Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
Äiti hakkasi remmillä ja eikä sitä kiinnostanut jos en tullut yöksi kotiin.
Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa minua vaikka varmaan rakastikin. Minä aion sanoa sen lapsilleni joka päivä, koska se on täysin totta.
Arvostella, latistaa ja syyllistää, niin ettei itsetunnosta ole jäljellä enää mitään. Kun ongelmatilanteissa, tai mielipahassa käännyin äitini puoleen ja kerroin huoleni, sen keskustelun jälkeen tuntui kaksin verroin pahemmalta.
Sellaista en tee koskaan omille lapsilleni.
Äiti yritti kasvattaa minut omaksi pienoiskopiokseen. Oli sitten erittäin pettynyt minuun kun ei onnistunut. Omille lapsilleni olen antanut tilaa kehittyä omaksi itsekseen.
Joskus n. 10-vuotiaana ohikulkiessai vahingossa hipaisin äitiäni ja hän sanoi: Hyi, helvetti, älä koske minuun.
En tee samaa
Äitini ei ymmärrä lapsen kehitysvaiheita. Olin hyvin helppo murrosiässä, ei kännejä, poikia tai mitään haukkumis räyhäämisiä. Olin muuten joskus allapäin tai kiukkuinen sekä halusin edes hiukan yksityisyyttä. Äidistä olin kuitenkin vain turhaan kiukutteleva ja vaikea penikka, jos en esim. halunnut kertoa keneltä sain juuri tekstiviestin ja mitä viesti sisälsi. Edelleenkään äitini ei tunnu ymmärtävän, että jokaisella on murrosikä ja mitä se yleensä tuo tullessaan. Nuorelle oli vaikeaa tarpoa yksin hormonimyllerryksessä.
Koitan välttää henkistä väkivaltaa. Annan mieluummin vaikka miehen kasvattaa lapseni. Mies ei ikinä tekisi väkivaltaa lapsille.
Ainakin nämä
- ruumiillinen kuritus
- vihjailu isäni insestisyydestä (ei pitänyt paikkaansa)
- tiukka uskonnollinen kasvatus ml en koskaan päässyt mihinkään diskoihin tmv nuorten menoihin ja jäin ulkopuoliseksi
En kutsu tytärtäni huoraksi vain siksi, että hän tulee kotiin klo 17.00 klo 16.00 bussin sijaan.
Äitini mielestä kaikki poikiin/miehiin liittyvät oli huoraamista ja luulin ihan oikeasti pitkään, että huora on nimitys tytölle, joka on häpeällisellä tavalla kaukoihastunut johonkin täysin mahdottomaan idoliin tyyliin Brad Pitt.
-leikkaa poikatukkaa tytölle joka haluaa pitkät hiukset
-hauku ja vähättele
-latista itsetuntoa sanomalla toisten olevan parempia
-laita joka päivä kouluun samoissa vaatteissa
"Ein" sanominen on ok, eikä sen sanominen tarkoita mitään draamaa. Joskus "ei" on paikallaan.
Syli, halaukset ja pusut ok. En muista äitini näitä tehneen. Vaikka hyvä äiti silti.
Tupakoi sisällä. Tämä oli käsittääkseni yleisempää 90-luvulla. Muistan, kun valitettiin siskoni kanssa siitä hajusta. Jossain vaiheessa äiti kuitenkin "vähensi" sisällä polttamista, kävi aina vessassa röökillä. Pöntössä oli aina tumppeja. Enää ei tupakoi sisätiloissa (edes siellä vessassa), en kyllä tiedä milloin siirtyi kokonaan nykytilanteeseen, vain ulkona tupakoimiseen.
Juo ja käytä lääkkeitä samanaikaisesti.
En aio koskaan suuttua kun lapseni sairastuu. Äitini sätti minua aina kun sain virtsatietulehduksen, joka oli niin vaikea että meidän oli joskus pakko lähteä yölläkin päivystykseen.
Olla pettynyt, kun lapsi saa kokeesta tai todistukseensa "vain" 9:n
En aio tukistaa lastani, mutta sanon aina rakastavani häntä.
Luen näitä kauhulla. Itselleni ei tule mieleen mitään, mitä äitini teki jota en lapselleni haluaisi tehdä. Olen kiitollinen ja onnellinen äidistäni, joka on nykyään maailman paras mummo.
Pakota syömään.
Lapsena ruoka tungettiin väkisin kurkusta alas. Jollei siltikään syönyt, piti olla vuorokausi ilman ruokaa.
En ikinä, ikinä, ikinä halua, että oma lapsi joutuu kokemaan samaa.