Inhottaako muita komentaa lapsia julkisilla paikoilla?
Itselleni on iskostunut niin syvälle ajatus likapyykkien pesemisestä kotona, että kerta kaikkiaan inhoan lasten komentamista ja lasten kiukkukohtauksia julkisilla paikoilla. Toisaalta tietenkään lasten ei voi antaa olla kuin villimiehet, joten välillä on pakko puuttua. Isompi luojan kiitos ymmärtää jo mulkaisusta ja on jo lopettanut senkin testaamisen, kannattaako siitä olla välittämättä, kun aiheesta on paukkunut kovennettuja rangaistuksia, mutta pienempi ei vielä aina mitenkään muista, miten pitikään olla tai pysty hillitsemään itseään. Siinä sitten talutetaan poikaa sivummalle keskustelemaan.
Onneksi itku-potku-raivarit kaupoissa ym. alkavat jo olla historiaa. Sekin tosin ratkaistiin meillä raukkamaisesti. Kun pari kertaa oli jouduttu lähtemään paikalta pois rääkyvä lapsi kainalossa, niin koko poika ei kaupan sisäpuolta nähnytkään sitten muutamaan kuukauteen kuin korkeintaan äärimmäisessä hätätilanteessa. Vieläkään ei kovin usein pääse kauppaan mukaan.
Jostain syystä koen itseni aina täysin idiottiksi, jos joudun lapsia komentamaan julkisesti ja toisaalta tulee myös lapsen puolesta paha mieli, koska en haluaisi altistaa heitä julkiselle nöyryytykselle, joksi nuhtelun muiden nähden koen. Toisaalta meillä on todennäköisesti keskivertoa kovempikin kuri noin muuten.
Kommentit (3)
Meillä on selkeät säännöt: kerran varoitetaan ja jos toisen sanomisen jälkeen ei homma ala toimia, niin lähdetään heti kaupasta pois. Kaksi kertaa on pitänyt lähteä kiljuvan lapsen kanssa kaupasta pois, mutta nyt 5-v poika muistaa vieläkin miltä tuntui vuosi sitten olla äidin kainalossa matkalla marketista pois ja se, että syötiin päivälliseksi kaurapuuroa. Ongelmia ei käytännössä enää ole ollut.
Tähän asti meidän ratkaisuna on ollut mahdollisimman huomaamaton komentaminen ja vaikeiden tilanteiden välttely. Sitä taas voi pitää pelkkänä ongelman väistelynä, mutta toisaalta esimerkiksi eläintenkoulutuksessa se on ihan ykkösperiaatteita. Eläintä koulutetaan niin, että sitä ei pistetä liian vaativaan tilanteeseen, jossa se väistämättä toimisi väärin, vaan tilanteita vaikeutetaan vähän kerrallaan. Joskus eläintenkin kanssa toki niin käy, että tilanne on liian vaikea ja epäonnistumisia tapahtuu, mutta sitä pidetään aina koulutusmokana. Pikkulapset ja eläimet eivät lopultakaan eroa niin paljon toisistaan, joten olen miettinyt sitäkin, että onko niin vaarallista, jos lasta ei vain viedä tilanteisiin, jotka ovat hänelle vielä liian vaikeita vaan aloitetaan ennemmin helpoista tilanteista ja vaikeutetaan vähitellen.
jos komentamisella en saa aikaan jotakin, eri erityisesti uhmaaja kirkuu vaan kahta kauheammin.
Juu, ei huvita lähteä julkisille paikoilla juuri tällä hetkellä kun kuopus saa raivareita millon mistäkin ja hänestä lähtee ihan tajuton huuto.