Lue keskustelun säännöt.
Olen työtön, mies arvostelee ja pahoittaa mieleni jatkuvasti
22.03.2014 |
Hei!
Oli pakko tulla purkautumaan tänne kun on vaan yksinkertaisesti niin paha mieli. Olen ollut nyt työttömänä 2,5kk ja pelkästään jo sen takia on välillä todella kurja olo. Olen laittanut työhakemuksia ja käyn JOKA PÄIVÄ tarkistamassa mol.fi-sivustolta uudet ilmoitukset. Lisäksi olen laittanut useita hakemuksia suoraan eri firmojen nettisivujen kautta ja soittanut myös muutamaan paikkaan suoraan. Välillä tilanne masentaa, mutta olen kuitenkin toiveikas sen suhteen että saisin töitä jossain vaiheessa.
Mun mies ei tue työnhaussa tai ole muutenkaan kovin tsemppaava tän asian suhteen, vaan päinvastoin. Välillä mies kyselee, että olenko hakenut ollenkaan töitä vaikka olisin juuri kertonut mihin laitoin hakemuksia. Mies on myös sanonut, että ei työnhaun pitäisi olla oikeasti näin vaikeaa ja kehuu kuinka on itse aina saanut töitä kun on hakenut niitä. Nyt mies sitten alkoi epäilemään, että mun hakemuksissa ja CV:ssä täytyy olla jotain vikaa kun ei edes haastattelukutsuja tule. Ja äsken oli mun mielestä viimenen niitti, kun mies töksäytti, että "teinitki saa kesätöitä, jos sä et saa mistään töitä niin kyllä sussa jotain vikaa täytyy olla." Tuli niin paha mieli! :(
Onko täällä muita, joilla on samanlainen tilanne? Miten teidän puolisot suhtautuvat työttömyyteen?
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla tuon miesmulkun kynnysmatto...
Ap. Ensinnäkin miehesi toimii väärin ja, valitan sanoa tätä, mutta jos kerran sama taloudellinen mollaaminen jatkuu myös silloin kun olet töissä, ei tuosta pitkällä tähtäimellä tule mitään. Mies mollaa joka tapauksessa, teet mitä ja missä hyvänsä. Mieti, mitä on ne tekijät, joiden vuoksi haluat olla suhteessa mollaavan miehen kanssa - vai haluatko.
Toisenakin antaisin pari neuvoa. Kun mies kerran tarjoutui katsomaan sun cv:tä, näytä toki. Ehkä siinä on jotain parannettavaa.
Toinen valitettava tosiasia on, että mollin sivuilla olevia työpaikkoja hakemalla ei juuri kukaan saa töitä: sun täytyy löytää joku enemmän oman alasi forum. Itse en varasto- ja elintarvikealaa kovin hyvin tunne, mutta varmasti siellä on omat kanavansa, on ne sitten lehdissä tai joillain nettisivustoilla.
Ja kolmanneksi, sanot, ettei sulla ole ketään tuttuja tai sukulaisia, joden kautta voisit saada töitä, mutta se ei ole koskaan totta, ellet sitten ole elänyt ihan pussissa ja töissä tai koulussa ollessasi mullenut nokka pystyssä tervehtimättä muiden ohi. Ei niiden tarvi olla mitään rakkaita ystäviä, eikä rikkaita ystäviä, mutta nyt sanot ja pidtät faceen ja otat yhteyttä kaikkiin entisiin tpkavereihisi ja esimiehiisi ja koulukavereihisi, että etsit työpaikkaa, mieluiten sellaista ja sellaista, mutta olet valmis keskustelemaan eri vaihtoehdoista aika laajalla skaalalla Ja ennen kaikkea olet kiinnostunut kuulemaan vinkit kaikesta, mitä työmarkkinoille saattaisi olla tulossa. Näin sä pääset käsiksi puskaradioihin, ja ne ovat monella duunarialalla miljoona kertaa tärkeämmät kuin nuo viralliset työpaikkasivustot. Näin ohitat mollin ja viralliset työnhakukanavat ja - kun voit sanoa, että kuulin paikasta silstäjasiltä - olet jo hakiessasi asteen tunnetumpi, eli asteen pienempi riski kuin pelkän cv:n perusteella palkattava ihminen.
Itsekin työttömänä olleena muistan kuinka inhottavaa se oli, vaikka mieheni tuki minua. Hän jopa oli tyytyväinen tilanteeseen, koti oli siisti ja ruoka oli odottamassa. Joten sinun tilanteessa tuntuu, etten jaksaisi kestää noin moukkamaista käytöstä, vaan heittäisin miehen pihalle. Hoitopuolellahan on pula työntekijöistä, kiinnostaisiko esim. hoitoapulaisen työ? Ja vaikka opiskelua sille alalle tai oppisopimuksella? Älä masennu, 2,5 kk on vielä lyhyt työttömyysaika.
Mieheni jäi työttömäksi 2,5 vuotta sitten. Hän on viisikymppinen it-alan superammattilainen, mutta eipä niitä töitä ole vaan löytynyt.
Voin tunnustaa, että työttömyys oli viimeinen niitti meidän parisuhteeseen. Mies valvoi ja joi yöt, nukkui iltapäivään eikä laittanut kotona tikkua ristiin. Minä heräsin aamukuudelta, tulin töistä viiden aikaan ja kotona odotti kaaos. Edes astioitaan ei mies ollut tiskikoneeseen laittanut. Kun tähän yhdistää sen, että minä maksoin lähes kaiken, lopputulos oli selvä. Jätin viime kesänä avioerojakemuksen, syksyllä myimme talon ja minä muutin omilleni.
Työttömyys on hirveä vitsaus. Jotkut kestävät sitä paremmin kuin toiset. Se kalvaa myös puolisoa. Tulevaisuuden näkymät peittyvät. Toivon ap:n saavan pian töitä. Toivon jonkinlaista ymmärrystä myös ap:n miehelle. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna lähtisin opiskelemaan, jos olet vielä nuori. Kirjoitat hyvin, joten siitä päättelen että olet ihan fiksu. Nyt olisi juuri oikea hetki hakea esim. korkeakouluihin, ja varmasti muihinkin kouluihin voi olla vielä hakuaika. Googlaapa äkkiä. Ja työkkärissä voit jutella tästäkin vaihtoehdosta. Toimi nopeasti, olisi varmasti hyvä vaihtoehto sulle.
Miehesi on aika pieni ihminen. Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia ja olet vielä nuori ihminen, suosittelen ensimmäiseksi irtiottoa miehestä. Tuollaiset energiasyöpöt myrkyttävät vähitellen elämäsi ja vievät itsetuntosi.
Hän nyt parhaillaan näyttää sinulle, mitä on eläminen "vastoinkäymisissä" hänen kanssaan, eli kaveri iskee vertauskuvallisesti puukkoa selkääsi, vaikka tarvitsisit häneltä tukea ja kannustusta positiivisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tosiaan lapsia ole , eroa vain.
Ongelmaan kuin ongelmaan löytyy tältä palstalta varma vastaus - eroa miehestäsi. Miehille tuota konstia ei täällä yleensä suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:34"]
Ongelmaan kuin ongelmaan löytyy tältä palstalta varma vastaus - eroa miehestäsi. Miehille tuota konstia ei täällä yleensä suositella.
[/quote]
Miksi ihmisen pitäisi kuluttaa itsensä loppuun jonkun narsistin kanssa? Tuhlata omaa arvokasta elämäänsä jonkun tyypin kanssa, joka pahoinpitelee henkisesti joka päivä? Miltäs itsestäsi tuntuisi, jos sua dissattais ja pilkattais jatkuvasti. Voimaannuttava kokemus vai?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:34"]Ongelmaan kuin ongelmaan löytyy tältä palstalta varma vastaus - eroa miehestäsi. Miehille tuota konstia ei täällä yleensä suositella.
[/quote]
Sinä taidat olla samanlainen mulkero kuin aloittajan "mies".
Ellet peräti juuri sama henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys on kestänyt pari kuukautta. Tuossa ajassa ei kannata tehdä äkkikäännöksiä. Sitä paitsi ap:n vuodatus on vain osa totuudesta. Jokaisen kannattaa harkita omaa parisuhdettaan ja lähteä omille poluille, kun tilanne sitä vaatii. En vaan tykkää siitä, että tuo erokortti nostetaan niin kovin usein täällä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Olisiko Ap hirveän paljon onnellisempi yksinäisenä työttömänä? Hän ei voi tietää sitä etukäteen. Me muut emme voi tietää sitä koskaan.
Minusta mulkeroita ovat ne, jotka toisia nimittelevät. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi laajentaa työnhaku-aluettaan ja jos tärppäisi vaikka 300 kilsan päästä, niin sinne sitten vain uutta elämää aloittamaan.
Miksi ihmeessä roikkua tuollaisessa miehessä, josta ei ole mitään tukea? Elämässä tulee vastaan pahempiakin vastoinkäymisiä kuin muutaman kuukauden työttömyys. Jos mies ei tuota kestä, miten kestäisi vaimon rintasyövän, lapsen vammaisuuden tms?
Jätä se persereikäukkosi.
Sanoo mies itsekin
mä olen ollut 2 kertaa työtön. Ekalla kerralla meni hyvä firma nurin, kun sen toiminta siirrettiin Saksaan. Sain puolen vuoden ajan palkan. Tajusin kun yhtäkkiä pomo pyöri Saksassa, että nyt vois alkaa kehittelee jotain ja aloin ottaa opintoja AMK.sta. Puolen vuoden ajan, mitä palkka juoksi, opiskelin aamusta iltaan ja opparia vaille sainkin opinnot hoidettua tuona aikana.
Opiskelu kannattaa aina, ihan aina.
Aikaa kuitenkin oli ja otin lisäduunin, kävin ulkoiluttaa koiria. Meidän kodin vieressä on iso koirapuisto ja pari tuttavaani asustelee tässä lähistöllä, kummallakin on koira.
He päättivät auttaa mua ja kävin aina aamuisin koirien kanssa kävelyllä. Sain kummankin avaimen, noudin koirat, käytiin tekemässä reilu tunnin lenkki, koirat kotiin ja minä luennoille. Sain 10 euroa per koira per ulkoilu.
Välillä tuli lisää keikkoja, eräs perhe lähti ulkomaille ja kävin ulkoiluttaa koiraa 3 kertaa päivässä = 30 euroa per päivä x 8 pv jne.
Todella helposti tuli asiakkaita ja kukaan ei purnannut hinnasta.
Tokalla kerralla tilanne oli paljon hankalampi, taloudellinen tilanne heikompi.
Joten kävin juttelemassa lähikirppiksellä, jossa on aina paikkoja tyhjillään. Tehtiin puolen vuoden sopimus, sain alennusta pöytämaksuista 50 %. Otin yhteyttä kaikkiin tuttuihin, jotka asuvat pk-seudulla ja sain muutamassa päivässä n 20 asiakasta.
He toivat minulle rompetta, mä hinnoittelin ne ja vein myyntiin, hoidin pöydän siivouksen ja tilitin kerran kuussa, mun kulut oli 50 %.
Tienasin käteen 1000 - 1500 euroa. Työ ei ole kovinkaan raskasta ja asiakkaista ei ole todellakaan pulaa.
Jatkuvasti hain töitä ja jos haastattelussa kysyttiin mitä teen tällä hetkellä, kerroin mitä teen. Eli tavallaan vaikka olin työtön, en kuitenkaan.
Piilotöitä on, esim koirien ulkoiluttaminen ja kirppispaikan pitäminen.
Onpa ikävä asenne miehelläsi. Minä olen myös työttömänä ja lapset on koululaisia.
Ei koskaan mieheni ole sanonut laiskaksi tai miksi en ole töissä (tällä hetkellä olen hakenut opiskelemaan, töitä en ole hakenut)
Hän on myös sanonut, että onhan mulla tässäkin hommia. Laitan lapset kouluun, otan vastaan, teen ruokaa, hoidan kauppa-asioita, pesen pyykkiä, siivoan.
Samoja juttuja joita jokainen tekee, oli töissä tai ei, mutta pointti onkin se, että saan arvostusta
Luulen, että miehesi arvostelee ja nälvii teet niin tai näin. Tsemppiä. Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa eikä työttömyys ole häpeä!
Näytin miehelleni äsken näitä vastauksia täällä ja kommentit oli heti sitä luokkaa, että täällä vaan urpot kirjottelee eikä tiedä yhtään meidän tilanteesta oikeasti. Mies sanoi vielä, että "Tukeudu vaan niihin nettifoorumeihin sitten" ja lähti nukkumaan.
No niin tukeudunkin! Kun en täällä kotona sitä tarvitsemaani tukea saa :(
Ap