Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs sitten kun vaan saa tarpeekseen ikuisesta laihduttamisesta?
09.05.2014 |
Niin, siinähän se kysymys jo tulikin.
Toissapäivänä se vaan tapahtui. Olen aina jojoillut painoni kanssa: lapsena pyöreä, teininä anorektinen (kiusaamisen takia), 18-vuotiaana hoikka ja urheilullinen, sitten lihoin masennuksen avittamana päälle 30kg, 22-vuotiaana aloin laihtua, paino putosi alle 60kg:n, sitten alkoi taas nousta kunnes on nyt pysähtynyt tuonne 72kg tietämille. Olen nyt 29-vuotias.
No mitä toissapäivänä tapahtui? Jotain valkeni minulle. Tässä asia pähkinänkuoressa: kroppani EI ANSAITSE jatkuvaa kyykytystä ja vihaa itseään kohtaan. Tämä upea kehoni on kantanut minua jo 29 vuotta! Se toimii, antaa minun hengittää, syödä, nukkua, urheilla, nauttia seksistä. Miksi siis vihaisin sitä? Miksi stressaisin painostani enää sekuntiakaan? Olen hyväkuntoinen ylipainosta huolimatta ja se on pääasia!
Ja sitten tulin miettineeksi lääketeollisuuden yhteyksiä terveydenhoitoon... Ajatellaanpa BMI-taulukkoa. On jo todistettu, että se on sopiva mittari vain osalle väestöstä. Entäs sitten 80cm riskiraja vyötärön kanssa? Olisiko mahdollista, että jotkut meistä ovat täysin terveitä, ja pysyvät terveinä, vaikka vyötärönympärys ylittäisi tuon maagisen rajan?
En aio enää koskaan stressata kiloistani, ellei painostani ole minulle selkeää fyysistä harmia. Kroppani muoto on pömppöpäärynä, muodin kauhistus. Eihän tällaisia kroppia saisi olla olemassa! Vatsanihan on näkyvillä ja hyllyy! Mutta tuossa se pömpöttää ja minä rakastan sitä.
Kehoni ei ansaitse enää yhtään stressiä ja halveksuntaa. Aion sen sijaan hemmotella sitä hyvällä, terveellisellä ruualla ja ihanilla ihonhoitohetkillä. Kiitos, rakas kehoni, ettet ole kapinoinut minua vastaan kun olen vihannut sinua syyttä suotta. Sinä, kehoni, ansaitset vain parasta ja aion antaa sen sinulle!
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 20:43"]Aamen! Joskus minäkin saan näitä väläyksiä, harmi vaan kun ne ei kestä kauaa. Enkä edes ole lihava, vain väärän mittainen ja mallinen. Pömppöpäärynä tai juustonaksu.
[/quote]
Miten niin väärän mittainen ja mallinen? Juuri tätä ajattelua en enää tajua! Kuka päättää, mikä on oikea mitta ja malli? Eikö ihminen saa ajatella itse?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana oivallus ap, toivottavasti samat tunnelmat jatkuu elämän loppumetreille saakka! Sinähän voit olla jopa näitä sukupuuttoon kuolemassa olevia naisia, jotka vanhenevat tyylillä ja kantavat muuttuvan kehonsa ylpeänä riippumatta iästä ja painosta!
Itselläni on vielä matkaa kroppani hyväksymiseen... olen normaalipainoinen, mutta kehonkuvani tuntuu olevan täysin vääristynyt, en enää hahmota kokoani tai vartalotyyppiäni, näen vain "virheet". Tähän ratkaisuni on laihdutus, tikkulaihana saatan jopa tunnistaa itseni laihaksi!
No, voin kertoa, tajusin n. 23-24-vuotiaana, ettei laihdutus kertakaikkiaan sovi minulle. Olin sellainen 59-65 kg /170 cm. Sitten jostain syystä laihduin n. 28-29 ikäisenä tuonne 59-61 kg haarukkaan. Varmaan sain (tai ajattelin) tarpeeksi seksiä tms. Stressaavan työn ja myöhemmin lasten syntymän myötä paino nousi lähemmäksi 70 kiloa, eli raskaudet eivät juuri lihottaneet minua ja imetysaikana söin kuin pieni eläin.
Nykyään painoa n. 75 kg pikkulapsivaiheen unettomuuden seurauksena. Jossain vaiheessa olin niin heikossa hapessa, että söin kilon suklaata päivässä "jos edes se auttaisi minua jaksamaan". Jos on jokin makkara, se on kunniamakkara.
Oman kehon rakastaminen on hyvä idea, näin yli 40 v. kokemuksella ajatellen...
Eikö kukaan muu ajattele näin..? Onko täällä oikeasti porukka niin aivopestyä että vihaatte kehojanne hautaan asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 21:46"]
Eikö kukaan muu ajattele näin..? Onko täällä oikeasti porukka niin aivopestyä että vihaatte kehojanne hautaan asti?
[/quote]
Tällä hetkellä en ole tyytyväinen vartalooni, olen kärsinyt monista syömishäiriöista ja kehonkuvani on täysin vääristynyt, mutta tiedostan tämän ja teen kovasti töitä hyväksyäkseni kehoni, eli itseni kokonaisuudessaan!
En aio vihata kehoani hautaan saakka, vaan löytää onnen ja tasapainon elämääni nauttien myös ihanasta ruuasta, seksistä ja liikunnasta!
En koe olevani aivopesty. Olen 160 senttinen ja näin 70 kiloisena on lihava olla, kokemuksesta tiedän miten erilainen olo voisi olla jos painoa olisi vähempi.
Näytän pullukalta. Ja se tuntuu.
Mutta olen tässä katsellut lastenohjelmien 50 vuotisvideoita ja niistä näkyy muodin lisäksi myös miten erilaisia ihmisien kehot on olleet, sirompia ja vähempi roikkuvia/pullottavia.
Minua ainakin pelottaa sydän- ja verisuonitaudit. En usko laihduttamiseen minäkään vaan tasapainoon, pitäisi syödä järkevämmin ja liikkua enempi! Ihan vaan pitäisi, ei laihduttaakseen vaan että olisi asiat oikeassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Go, ap! Hyvä asenne, juuri näin :)
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ihmisten laihdutusvimmaa. Mun mielestä olisi tärkeämpää, että on hyvä ja pirteä olo, jaksaa liikkua ja pysyy terveenä. Oikeilla elämäntavoilla saavuttaa hyvän olon ja yleensä paino tippuu siinä sivussa jos ylipainoa on. Mutta huonoilla elintavoilla ja hoikkana olo on edelleen huono, koettu on. Ei siitä hoikkuudestakaan ole silloin mitään iloa.
Hyvä tytöt! Laittakaa vaan lisää kokemuksia että hyvä ajatus leviää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tytöt! Laittakaa vaan lisää kokemuksia että hyvä ajatus leviää :)
Olet ap kulta ymmärtänyt väärin. Kyse ei ole että sinun pitäisi laihduttaa vaan omaksua uusi elämäntapa. Syödä sen verran kuin kulutat. Sen pitäisi olla niin juurtunut selkärankaasi että tietäisit minkä verran syödä ettei painosi nouse, siinä voi syödä herkkujakin, ei ahmia. Jos sinun elämäsi menee kalorien laskemiseen sen takia ettei painosi putoa muutoin. Olet hukassa.
Tottakai on hyvä jos olet tyytyväinen itseesi. Onnellisuus ei saa olla painosta kiinni, siinä olet oikeassa. Enkä usko että pieni ylipaino, huom sanalla pieni, sairastuttaa sinua sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa rakastaa ruumistasi on antaa sille hyvää ravintoa (ei sokeri-vehnäsontaa) ja sopivasti liikettä, unta ja kosketusta. Niin et liho eikä sairastu.
Laihduttaminen ei tosiaan ole tarpeen, kaikkien pitäisi lopettaa laihduttaminen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:28"]Paras tapa rakastaa ruumistasi on antaa sille hyvää ravintoa (ei sokeri-vehnäsontaa) ja sopivasti liikettä, unta ja kosketusta. Niin et liho eikä sairastu.
Laihduttaminen ei tosiaan ole tarpeen, kaikkien pitäisi lopettaa laihduttaminen.
[/quote]
Näin! Vaikka ei sitä tarvitse esim. tiukalle vhh:lle ruveta, ellei ole varsinaista lääketieteellistä syytä.
Itse aion tästä lähin jättää kokonaan pois todella prosessoidun ruuan ja yrittää syödä enimmäkseen vihanneksia, hedelmiä ja sopivasti lihaa budjetin mukaan. Riisiä, perunaa ja pastaa syön säännöllisesti, mutta en ähkyyn asti koska ähkyolo ei ole keholleni hyväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö jotain ylimääräisiä aineita jotka vaikuttavat painoon?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 21:46"]
Eikö kukaan muu ajattele näin..? Onko täällä oikeasti porukka niin aivopestyä että vihaatte kehojanne hautaan asti?
[/quote]
No enpä mä ainakaan vihaa kehoani, kun ylimääräistä siitä ei juuri löydy kun osaan syödä niin, etten liho..
Erittäin tyytyväinen olen siis, kiitos vaan. :)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:28"]
Paras tapa rakastaa ruumistasi on antaa sille hyvää ravintoa (ei sokeri-vehnäsontaa) ja sopivasti liikettä, unta ja kosketusta. Niin et liho eikä sairastu.
Laihduttaminen ei tosiaan ole tarpeen, kaikkien pitäisi lopettaa laihduttaminen.
[/quote]
On meitäkin, jotka voimme hyvin syömällä sokeria ja vehnää. Jaksaa liikkua ja urheilla vailla ylipainoa. Millään hapatetulla maidolla tai vihreillä juomilla en jaksa tehdä työtäni, saati juosta.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 21:46"]
Eikö kukaan muu ajattele näin..? Onko täällä oikeasti porukka niin aivopestyä että vihaatte kehojanne hautaan asti?
[/quote]
No enpä mä ainakaan vihaa kehoani, kun ylimääräistä siitä ei juuri löydy kun osaan syödä niin, etten liho..
Erittäin tyytyväinen olen siis, kiitos vaan. :)
[/quote]
Pointtihan oli se, että omaa kehoa ei pidä vihata, oli sen koko ja malli mikä hyvänsä.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:36"]Käytätkö jotain ylimääräisiä aineita jotka vaikuttavat painoon?
[/quote]
En tietääkseni, mutta olen ylipainoinen koska olen stressannut ja vihannut kehoani, ja lohdutukseksi mättänyt makeaa. Tajusin vihdoin ettei siinä ole mitään järkeä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Aamen! Joskus minäkin saan näitä väläyksiä, harmi vaan kun ne ei kestä kauaa. Enkä edes ole lihava, vain väärän mittainen ja mallinen. Pömppöpäärynä tai juustonaksu.