Lue keskustelun säännöt.
Minua kohdeltiin tänään ryhmätyössä kuin ilmaa. Miksi minua ei nähdä ihmisenä?
25.03.2014 |
Tänään yliopistolla olin ilmaa.
Piti tehdä jotain lyhyttä ryhmätyötä, ja pääsin neljän porukkaan sillä että istuin heidän kanssaan samassa pöydässä. Kaikille oli siis selvä että me neljä oltiin ryhmä. Kaikki oli tuttuja. Sitten he kääntyivät niin, etten voinut nähdä papereita joita he katsoivat. He supattelivat keskenään niin hiljaa, etten kuullut juuri mitään. Kukaan ei vilkaissutkaan minuun. Miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä näin? MIKSI minä olen aina ihmisille tyhjää? Se on nöyryyttävää.
Varmasti munkin käytös olis voinu olla avoimempaa ja rohkeampaa, mutta tuollaiset ryhmätilanteet ovat minulle todella vaikeita. Seuraavalla luennolla luennoitsija laittoi papereita jakoon, ja minä satuin istumaan niin, että minut päätettiin jättää välistä.
Aina välillä minulle puhutaan kolmannessa persoonassa (en osaa oikein selittää tätä, mutta ei todellakaan katsota silmiin eikä puhutella minua suoraan, vaan ikään kuin puhutaan minulle jonkun kolmannen henkilön kautta niin kuin minuun ei pystyisi ottamaan kontaktia…”no emmä kyllä kuullu mitä se sano”. olen ehkä välttelevä mutta tuo on todella loukkaavaa).
Kukaan ei juttele minulle, enää edes tervehdi. Vanhat kaverit ei ota yhteyttä ja uusia en osaa hankkia. Musta tuntuu tosi pahalta. Kestin tällaista koko lukion.
Varmasti paljon vikaa on mun sosiaalisissa taidoissa, mutta tämä ei ole reilua… Olen IHMINEN, minulle saa puhua, kaipaan ihmissuhteita. Olen aina se, joka unohdetaan. Siellä täällä on onneksi myös niitä, jotka kohtelevat minua kuin ihmistä.
Olen niin yksin joka helvetin päivä. En edes tiedä miksi sosiaaliset tilanteet on niin vaikeita. Jään aina kaikessa ulkopuolelle. En saa yhteyttä ihmisiin. Tuleeko mun elämä olemaan aina tällaista? Mitä järkeä tässä on? Mikä mussa on vialla?
Kommentit (88)
Kuulostaa kyllä siltä, että osasyy on oma toimintasi. Avaa ensi kerralla suusi ja sano, että hei, mä en saanut vielä paperia. Tai kysy kunnolla ääneen muilta ryhmäläisiltä, miten työ tehdään ja osa-alueet jaetaan. Ne muut on ihmisiä ihan niin kuin sinäkin, vikoineen päivineen. Ei ne sinua hengiltä ota, jos puhut niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tuntuu pahalta. Mullekin käynyt noin useasti, olen vain ujo :( siitä syystä itsetunto huonontunut enkä uskalla hakea uuteen koulutukseen
Voi ei... surullista.
ilmeisesti et osaa lukea sosiaalisia tilanteita? Milloin on aika puhua ja milloin ei?
En tunne sinua, mutta muista esittää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ihmisiä hivelee se, että heidän mielipidettään kysytään.
Voi kuinka kurjaa :(
Oletko ihan varma, että tilanne on noin huono, vai seuraisitko asiaa liikaa ja luet rivien välistä?
Meitä on monenlaisia, kaikki ei ole niin seurallisia kuin muuta, mutta tottakai kaikkien tulisi saada olla osana kokonaisuutta.
Osaatko tuoda itsesi esille? Kerrotko omia mielipiteitä ääneen? Luotko uusia ideoita? Kaikki auttaa, kunhan vaan saat itsesi ja ideasi esille, kyllä sut huomataan! Elä jää varjoon, vaan tuot itsesi esille, pikkuhiljaa opettelet siihen ja sitten se lopulta alkaa sujumaan.
Jokainen ihminen on arvokas ja ansaitsee tulla huomatuksi. On jopa pahempaa täysin ignorata henkilö kuin suoraan kiusata, koska kiusaamisesta saa tehtyä helpommin asian.
Tsemppiä sulle ap, kyllä se siitä vielä muuttuu kun nämä "aikuiset" ympärilläsi vähän kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on toivottava tila. Olisit edes ylpeä saavutuksestasi. Ryhmätyöt ovat niille, jotka eivät osaa tehdä yksin. Eikä ryhmään välttämättä tarvita, kuin tietty määrä ihmisiä ja loput jää automaattisesti työttömiksi. Paha siinä on sitten yrittää tehdä mitään tai keksiä mitään.
Joskus tuntuisi että ryhmiin jakavat ihmiset eivät itse tajua ryhmätyön ideaa, kun kekoavat likaa porukkaa yhteen ja tehtävää ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 18:24"]
Tuohan on toivottava tila. Olisit edes ylpeä saavutuksestasi. Ryhmätyöt ovat niille, jotka eivät osaa tehdä yksin. Eikä ryhmään välttämättä tarvita, kuin tietty määrä ihmisiä ja loput jää automaattisesti työttömiksi. Paha siinä on sitten yrittää tehdä mitään tai keksiä mitään.
Joskus tuntuisi että ryhmiin jakavat ihmiset eivät itse tajua ryhmätyön ideaa, kun kekoavat likaa porukkaa yhteen ja tehtävää ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
[/quote]
Etenkin, jos he tekevät hyvän ryhmätyön ja ap pääsee vaikka av:lle. Ryhmänjohtajan oma häpeä. Ap pääsee ilmaisella kyydillä ;)
Mene keskellä päivää vaikka leffaan ja anna luusereiden hoitaa homma kotiin!
Minulla oli tapana lähteä kaljalle ja kun tulin takaisin niin kysäsin onko hommat pulkassa. Lisäsin aina sen perään sievän "fonzie" hymyn.
Katselin vähän mitä porukka oli saanut kasaan ja aloin kääntämään sätkää.
Kun työ oli valmis niin tarkastin sen ja totesin että nimeni on paperissa pistetään eteenpäin.
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heijastuu peruskoulun tila. Liian suuri luokkakoko.
Opetuksesta jää entisen parin oppilaan lisäksi kourallinen oppilaita vailla opetusta. Koska tehtävään on liian vähän opettajia.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 18:15"]
Kuulostaa kyllä siltä, että osasyy on oma toimintasi. Avaa ensi kerralla suusi ja sano, että hei, mä en saanut vielä paperia. Tai kysy kunnolla ääneen muilta ryhmäläisiltä, miten työ tehdään ja osa-alueet jaetaan. Ne muut on ihmisiä ihan niin kuin sinäkin, vikoineen päivineen. Ei ne sinua hengiltä ota, jos puhut niille.
[/quote]
Osasyy varmasti on toimintani, minulla on vaikeuksia saada suuni auki. Paitsi jos tilanteet sattuvat sujumaan normaalisti. Nimenomaan puhuminen on aina ollut minulle vaikeaa. Sen paperin sain, ja ryhmätehtävä oli niin pikkujuttu että se oli onneksi aika nopeasti ohi.
Muut epäsuositut ovat ystävystyneet keskenään.
"Ryhmätyöt ovat niille, jotka eivät osaa tehdä yksin" Olen kyllä samaa mieltä, olisi silti kiva osata selviytyä niistä kuten kuka tahansa muu.
En osaa tuoda itseäni esille. Toisaalta joskus onnistun ryhmäjutuissa todella hyvin, saan sanottua mielipiteeni jne, mutta useimmiten en ihan.
Haluaisin todella tietää, onko sosiaaliset taitoni todella niin huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot Oulun yliopistolla niin mennäänkö kahville? Mullakaan ei ole paljoa kavereita, mutta olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, joten minua ei haittaa vaikka aluksi olisitkin hiljaa.
En osaa auttaa. Itse aina ryhmätyötilanteessa pyrin tietoisesti tuomaan hiljaisetkin jäsenet mukaan esim. kysymällä erikseen heidän mielipiteitään tai muuten ottamalla heihin kontaktia. Ajattelen, että jotkut ihmiset tarvitsevat selkeämmän 'paikan' tai tilan tuoda osaamisensa esiin ja näillä hiljaisilla voisi olla vaikka mitä annettavaa ryhmälle. Välillä on vaikeampaa löytää hyvä tapa tehdä tämä, sillä en myöskään halua pakolla sysätä ketään 'valokeilaan'. Täytyy olla varovainen, avoin ja ystävällinen muttei mikään pelottava päällepäsmäri.
Minusta on huonoa käytöstä olla ottamatta ihmisten erilaisia persoonia huomioon. Ja moukkamaista sivuuttaa automaattisesti hiljaiset tyypit tyyliin 'nopeet syö hitaat'.
Ehkä ne muut ryhmän jäsenet olivat itse sosiaalisesti lahjattomia? Toisaalta jos jotenkin olemuksellasi teit selväksi, että haluat olla rauhassa, ehkä he vain yrittivät toimia hienotunteisesti? Joistain ihmisistä vaan saa vahvasti sellaisen kuvan, että tyrmäävät jotenkin kaiken huomion itsestään ja silloin muut helposti kohteliaisuuttaan jättävät rauhaan. Tyrmäävä hiljaisuus ja vetäytyvä olemus on hämmentävää myös ympäristölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo poissulkeminen on huonoa käytöstä muilta ryhmän jäseniltä.
Jatka sinä muiden tervehtimistä sekä pidä ilme ja olemus iloisena ja aktiivisena. Mikäli muut eivät tervehdi takaisin, on se osoitus vain heidän nolosta käyttäytymistään.
Pyri olemaan ryhmätyötilanteissa niin aktiivinen kuin voit ja kerro mielipiteesi. Jos joku puhuu ohitsesi, niin sano hänelle vaikka suoraan, että "Mihin halusit tarkennusta?"
No hei, teilläkin on yliopistossa varmaan korkeakouluopintojen ohjaaja tms. muulla nimikkeellä kulkeva ohjaaja, jonka tehtävä on auttaa nimenomaan näissä asioissa. Koska vaikeus toimia sosiaalisissa tilanteissa on tosi yleistä, niihin löytyy varmasti monenlaista apuakin. Oletko ajatellut varata häneltä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhut liian hiljaa mumisemalla, niin että muut eivät saa selvää niinkuin viestissä ilmenee, niin sellaisen ihmisen kanssa on vaikea kommunikoida. Kunnolla ääntä kehiin ja selvää lausumista.
Itselläni on ystävä, joka puhuu hiljaa mumisemalla. Jos olemme jossain ulkona, kaupungilla ostoksilla tai syömässä, en kuule puoliakaan vaikka olen monta kertaa kehottanut puhumaan kovempaa.
Mussa taitaa olla samaa vikaa kuin sussa, mitä se sitten onkaan.
Tosta ryhmätyöstä tulee mieleen, että vaikka niiden ryhmäläisten toiminta kuulostaa typerältä, ehkä he eivät tarkoittaneet olla niin ihan tylyjä kuin miltä vaikuttivat. Sosiaalisemmillakaan tyypeillä ei välttämättä ole mitenkään täydellisiä sosiaalisia taitoja, ja tuttujen kanssa toimiminen tuntuu helpommalta, jos tuntemattomampi ei aktiivisesti tunge itseään tilanteeseen mukaan.
En tiedä käyttäydytkö samalla tavalla kuin mä, mutta olen vasta nyt alkanut huomaamaan, että joidenkin ihmisten voi olla vaikea suhtautua muhun senkin takia, että olen aika välttelevä enkä vaikuta kiinnostuneelta.
Olen todella iloinen, että vastauksia tulee näin paljon. Pelkäsin etten saisi juuri yhtään. Se olisi jotenkin tuntunut osuvalta.
En ole Oulussa. Enkä puhu mumisemalla, hiljaa kyllä.
Yritin "tunkea" itseäni tilanteeseen mukaan, vaikken puhunutkaan. Olin kääntyneenä selvästi sinne päin, olisin puhunut mutta he olivat niin poispäin minusta että minun olisi pitänyt huutaa... Enkä edes kuullut mitä he siellä puhuivat.
Tervehtiminenkin on minulle vaikeaa, yritän kyllä. Aina vähintään hymyilen tai nyökkään. Ja menen kyllä ihmisten luo, mutta en vain pääse sisälle heidän juttuihin. Ja yritän todella ryhmätilanteissa tehdä osuuteni, etten vain olisi vapaamatkustaja, mutta tänään meni nyt näin.
Käyn psykologilla ja psykiatrilla, ja heillekin puhuminen on vaikeaa.
Asenteesi on vähän väärä.
Sinun pitää nähdä ryhmäsi henkilöt eräänlaisina epämääräisinä esineinä, jotka päästelevät ääniä ja liikkuvat.
Heillä on toki ihmisarvo, mutta sitä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Sinäkin olet pelkkä esine. Saatat päästellä ääntä ja tehdä hetkellisesti ihmeellisiä liikkeitä käsilläsi. Saatat sanoa jotain erinäisistä asioista liittyen, mitenkään mihinkään omaan tahtoosi perustuen. Silti ryhmäsi on kasa rakennuspalikoita ja kaikki ne tahtomattomat liikkeet, joita esineesi antaa ulos, hakee ymmärrystä muilta viestittäen levottomasti kilon lisää maailmalle yhdentekeviä kalorinkulutuksia.
Nyt seinä on valmis. Voit ajatella mitä ajattelet vaikket käytännössä voi asialle helvettiäkään. Olet vain täysin turha palikka tiiliseinässä.
Mulle kävi noin lukiossa. Eksyin heti lukion alussa sellaiseen kaveriporukkaan, jossa oli "erilaisia nuoria". En opiskellut uskontoa vaan elämänkatsomustietoa, ja siellä oli tiedostavaa, poliittisesti yhdellä tavalla suuntautunutta väkeä, jotka osoittautuivat yllättävän suvaitsemattomiksi. Itse siis olen mielipiteiltäni maltillinen, en sellainen joka lähtee mielenosoituksiin tai lyttää kaikki eri mieltä olevat.
Kaverisuhteet muotoituivat todella nopeasti ja minä sosiaalisesti taitamattomana jäin roikkumaan siihen porukkaan, jossa minua ei selvästikään pidetty riittävän värikkäänä ja kiinnostavana.
Sitten pääsin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.... Ja sama jatkui. Tässä vaiheessa olin sitä mieltä, että vika on täysin minussa. Opiskeluaikana päädyin onneksi "duunarihommiin" paikkaan, jossa oli ihan erilainen ilmapiiri kuin yliopistolla. Mulle juteltiin, työpaikalla oli rentoa ja kivaa.
Lukiossa ja yliopistolla tuttavapiirini koostui yhteiskunnallisesti suuntautuneista naisista. Työpaikalla suurin osa oli tekniseltä alalta valmistuneita ammattikoululaisia, insinöörejä tai diplomi-insinööreiksi opiskelevia miehiä. Lopulta päädyin itsekin opiskelemaan insinööriksi :)
En väitä, että naisvaltaisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla olisi yleisesti ottaen huono ilmapiiri. Itselläni vain on noilta aloilta ikäviä kokemuksia. Joskus oma luonne ei vain sovi yhteen opiskelupaikan ilmapiirin kanssa.
Hyvä itsetunto tarkoittaa myönteistä realismia omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se ei tarkoita itsensä näkemistä yltiöpositiivisessa valossa, tai itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Se on myönteinen, mutta samalla totuudenmukainen arvio itsestä. Terve itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa.
Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan, niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet näyttäytyvät viime kädessä huonoja tärkeämpinä. Haasteiden hyväksyminen tai myöntäminen ei kuitenkaan tarkoita oman huonon tai toisia haavoittavan käytöksen oikeuttamista. Se ei tarkoita selittelyä tyyliin: ”No, kun minä olen tällainen, enkä voi itselleni mitään”. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa.
Itsetunto on muuttuva ja kehittyvä ominaisuus
Itsetunnon ja oman toiminnan yhteydet ovat kahdensuuntaisia. Itsetunto - tai yhtä lailla sen puute - vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Ihmisen oma toiminta ja sen seuraukset taas puolestaan vaikuttavat itsetuntoon. Näin ollen hyvä tai huono itsetunto johtavat usein itseään vahvistavaan kehään. Hyvä itsetunto lisää usein valmiuksia nähdä omat kyvyt sekä mahdollisuuksia ympärillä, huono itsetunto taas kaventaa mahdollisuuksia. Huono itsetunto voi johtaa myös pätemisen tarpeesta johtuvaan suorittamiseen ja koetun stressin lisääntymiseen.
Itsetunto on persoonallisuuden yksi keskeinen ominaisuus. Kuitenkaan arvoamme tai onnistuneisuuttamme ei voi mitata sen mukaan. Itsetunto on vain yksi ominaisuus kaikkien muiden joukossa. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikonkin itsetunnon kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ja sitä on mahdollista myös kohentaa.
Minuakin kohdeltiin noin. Vaihdoin opiskelupaikkaa ja kavereita löytyi.
Ensiapuna voit kokeilla ryhmäytymistä muiden epäsuosittujen kanssa...