Mitä ajattelette kuvankauniista, hiljaisesta ja yksinäisestä ihmisestä?

Ei tule muita mieleen kuin se yksi Suomen Huippumalli haussa voittaja. Hän oli ainakin mukavan oloinen vaikka ujo! Ja inhotti se rääväsuu joka ei pitänyt hänestä koska ujo ja kaunis.

Mun mielikuvissa yksinäisyys ja se paljonko on kavereita, ei koskaan ole oikein kohdanneet. Koska oman kokemuksen mukaan naiset eivät oikeastaan valitse ystäviään ulkonäön kautta ja vaikka olisikin kaunis, mikään ei siltikään tule annettuna.

Joten en ajattele tällaisesta ihmsiestä mitään sen kummempaa kuin ajattelisin ujosta ihmisestä joka ei ole niin kaunis. Sitä, onko ihminen yksinäinen, kun ei koskaan voi tietää. Monet tarvitsevat paljon omaa aikaa tai se kaveripiiri on jossain toisella paikkakunnalla tai esimerkiksi harrastuksissa, ja jos ihminen ei kerro sosiaalisista suhteistaan niin ei se mitenkään näy onko yskinäinen vai ei.

Kolmonen siis korjaa heti ekan lauseen, että ulkonäkö ja se paljonko on kavereita, eivät ole koskaan korreloineet toistensa kanssa.

Se on sitten vähän niin kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:34"]

Se on sitten vähän niin kuin minä.

[/quote]

En mä tiedä, mutta jotenkin se jos ihminen itse kutsuu itseään kuvankauniiksi, on vähän liikaa. Asian vierestä nyt meni, mutta menköön.

Ajattelen että todennäköisesti introvertti ja yksin viihtyvä kuten minäkin :) muiden silmissä oon varmasti yksinäinen mutta oma kokemus on jotain ihan muuta.

Otsikon kysymys liittyy osittain siihen, kun usein kuulee kyselyjä että "miten noin kaunis voi olla noin yksinäinen" eli yllättävän monen ihmisen mielessä sosiaalinen status ja ulkonäkö kuitenkin korreloivat. -ap

Mä olen aika kaunis ihmisten mielestä, ja tykkään panostaa pukeutumiseen jne. Tuntuu että ihmiset on sitten yllättyneitä kun olenkin persoonaltani ainakin tuntemattomien seurassa ujo ja aikamoinen hissukka. Eikä mulla yleensäkään ole paljon läheisiä kavereita, viihdyn hyvin yksin.

Ajattelisin että on tuskallisen ujo tai muuten vain ihminen joka ei syystä tai toisesta osaa tai halua tehdä ajatuksiaan muiden tiettäväksi. Ei kävisi mielessäkään syyttää itserakkaaksi pissapääksi vain siksi että on kaunis ja hiljainen, kyllä siihen tarvittaisiin jotain pissapäistä käytöstä.

En lähesty hyvin hiljaisia tyyppejä, koska oletan ettei meillä ole mitään yhteistä. Olen todella puhelias enkä halua että keskustelu on minun monologiani. Oletan ettei hiljainen myöskään halua minun puhuvan niin paljon kuin minulle on luontaista, hiljainen varmaan arvostaa nimenomaan hiljaisuutta.

Pakko hiljaisena kommentoida edelliselle, että hiljaiset ihmiset toki arvostavat puheliaita tyyppejä, se on täysin persoonasta kiinni. Jos olet kiinnostunut jostain joka on hiljainen, mene ihmeessä juttelemaan - saatat yllättyä. Monet hiljaiset yltyvät puheliaiksi oikeassa seurassa.

Tämä kauneus ja eteerisen mystinen, sanoisinko jopa elämää suurempi luonne on tosiaan sellainen yhtälö joka takaa sen että saa ainakin olla rauhassa :) Mutta mehän emme valita.