Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ero vai ei
15.06.2014 |
Ollaan oltu yhdessä 16 vuotta. 1 9-v lapsi. Kaikki oli hyvin kunnes noin 4-5 vielä sitten mies sai todella vaativan työvoiman. Ilmeisesti liian vaativan, tai ainakin hänestä tuli ikävä kumppani.
Hän saa raivokohtauksia, uhkaa erolla niissä. Näitä voi olla pari kolme vuodessa. Ei väkivaltaa. On rikkonut pari tavaraa. Kuvio menee niin, että leppyy itsekseen muutaman päivän päästä ja pyytää anteeksi, selittää työpaineilla.
Nyt vuosi sitten hän sai taas kunnon raivarin ja hommasin jo uutta asuntoa. Mies toipui ja pyyteli anteeksi. Ei suostunut menemään terapiaan. Mutta jäin kuitenkin.
Nyt taas ollaan siinä tilanteessa. Mulla on taas uusi asunto läheltä (lapsen koulun takia), josta pitää sanoa otanko:sen nyt ensi tiistaina.
Mies on taas leppynyt ja nyt varasi terapiaan ajan. Se oli mun ehtoni ja sanoin, että tämä on viimeinen kerta kun annan mahdollisuuden. Eli ensi kerralla kun erolla uhataan, mä lähden.
Nyt siis itse uhkaa aina ja nytkin huusi että syksyllä teidän pitää olla täältä pois.
Pelkään teinkö virheen antamalla taas anteeksi. Jos mies saa samanlaisen hullun raivarin syksyllä, kadun todella etten lähtenyt.
Miehellä on hyvin traumaattinen lapsuus ja se on todennäköisesti vahingoittanut hänen stressinsietokykyään. Hän ikään kuin haluaa rangaista itseään. Nyt lisämausteena hänen äitinsä on kuolemaisillaan. Äiti on/on ollut ihan paska, epäluotettava ja naureskellut esim. Miehen lukihäiriölle.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (9)
En tee päätöstä jonkun kirjoituksen perusteella.
Ekassa viestissä se työvoima oli siis työpaikka, jostain syystä puhelin muutti sen.
No muotoillaan kysymys uudestaan. Ymmärrättekö miksi jäisin, vaikka pelkään ettei se ole viisasta?
Mun kavereista kaikki on sitä mieltä, että jää jos voit, koska he tuntevat mun miehen ja osittain symppaavat häntä tässä. Tuntevat minut ja tietävät että olen kaikkea muuta kuin "uhri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän jos jäät, ilmeisesti tunteita on vielä.
Ymmärrän myös miks pelkäät että teet tyhmästi jos aina vaan annat anteeksi.
Mietin paljonko se terapia auttaa. Mies on luonteeltaan kauhean pessimistinen ja jotenkin ylivarovainen. Minä taas optimistinen ja aika rohkea ja huoleton. Jotenkin luotan että elämä kantaa. Mies epäilee ettei mikään onnistu paitsi vahingossa.
Tämäkin eroavaisuus mietityttää. Tunnen että mies sillä pessimistisyydellään vetää mua alaspäin. Hänen mielestään taas minä olen kuin lapsi tässä mielessä.
Vaikeaa on, kävi kummin vain.
Ota se asunto vastaan että näytät että olet tosissasi. Voit mennä silti miehen kanssa terapiaan. Oma asunto antaa vähän toisenlaista näkökulmaa ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, kuin mun elämää.
Pidä huolta itsestäsi. Pidä myös huolta että jos miehesi ei pysty hallitsemaan tunteitaan ja tulee tuollainen raivokohtaus, jossa sua ilmeisesti ajetaan pois sun kotoa, niin lähdet edes tauolle. Pidä kiinni siitä että nyt on se vika kerta kun jäit.
Itse olen syönyt sanani liian monta kertaa. En tiiä pääsenkö enää lähtemään.
Minä erosin tuollaisesta raivopäästä ja elämä on nyt yllättävän keveää. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi toinen näyttää päivittäin nyrpeää naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta; ehdin jo ajatella erillistä asumista ja se tuntui keveältä. Viime vuonna se tuntui hirveältä. Onhan hän muutenkin kotona oikukas.
Alue: Aihe vapaa
pelkään vastata, kun saatat ottaa todesta tuntemattoman ihmisen neuvon. Ei me tunneta sinua eikä miestäsi eikä teidän elämää. mikä tahansa vastaus olisi pelkkää mutua ja puoskarointia. kysy ennemmin vaikka ystäviltä, terapeutilta ja sukulaisilta.