Lue keskustelun säännöt.
Epäluuloiset sukulaiset
09.04.2014 |
Nyt tuli hankala tilanne. Isoäiti kuoli ja hänen hautajaisiinsa olisi korrektia mennä. Ikävä kyllä isoäitini lapset ovat epäluuloista ja itaraa väkeä jotka eivät ole suostuneet juomaan kahveja mieheni kanssa. Olemme olleet aviossa 10 vuotta ja kutsuja on esitetty useampia eikä välimatkakaan ole mikään este. Sukulaiseni pelkäävät joutuvansa kiitollisuudenvelkaan ja sen logiikan mukaan meillä kahvittelu edellyttää vastavuoroista kahvittelua heillä jne.
Eniten tästä oudosta asetelmasta ovat kärsineet lapset. He tietävät sukulaisista ja ihmettelevät miksei seura kelpaa. Olen lohduttanut heitä sillä, että heillä ovat toimivat isänpuoleiset sukulaisuhteet. Äitini on kuollut ja isäni on etäinen isoisä jolle lähetetään joka joulu kuvat ja kutsu kahveille. Isäni pelkää, että yritän kupata lapsieni avulla häneltä rahaa. En ole pyytänyt isältäni ikinä rahaa täysi-ikäisenä ja kommentti oli loukkaava.
Mitä tekisitte tilanteessani? Olisiko viisainta lähettää suruadressi ja olla menemättä hautajaisiin? Koko perheen raahaaminen voitaisiin kokea ahneutena. En halua, että perheestäni ajatellaan: hävyttömät tulevat tänne syömään ilmaiseksi meidän pussista maksettavaa ruokaa...
Kommentit (13)
Hautajaisiin mennään ja miksi siihen sotket kahvitteluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi eri kulttuurista vai miksi ovat epäluuloisia?
Itse tekisin niin että jos olisi tärkeää olla paikan päällä niin menisin yksin. En ottaisi perhettäni mukaan, koska tilanne olisi pahempi silloin. Itse ehkä kuitenkin lähettäisin nimissäni suruadressin vain. Surisin ihan omissa oloissani.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:22"]
Onko miehesi eri kulttuurista vai miksi ovat epäluuloisia?
[/quote]
Mieheni on suomenruotsalainen.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:20"]
Jos meiltä vastaavassa tilanteessa kukaan menisi hautajaisiin niin se olisin minä yksin. Vähemmällä mielipahallahan siitä selvittäisiin ja saisin kuitenkin itse saattaa mummini hautaan. Otan osaa, kaikin puolin.
[/quote]
Kiitos! Taidan tehdä niin että käyn isoäitini hautajaistilaisuudessa mutta en mene muistotilaisuuteen. Käyn kirkossa ja lasken omat kukkani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota koko perhe kirkkoon mukaan ja lähtekää siunaustilaisuuden jälkeen pois. Ei sitä ole pakko mennä syömään eikä muistelemaan ja kuuntelemaan muistopuheita.
On sulla juntteja sukulaisia
Voi jestas sentään. Minä menisin ihan pokkana syömään tarjotut ruoat koko perheen kanssa ja piut paut välittäisin sukulaisten piheydestä. Jos joku alkaisi mussuttamaan jotain, tarjoaisin huolestuneena ryppyistä kympin seteliä ja taivastelisin kovaan ääneen miten kurjaa joillakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Korrektia mennä"?! Mä en kyllä mene yksiinkään hautajasiin jonne menisi vain korrektiudesta. Sinne mennään muistelemaan vainajaa. Mieti siis: haluatko mennä muistelemaan ja osoittamaan kunnioitusta tuolle isoäidillesi (joka on kohdellut sinua ja lapsiasi kuten itse kerroit) vai onko se vaan pakkopullaa? Jos jälkimmäistä jättäisin koko kinkerit väliin. Kahvitelkoot keskenään, eikös? Itse en mennyt oman isäni muistotilaisuuteen, kun tiesin täsmällleen mitä hänen vaimonsa minusta ajatteli, ei ollut mitään tarvetta mennä sinne närpittäväksi.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 14:47"]
Ota koko perhe kirkkoon mukaan ja lähtekää siunaustilaisuuden jälkeen pois. Ei sitä ole pakko mennä syömään eikä muistelemaan ja kuuntelemaan muistopuheita.
On sulla juntteja sukulaisia
[/quote]
Olen jo vuosien aikana turtunut tilanteeseen. Tilanne on ikävämpi miehelle ja lapsille kun eivät ole tarpeeksi hyviä sukulaisille niin sitten eivät ole. Mies vielä kestää tilanteen mutta lapsille asian selittäminen on vaikeampaa.
Taitaa olla parempikin etteivät lapset saa liikaa vaikutteita erikoisilta sukulaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta. Voiko koko suku olla mielisairaita? Miten sinä ap olet onnistunut välttämään tuon sairauden? Isäsikin ottaa sitten rahansa arkkuun mukanaan?
Lisään vielä sen, ettemme ole lietsoneet miehemme kanssa skismaa ainakaan millään prinsessahäillä ja kerjuulistahääkutsuilla koska henimme aikoinamme naimisiin maistraatissa erittäin pienimuotoisesti. Olimme opiskelijoita ja mihinkään suureelliseen humuun ei olisi ollut rahaa eikä aikaa.
Nykyään olemme ihan tavallisia töissäkäyviä perheellisiä joilla ei ole rikoshistoriaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 15:03"]
Uskomatonta. Voiko koko suku olla mielisairaita? Miten sinä ap olet onnistunut välttämään tuon sairauden? Isäsikin ottaa sitten rahansa arkkuun mukanaan?
[/quote]
Onko mielenmaisema välttämättä mielisairautta? En pidä itseäni tuhlaavaisena ihmisenä mutten kyllä sairaalloisen itaranakaan.
Aivan rehellisesti sanottuna minä olen pudonnut kärryiltä jo iät ajat sitten isäni juttujen suhteen. Minulle on aivan sama vaikka hän testamenttaisi omaisuutensa metsästysseuralle tms.
Jos meiltä vastaavassa tilanteessa kukaan menisi hautajaisiin niin se olisin minä yksin. Vähemmällä mielipahallahan siitä selvittäisiin ja saisin kuitenkin itse saattaa mummini hautaan. Otan osaa, kaikin puolin.