Mies tuomitsee minut

Jos pidän puoleni ihmissuhteissa, töissä tms. paikoissa. Kaikki, mitä teen tai sanon vastaan ihmisille on joko huonosti hoidettua tai olisin voinut olla ystävällisempi. Silti en saa koskaan mieheltäni vastausta, miten asia olisi pitänyt sitten hoitaa. Joskus saan ihan todella dorkaa käytöstä osakseni, ja jos vastaan siihen menettämättä kasvojani, mieheni sanoo että minun olisi pitänyt olla hiljaa. Minun pitäisi veemäisenkin kaverin kanssa tulla toimeen aurinkoisesti eikä sanoa koskaan vastaan, koska kaikki negatiiviset tunteenpurkaukset ovat pahasta tai heikkoutta.

Viimeisin tapaus sattui, kun katkaisin välini sukulaisiini. Hän syyllisti minua, etten ottanut heihin takaisin heidän pyynnöstään yhteyttä ja halunnut selvittää välejäni heihin. Kertomani, miten sukulaiseni kohtelivat minua ja tietäessäni, miten välien selvittely ei noin vain onnistu, mies ei tukenut kantaani vaan syyllisti minua huonosta käytöksestä ja kypsymättömyydestä. Miksi jollekin on niin hankalaa tajuta, että se ainainen hymyily toimii ehkä aasiassa vaan ei Suomen kaltaisessa hv- ilmapiirin maassa?

Olen ollut joskus aivan samanlainen perseennuolija kuin mies itse, mutta lopetin sen killtityttöilyn ennen kuin ehdin koota enempää patoumia. Tiedän, että tämä joko saa kommentteja "ehkä sinussa onkin vikaa, muttet ole tarpeeksi kypsä myöntämään sitä" tai sitten ei mitään. Muutama esimerkkinä kerrottakoon: 

Bussissa arviolta yhdeksänvuotias poika tuli sanomaan minulle aivan pokkana, että "siirrä kassis vittuun siitä et pääsen istuu!" Vastasin vain, että siihen ei ole asiaa, ellei kaveri siivoa suutaan. Poika pyysi anteeksi ennen bussista poistumistaan, ja sanoin, että jatkossa muistaa käyttäytyä. Mies kun kuuli tämän, syytti minua heti, että olin osatekijänä tilanteessa. Toinen tilanne oli se, kun yksi keski-ikäinen mies tuli rähisemään, että automme oli hänen autonsa tiellä. Me teimme poismuuttoa, kun he tekivät omaansa, ja olimme olleet autoinemme paikalla ennen heitä. He sitä paitsi saivat pakunsa aivan loistavasti mahtumaan meidän automme viereen, mutta heidän seurueensa halusi vain paikkamme jostain käsittämättömästä syystä. Vastasin sedälle tympeästi provosoitumatta, että auto liikkuu heti kun muuttomme on valmis ja tyytyy siihen ja jatkoin vain tavaroiden lastaamista niin kuin äijää ei olisi ollutkaan. Meillä oli muutenkin enää pari tavaraa nostamatta autoon, joten miehen liioitellun vihainen käskyttäminen vain nauratti. Miehen mielestä meidän olisi pitänyt heti pistää vauhtia ja alkaa pyydellä äijältä anteeksi että olimme hänen tiellään, ja matkalla hän syytti että olin käyttäytynyt typerästi.

Näitä tilanteita tulee lukuisia, ja joskus mies yrittää olla ylikohtelias minunkin kustannuksellani. Olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, että suunsoitosta ei mene rikki vaan päinvastoin näyttää ihmisille, ettei ylitse ei kävellä.