttuu niin erilaiseksi aikuistumisen myötä. Ei sinkkuaikojen biletystä enää osaa kaivata kun omalla terdellä saa iltaa istua kaikessa rauhassa."
Millä perusteella minä en ole aikuinen - aikuistunut - ihminen ilman puolisoa tai lapsia. En haikaile aikoja ikuisuuksien takaa, vaan ystävyyttä. Puhun tilanteesta, jossa yhteydenpito ystäviin loppuu usealla kuin seinään, kun puoliso kävelee elämään.
Kuka on puhunut mitään bilettävästä sinkkuajasta?
2:nen jatkaa:
Välillä äidillä on myös pienet piirit, eli ollaan kotona lapsen kanssa, käydään kaupassa ja leikitään lapsen kanssa. Ymmärtää sitä sillä tavalla miksi se puheenaihe kääntyy myös helposti lapsiin tai muutenkin puheenaiheet supistuu entisestään.
Ja hyvä jos ap on yrittänyt hillitä itseään lapsesta puhumisesta, mutta välillä ei tiedosta asiaa.
Haluatko edes olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä jonka kanssa sinun pitää jatkuvasti hillitä itseäsi?
Mun pari entistä tosi hyvää ystävää on saanut lapsia, n.4-1 vuotta sitten, ja kyllä ne kaikki on tipahtanut.
Mä en juuri koskaan pidä mitään yhteyttä heihin, eikä hekään kovin paljon muhun. Mä odotan että ne soittaa kun niill esopii ja haluavat hengailla. Mä en tykkää sopia monen viikon päähän kahvitteluja, ja en jaksa turhaa soitella kun tiedän ettei ne voi mun kanssa mitään kolmen minuuutin varotusajalla tehdäkään.
Se vaan on niin että elämäntilanteet kun on niin erilaiset, niin ei ole enään sitä yhteyttä joka ennen oli.
Jos kaverin lapset tulee mukaan on se yhtä sähläystä, ja mä en pidä sellaisesta, mä en tykkää että ipadi huutaa kahvipöydän päässä ja että joudun värittämään väritskirjaa muksujen kanssa. En osaa olla lasten kanssa, enkä niin niiden seurasta välitä, joten hengailen mielummin ihmisten kanssa, joilla ei muksuja ole.
Kaverit on ihania ja rakkaita, mutt alapsien saannin myötä myös minä, sinkku, olen luopunut niistä. niillä on perheet ja omat jutut.
Mä luulen että se johtuu siitä että elämän prioriteetit on niin erilaisia, ettei oikein enää yhteistä "juttu" löydy.
Kyllä meitä perheettömiäkin harmittaa ettei se bestis pysynytkään aina bestiksenä:)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:20"]
Mun pari entistä tosi hyvää ystävää on saanut lapsia, n.4-1 vuotta sitten, ja kyllä ne kaikki on tipahtanut.
Mä en juuri koskaan pidä mitään yhteyttä heihin, eikä hekään kovin paljon muhun. Mä odotan että ne soittaa kun niill esopii ja haluavat hengailla. Mä en tykkää sopia monen viikon päähän kahvitteluja, ja en jaksa turhaa soitella kun tiedän ettei ne voi mun kanssa mitään kolmen minuuutin varotusajalla tehdäkään.
Se vaan on niin että elämäntilanteet kun on niin erilaiset, niin ei ole enään sitä yhteyttä joka ennen oli.
Jos kaverin lapset tulee mukaan on se yhtä sähläystä, ja mä en pidä sellaisesta, mä en tykkää että ipadi huutaa kahvipöydän päässä ja että joudun värittämään väritskirjaa muksujen kanssa. En osaa olla lasten kanssa, enkä niin niiden seurasta välitä, joten hengailen mielummin ihmisten kanssa, joilla ei muksuja ole.
Kaverit on ihania ja rakkaita, mutt alapsien saannin myötä myös minä, sinkku, olen luopunut niistä. niillä on perheet ja omat jutut.
Mä luulen että se johtuu siitä että elämän prioriteetit on niin erilaisia, ettei oikein enää yhteistä "juttu" löydy.
Kyllä meitä perheettömiäkin harmittaa ettei se bestis pysynytkään aina bestiksenä:)
[/quote]
Jep, suomalaiset eivät osaa olla lasten kanssa.
Toi aikatauluasia on aika isossa roolissa, lapsettomat ja sinkut eivät joudu suunnittelemaan menojaan samalla tavalla, ja jättävät usein soittamatta jos ajattelevat ettei henkilö kuitenkaan pääse kahville heti. Näin ainakin itse. Sitten joutuu ikävään tilanteeseen kun haluaisi nähdä henkilön NYT, mutta joutuukin sopimaan tapaamisen kauemmaksi. Itse ainakin koitan pitää kalenterin tyhjänä jotta voin joka hetki tehdä mitä huvittaa. Tiedän että se muuttuu kun saan lapsia, ja hyvä niin, en vaan halua luopua tyhjästä kalenterista vielä.
Sanon tämän lapsettoman näkökulmasta, jonka kaveri sai muksun vuosi sitten: ennen keskusteltiin sitten mistä keskusteltiinkaan, mutta tuoreella äidillä on 90% puheenaiheena vaan oma lapsi ja mitä se teki tänään.
Ymmärrän että se pieni ihminen on tärkeä, mutta vaikka lapsesta ei puhuttaisikaan mitään, niin silti lapsi on kokoajan läsnä.