Toisenlainen "frendi"

Tutustuin mieheni veljen silloiseen tyttöystävään vuosia vuotta sitten. Ihan ensimmäinen vaikutelmani naisesta oli, että tämä oli itsekeskeinen "prinsessa" joka pönkitti itsetuntoaan halventamalla miestään. Mieheni ei pitänyt naisesta, eikä anoppini, ja tunne taisi olla molemminpuoleinen. Ensivaikutelma kuitenkin muuttui positiivisemmaksi kun nainen erosi mieheni veljestä, ja aloimme pitää yhteyttä. Mieheni veli ei halunnut sitoutua vielä, ja nainen suunnitteli tohkeissaan häitä ja se oli siis eron syy lopulta. 

Vierailimme puolin ja toisin naisen kanssa, nainen osoittautuikin positiiviseksi ja meistö tuli hyviä ystäviä lopulta. Kunnes n. puolen vuoden päästä nainen alkoi uudestaan seurustelemaan. Vielä tuolloin en nähnyt mitään yhtymäkohtaa hänen edelliseen parisuhteeseensa, koska oletin että hän ei vaan sopinut mieheni veljelle ja oli nyt löytänyt sopivamman. Nainen lopetti yhteydenpidon minuun ja muuttui taas melko vittumaiseksi. Facebook täyttyi taas miehestä ja sen kuvista ja illanviettohehkutuksista yms. Koska itse tiesin miten tärkeää on luoda suhteelle se oma "alku",että ystävät jää vähän heitteille niin en harmitellut. Nainen seurusteli kaksi vuotta, ja sitten oli häät. Häissä ei juurikaan vieraita huomioitu vaan enemmänkin se oli sellaista "meitä saa nyt kuvata*pusu". Sekin oli ok, vaikka vähän outoa. Koko seurusteluajan nainen suunnitteli häitään, ja vuoden päästä vihkimisestä laittoi eropaperit koska mies oli kuulema alkoholisti. Mies siis joi pari kertaa kuussa, teki fyysistä duunia ja harrasti kehonrakennusta joten juominen oli oikeasti minimaalista. Ne kerrat kun mies joi, se otti sitten kunnolla ja mies lopetti juomisen kokonaan kaverini toiveesta. Se ei kuitenkaan ollut riittävä, nainen oikeasti vaati että mies tatuoi ihoonsa sen päivämäärän kun lopetti juomisen.

Tämä oli se vaihe, kun mä mietin ekaa kertaa että se nainen on aika pimeä. Oli sitten pakko soittaa miehen veljelle ja kysyä siltä että oliko se nainen ihan normaali. Tottakai veli ei ollut kovin objektiivinen, mutta sanoi että viimeiset ajat häntä lähinnä pelotti sen agressiivisuus.

No joo mutta niille siis tuli ero, ja kaverini palautui entiselleen, tai johonkin olotilaan mikä vallitsi sinkkuna ollessa eli piti yhteyttä taas kavereihinsa.. Kaveri alkoi taas kyläilemään, oli tosi pirteä ja hauska ja huomioonottava, harmitteli kun ystävät ovat hänet hylänneet eikä nykyisin kukaan enää biletä. Me oltiin taas puoli vuotta ystäviä, ja unohdin jo menneet. Sitten tuli kolmas mies. Sama alkoi alusta. Kolme kuukautta tapaamisesta asuttiin yhdessä, kaverit jäi ja sama ylimielinen asenne kaikkia muita kohtaan. Mies oli paras ikinä, ja kuinka edelliset luuserit olivat olleet harjoituksia tähän uuteen tultaessa. Mä olin jo itse aika skeptinen mutta yritin taas turhaan pitää yhteyttä.

Kaveri ei vastannut puheluihini, eikä sille koskaan sopinut tavata ja ne muuttivat toiselle puolelle Suomea sen miehen kanssa. Nainen irtisanoi työnsäkin vakkaripaikasta muuttaakseen miehen mukana. Yritin kahdesti käydä siellä uudella paikkakunnalla, mutta mua ei otettu vastaan. :D Nainen kuiski puhelimeen että huono hetki palataan myöhemmin. Ei palattu. Tätä jatkui siis vuoden, kunnes hehkutukset Facebookissa loppuivat ja parisuhdestatus katosi näkyvistä, ja miehen kuvat. Päivitykset alkoivat olemaan taas Gloria Gaynorin biisejä mukailevia vahvan naisen hehkutuksia. Arvasin että ero on tullut, enkä ollut yllättynyt.

Ja eniten vitutti se, että nainen mankui taas naamakirjassa kun ystävät on hylänneet hänet ja kuinka yksin saa olla kun kaverit nyhjää kotona miestensä kanssa. Voi vittu. Mä lopetin meidän ystävyyden ja päätin että siinä on ihminen joka ei näe omaa käytöstään, eikä ymmärrä että se tarvitsee terapiaa eikä miestä. Mä kerroin sille että tuntuu tosi pahalta että olen ollut sen elämässä monta vuotta mutta yhteydenpito menee aina sen ehdoilla. Aloin miettimään myös sitä että oliko se koskaan ollut tukena kun mulla meni huonosti? Älysin että eihän se ollut koskaan vastannut ees tekstareihin eikä puheluihin, ja yhteydenpito oli vaan "miesten välisenä aikana".

Myös muut naisen ystävät tuntuivat olevan vain jonkin korvikkeita, kun se jäi yksin niin se meni majailemaan perheellisen ystävänsä luo, ja oli yksi lapsista ja kulki puoli päivää yöpaidassa. Ystävät lohdutti. Sitten kun löytyi uusi mies, ystävät oli hyllyllä vuoden, kaksi.

MILLAINEN ihminen tekee noin, mitä ihmisen elämässä menee pieleen kun tulee tuollainen hyväksikäyttäjä? Ja ennenkaikkea kysymys teille kaikille naisille jotka olette tällaisten hyväksikäyttäjien ystäviä, arvostatteko itseänne oikeasti yhtään? Mä huomasin että olin käytännössä roikkunut vuosia kaverisuhteessa jossa olin pelkästään antaja, mä annoin omaa aikaani tuolle ihmiselle joka katosi aina kun olisin itse tarvinnut tukea. Mä olen arvokkaampi, te olette arvokkaampia. Älkää antako käyttää itseänne hyväksi, se ei ole tervettä.

Tää on pitkä tarina, pahoittelut koitin tiivistää. Eikä oikeastaan kiinnosta tunnistaako mun kaveri itsensä. Tavallaan toivon että tunnistaa.Tiedän että se käyttää paljon nettifoorumeita ja pitää jotain kulissiblogia, olen kerran käynyt lukemassa mutta se oli niin valheellinen että en edes halunnut lukea. Tämä ei ole siis tsemppiviesti hyväksikäyttäville ihmisille vaan teille, jotka olette sotkeentuneet ihmisiin jotka kuppaavat ystävien henkiset voimavarat ja ponnistavat teidän niskojen päältä eteenpäin. Ai niin ja se ensivaikutelma on joskus oikea, luottakaa intuitioonne. Jos mä olisin niin tehnyt, olisin säästänyt elämästäni vuosia.