Kauhea perheriita, olen raskaana

Älä huuda. Se on muutenkin lapsellista. 

Meilläkin riideltiin välillä kovasti, eihän se nyt hyväksikään ole, mutta terve lapsi syntyi.

Varmaan se on muutettava erilleen, kun näytä mitään tulevan.... Lisää stressiä.

Mistähän tuo oikealla alhaalla pistäminen johtuu? Ei ole ennen ollut. Nyt riidän yhteydessä alkoi.

Voisiko olla jonkinlainen lihasrevähtymä? Sinulla ei ole esimerkiksi verenvuotoa kai? Loppuuko kipu missään asennossa?

Saako raskaana tehdä mitään?

Kuuntele klassista musiikkia. Ei mielellään huutoja. Rauhallista menoa ja terveellistä ruokaa, kävelylenkkejä.

Vähän nivusta ylempänä, lonkkaluun sisäsyrjän suunnalla. Tuntuu kävellessä pistävältä.

Kyllä raskaana voi riidellä ja huutaa. Naisen alistamista ajatella ja varsinkin sanoa ääneen, että raskaana ihmisen pitää väkisin olla seesteinen ja rauhallinen ja alkaa harrastaa sanaristikoita. 

Kuulostaa vaarattomalta. Lepää. Ja suuntaa psoitiiviseen suuntaan ajatuksiasi puolisostasi.

Luulen että tää suhde toimisi paremmin eri osotteissa.

Väkisin sitä miettii vaan muiden mietteitä tässä tilanteessa. Perheiden ja kavereiden suhtautuminen.

Stressaavaa aikaa. Rahaa ei ole, hankinnat hankkimatta, erilleen muuttoa mietitty.

Toimisi meillä paremmin luulen.

Miten vauva suhtautuu vuoden tai parin ajan, vanhempien erillä asumiseen?

Tämä ajatus vilahtelee jonkun verran mielessä molemmilla. Ei vaan meinata tulla toimeen. Rakkaus on mikä pitää yhdessä.

Päättäkää pysyä yhdessä ensimmäinen vuosi ja miettikää sitten uudestaan eroa, jos vielä tuntuu siltä.

"Rahaa ei ole, hankinnat hankkimatta, erilleen muuttoa mietitty"

MIKSI TEE TEETTE TUOHON TILANTEESEEN LAPSEN?

No just, minä erosin 4. kuukaudella ja nyt jo teini-ikäinen lapsi on valehtelematta terveempi ja tervejärkisempi kuin olisi ollut siinä tapauksessa jos olisimme isänsä kanssa edelleen yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:11"]

Päättäkää pysyä yhdessä ensimmäinen vuosi ja miettikää sitten uudestaan eroa, jos vielä tuntuu siltä.

[/quote]

Ainakin kolme vuotta. Ja perheneuvolaan jo nyt oppimaan kommunikaatiota. :)

Niin tuntuuhan se ajatus ihanammalta jakaa ensimmäinen vauvavuosi yhdessä. Katsoa yhdessä kun vauva oppii ja kehittyy ensimmäisiä pieniä juttuja.

Tuntuu että olen menettänyt jonkun otteen. Olisin yksin ehkä itsenäisempi. Nyt on joku jonka harteille jättää tiettyjä asioita yms. vaikea selittää.

Onko kellään vinkkejä parempaan toimivuuteen, kun tuntuu että peli alkaa olla menetetty? Avoimesti puhutaan asioista, mutta puolin ja toisin toistemme kritiikkiä ei juuri kestetä.

Meillä on nyt jo niin vähän aikaa toisillemme. Helppo olisi asua yksin kun sitä yhteistä hetkeä ei odottaisi kaiken aikaa! Kun toinen ei ole paikalla ja se ei olisi mahdollista. Kotona kun ollaan odotan kaiken aikaa jotain pientä huomion osoitusta mutta ei, sitten vaan hermostun odottamiseen.

Aikaa ei ole nyt, eikä tulevina vuosina sen enempää. Siksi eri osoite kuulostaa helpommalta. ymmärtääkö kukaan?

Oletko varma,ettei esim. pariterapia auttaisi? Olen itsekin rv 30 ja itsellä mieliala seilaa välillä raivosta itkuun ja taas normaaliksi. Toivottomuuden tunne voi joskus johtua hormoneistakin ja mennä ohi, eri asia sitten tietenkin jos koko ajan on kurja olla... :(

Kohta otan vierasta miestä, taas, kun oma ukko on pihtaava piipittäjä

huoleton huutaja, paskaivinen mies-sika!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ap 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 23:24"]

Kohta otan vierasta miestä, taas, kun oma ukko on pihtaava piipittäjä

huoleton huutaja, paskaivinen mies-sika!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ap 

[/quote]

Ei ollut ap

Terveisin Ap

Rahahuoletkin helpottaisivat kun asuisin toisaalla.

Ailahtelee ja niin kahden vaiheilla kaiken aikaa. Nyt taas niin epätoivoinen olo. Lapselle toivoisin vaan parasta mahdollista. Surettaa tämä tilanne

Käykää terapiassa - ette ainakaan menetä mitään. Voihan olla, että tarvittaisiin vain pieni sysäys, niin solmut alkaisivat aueta yksi kerrallaan. Jos ei auta, niin ainakin tiedätte että olette tehneet kaikkenne tilanteen ratkaisemiseksi.

Mun on vaikea näyttää mun huonoaoloa raskaana olessa. En halua leimautua ja että minua aletaan tarkkailemaan. Haluan välttää "huonon äidinleimaa" etenkin kun taustalla on ollut masennusta aiemmin.