Lue keskustelun säännöt.
Äitini on pankkini.
09.04.2014 |
Vaikka kuinka yritän pärjätä omilla rahoillani, joka toinen tai kolmas kuukausi on lainan tarve.
No mikäs siinä, soitan äidille. Äiti laittaa minulle kirjekuoressa käteistä (ei osaa käyttää maksuautomaatteja eikä ole tietokonetta, ei pankin konttoria lähellä).
Maksan sitten takaisin1-3 vkon sisällä, korkoineen. Eli, jos olen lainannut 50 € maksan 60 €.
Kaikkia varmaan nyt naurattaa, jos sanon, ettei äitini halua rahaa, vaan maksan velkani lataamalla hänen kännyynsä puheaikaa velan ja koron.
Äiti ei ole ikinä pyytänyt mitään korkoa - olen vaan itse päättänyt maksaa vähän extraa tästä pankkinani toimimisesta.
Miltä kuulostaa? Ikää minulla kohta 30 v, mutta olen ollut työtön kohta jo vuoden (en ole saanut töitä, vaikka koko ajan hakenut).
Kommentit (3)
Kakkoselle: jos äitisi antaa rahaa lastesi ruokaan, sehän on tosi kauniisti ja ymmärtäväisesti tehty. Muistathan sanoa tämän äidillesikin? Ihan suoraan ja kiertelemättä? Lisäksi: oletko miettynyt, onko sitä rahaa äidilläsikin ylimääräistä?
Meillä oli lapsuuden perheessä tapana tehdä erilaisia asioita, joista ei ikinä puhuttu suoraan. Kun isäni kuoli, se jäi kalvamaan minua. Olisin niin monista asioista halunnut häntä kiittää ja halata. Sanoa, että rakastan. Mutta se ei ollut meillä tapana. En osannut.
Ota apu vastaan ja kerro, mitä se sinulle ja lapsille merkitsee ja kiitä kunnolla, kun vielä voit. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen kyllä mielelläni vastapalveluksia äidilleni. Mutta ei se riitä kyllä korvaamaan tätä suurta apua. Miehen vanhemmat ovat köyhiä eivätkä pysty auttamaan taloudellisesti. Äidillä on kyllä varaa ostella niin ruokaa kuin vaatteita sekä minulle että lapsille. Onneksi ei siis tarvi mennä sossuun. On mulla ihana äiti!
Mä ostatan äidilläni ruokaa. Ei oo varaa muuten elää. 3 lasta on. Muuten en rahaa pyydä.