Järjetön ikävä
Olen naimisissa ja perheellinen, mutta ihastunut ihan järjevastaisesti toiseen mieheen :-/
Ko. mies on facebook-kaverini ja exä vuosien takaa. On nyt ahkerasti kuukausikaupalla piirittänyt minua, ja vaikka sekä rakastan omaa miestäni että järjellä tajuan minun ja tämän "toisen" suhteen mahdottomuuden niin jotenkin tuon toisen kaiken ylittävä rakkaus minua kohtaan saa minut sekaisin.
Laitoin toisen miehen "rajatut"-listalle, että ei enää näkisi päivityksiäni ja päätin olla vastaamatta enää mihinkään viestiin. Asensin myös selaimeen lisäosan, joka ei näytä miehelle, että olen lukenut hänen viestinsä ja ilmoitin, että aion pitää fb-taukoa. Facebookin ulkopuolella emme pidä yhteyttä, numeroni on salainen eikä miehellä ole sitä.
Haluan siis lopettaa yhteydenpidon ja toivon, että tunteet sillä tavalla hiipuvat. Tällä hetkellä kuitenkin vaan ihan järjetön ikävä :-/ Haukkukaa ja takokaa järkeä päähän, mikä ihme mussa on vikana, kun tunteet elää ihan omaa elämäänsä. En edes oikein pidä tästä miehestä, pidän vain hänen tavastaan jutella kanssani, mutta muuten esim. arvomaailmamme on ihan erilaiset. Oma mieheni taas on mulle aivan loistava kumppani, kaikin puolin hyvä mies ja isä lapsillemme. Eihän tässä ole mitään järkeä :-/
Kommentit (3)
itse sen hyvin sanoit! eihän tossa ole mitään järkeä! nyt vaan pidät päätöksestäs tiukasti kiinni etkä pidä yhteyttä tähän mieheen. keskityt omaan perheeseen ja yrität oman miehen kanssa järjestää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. unohdat koko naamakirjan ni joshäädetään tunnemyrsky aikanaan helpottaisi. Tsemppiä sulle ap.
Kiitos ymmärtävistä sanoista ja tsempeistä! Omalle miehelle olen ihan alusta saakka voinut puhua tästä ihan avoimesti, on ymmärtäväinen ja suhtautuinut ihailtavan kärsivällisesti tähän hölmöilyyni :-/ Oma mies ei mitenkään edes ole välinpitämätön minua kohtaan, vaan huomioi kyllä teoilla ja sanoilla. Mutta väkisinhän sen toisen huomio on silti erilaista.
Vakiintuneessa suhteessa hillaantuu herkästi, jos joku ulkopuolinen osoittaa kiinnostustaan tavalla, jota ei siinä vakiintuneessa suhteessa enää koe.
Jos olisin sinä, nostaisin kissan.pöydälle ja sanoisin suoraan miehelleni, että tämän toisen miehen huomio imartelee siinä määrin, että minulla on jopa ihastumisen tunteita, mutta että rakastan miestäni ja tahdon kertomisella olla vain hänelle rehellinen.
Mielestäni pitkässä suhteessa pitää hyväksyä se, että joskus saattaa ihastua hetkellisesti johonkuhun toiseen, mutta kun asiasta puhuu oman miehen kanssa, ei asia viehätä enää samalla tavalla kun jos se olisi salaisuus ja pian koko juttu unohtuu.