Jos olisit taakka miehellesi

Et voi elää elämääsi ajatellen vanhempiesi mielipiteitä. Oletko puhunut asioista miehesi kanssa? Asiat ovat täysin " korjattavissa" jos vain molemmat oikeasti haluatte liittoanne parantaa ja sitoudutte siihen.

Keskustelisin mieheni kanssa yhdessä tilanteesta. Oletat aika paljon ilman, että olet asiasta kunnolla keskustellut? Ainakin sen kuvan saa viestistäsi. En minä oikopäätä eroaisi " moraalisen velvollisuuden" vuoksi. Jos päättäisin erota, tekisin sen kyllä ihan oman itseni vuoksi.

Oikeesti hei! Ei sun elämä mukavalta kuulosta :' ( Kyllä minä eroaisin välittömästi tuollaisessa tilantessa, enkä välittäis mitä muut minusta ajattelisi. Jokaisen elämän pitäisi olla arvokasta ja yrittää tehdä elämästään mahdollisimman oman näköinen ja missä viihtyy. Mä olen romanttinen tunne ihminen ja mínusta vaikuttaa tosi julmalta, tunteettomalta ja kovalta suhteet jossa ollaan vain lasten takia yhdessä tai käytetään toista hyväksi (esim jos toisella on hyvät tulot). Kyllä lapsikin aistii jos vanhempien liitto ei ole kohdallaan. Mun mielestä teet vain itselles hallaa jos aijot jatkaa suhdettas. Sulla vois olla upea tulevaisuus edessäsi ilman miestäsi ilman häpeää ja pummiutta. Jos pelkäät mielenterveysongelmia, niihin pitää hakea apua ammatti-ihmisiltä.

Vierailija:

eroaisitko. Ymmärrän että olen taakka, mies on kanssani todennäköisesti pääasiassa lasten takia ja siksi ettei hän itsekään ole mikään Rudolf Valentino naisasioissa.

Olen loinen ja asia vaivaa mua. Suhteessamme ei mm. ole seksiä. Mitä mieltä olet, olisiko minulla moraalinen velvollisuus erota? Pysymällä suhteessa pystyn säilyttämään edes jonkinlaisen elintason lapselleni (muuten minusta varmasti tulisi mielenterveysongelmieni takia syrjääntynyt sosiaalipummi) ja toinen jota ajattelen ovat vanhempani, eli en halua tuottaa heille murhetta (sosiaalipummiuteni olisi heille ilman muuta suuri iso sosiaalinen häpeä).

mutta kun ne keskustelut ei oikeastaan johda yhtään mihinkään. Ei kiinnosta enää keskustella, se tuntuu aika turhalta. Enkä sano tätä syyttävässä mielessä miestäni kohtaan, totean vain asian. Luulen että meillä on molemmilla aika samat mietteet tästä keskusteluasiassa. Ollaan kyllästytty jakuvasti jaarittelemaan samoista teemoista, turhaan.

Suostuisiko miehesi esim. perheneuvolaan kanssasi? Ulkopuolinen näkökulma voisi auttaa jumiutunutta tilannetta.

-3-

Niin se vaan on. Ihan kuin kaikista ei ole yrittäjiksi. Pitkässä suhteessa on sekin hyvä puoli, että se muodostaa kaikenlaisia sukulais- ja muita verkostoja. Ap on kokeillut yksinäistä elämääkin irti kaikesta ja se vasta helvetti onkin. Kaupunkien yksinäisyys on kamalaa, sitä on paljon esim. vanhuksilla. Kaikille ihmisille ei ole helppo muodostaa niitä tukiverkkoja uudestaan.

Jos tahdot erota, niin eroa. Päätä että lähdet opiskelemaan tai töihin. Jos nyt alkuun joudutkin sosiaalihuollossa käydä, niin mitä sitten? sieltä saa apua. Unohda mitä sun vanhemmat siitä ajattelevat, eikä sun ole edes heille pakko sitä kertoa. Sun elämä, ja sinä voit aika paljon itse vaikuttaa siihen, minkälainen se on.

Ja älä väheksy itseäsi, sä olet arvokas ja tärkeä sun lapsille, jo se on paljon.

Mitä se muuttaisi " paremmaksi" ? Ehkäpä miehesi loppujen lopuksi haluaa pitää sinut. Perhe ympärillä on kuitenkin arvo sinänsä, vaikka ei olisikaan seksiä tms. Haluaako hän muka jäädä yksin? Tai lasten yksinhuoltajaksi jos ei voi tulevan sosiaalipummiutesi takia ottaa lapsia?

Voithan tietysti kertoa hänelle että olet valmis antamaan hänelle vapautensa jos hän todella kokee sinut taakkana. Jospa hän sitten alkaa katsella ympärilleen löytääkseen uuden sosiaalisen verkoston, tuskin hän haluaa tyhjän päälle hypätä.

mun mielestä aika paljon riippuu siitä:



Minä olen taakka miehelleni koko ajan, eräässä mielessä, sillä mulla on ammatti josta ei koskaan saa paljon rahaa ja joka estää häntäkään saamasta paljon rahaa omastaan, koska tähän täytyy kuitenkin panostaa ns helvetisti. EN silti ajatellut erota.



Tuttavan mies on taakka vaimolleen, koska on nivelreuman takia käytännössä invalidi. HÄnkään ei aio erota, eikä vaimokaan. En ole kysellyt, onko heillä seksiä tai millaista, mutta veikkaa että toisen jatkuvilla kivuilla VOI olla seksiä vähentävä ja sen luonnetta muuttava vaikutus



Sitten tiedän yhden pariskunnan, jossa mies ei anna vaimonsa mennä töihin tai kouluun vaan pitää kotona ns hellan ja nyrkin välissä - ja valittaa sitten jatkuvasti, että vaimo on taakka ja risti ja loinen ja syö talon perikatoon eikä edes siivoa, sen kun pihtaa koko ajan. Minä en kyllä ole ihan varma, että kumpi siinä on taakka toisella. Tai olen, mutta sekä mies että vaimo ovat oppineet olemaan eri mieltä. Heidän pitäisi oikeasti erota.

Avioliitto, tai mikä tahansa kahden ihmisen välinen suhde, voi olla tasapainoinen, vaikkei se olisikaan perinteisen kaavamainen. Vaikka ette rakastelisi tai varsinaisesti edes rakastaisi toisianne, voivat molemmat saada suhteesta jotakin. Sinä esim. sen taloudellisen turvan, mies mahdollisesti kodinhoitajan ja lastenvahdin tms? Ilmeisesti tunnet kuitenkin, että sinä saat suhteestanne enemmän ja jäät miehelle jotakin velkaa? Ihan näin parin kirjoituksen perusteella tuntuu, että sinulla on huono itsetunto. Liittyykö se jotenkin mielenterveysongelmiisi?

Itse olen miettinyt asian lasteni kannalta:



- onko parempi että on äiti ja isä, tilava koti, hyvä elintaso? olkoonkin että ei olla kauhean onnellisia mutta mitä väliä kun on ruokaa suussa ja kengät jalassa. Isä potkii äitiä jaksamaan ja äiti pysyy suht ruodussa, jaksaa jopa siivota ja laittaa ruokaa ja näytellä että kaikki hyvin.



-vai olisiko kivampi olla alkkis-masentuneen yh-äidin taakkana, äiti ryyppää rahat eikä jaksa huolehtia eikä välitä mistään mitään.



Jahas, kuka äänestää vaihtoehtoa B? No sitähän minäkin....

Mutta tämän syyllisyyden kanssa on kyllä aika surkeaa elää. Lähinnä siitä näkökulmasta, että miehellä olisi voinut olla todella paljon parempi elämä jos ei olisi törmännyt minuun. Ap

Minunkin mieheni sanoo että ei voi elää ilman minua ja lapsia. Ja se hullu on vielä onnellinen kun saa olla minun kanssani.

Hyvää kevättä sinulle ja onnellisempia aikoja, t. nro 12

Tee hyvä nainen jotain elämällesi, äläkä vain kieri itsesäälissä. Jos et ole masentunut, niin luulis voimia riittävän. Tsemppaa itsesi töihin, ja ehkä sitä kautta saat vähän itsetuntoasi nostettua.

Mutta tollanen, " valivali, olen niin huono ihminen" on tosi ärsyttävää.