Itken täällä...

jos mies on sun kaa vaan lasten takia ni sitä tuskin haittaa kun kerta mitään rakkautta tai romantiikkaa ei välillänne enää ole.

eikä pillittää niitä täällä? Tälläkö luulet niiden korjaantuvan??

Milloin sinä olet sanonut miehellesi rakastavasi häntä, ja milloin viimeksi miehesi on sanonut sinulle tämän? Entä osoittaako hän hellyyttä muilla tavoin (halailee, tms)?



Niin kauan kuin olette yhdessä, niin kelkan voi kääntää :) Mikäli miehesi on yrittäjä, niin pitkän työpäivän jälkeen hänellä luultavasti on ensinnä mielessä ruoka ja lepo, mikä varmasti on ihan inhimillistä. Ehkä teidän kannattaisi käydä vähän keskustelua siitä, että olisiko hyvä idea pitää esim. aluksi kerran kuussa sellainen ilta, jolloin lapset menisivät hoitoon ja te olisitte kaksin (kävisitte tanssimassa, ravintolassa, leffassa, syömässä, ihan mitä vain!) ja hoitaisitte suhdettanne. Jos mieheltäsi löytyy TAHTOA (vaikka rakkaus olisikin haalistunut), niin peli ei ole menetetty.

Meillä ollut vastaavaa jo 6 vuotta. Olen tässä liitossa lasten takia, en jaksa edes erota.

Olethan muistanut huolehtia myös itsestäsi kaiken tuon keskellä? Oletko yhtä viehättävä kuin silloin suhteenne alussa tai onko se piirteesi säilynyt voimissaan johon miehesi ihastui sinussa? Oletko itse kiinnittänyt mieheesi positiivista huomiota jne. Johonkin miehesi on kyllästynyt/ väsynyt ota asia esille ja vaadi selitystä käytökseen varsinkin jos sinä et ole muuttunut suhteenne kuluessa.

Asiallinen kirjoitus ja urpot käyvät aukomaan päätään. Taitaa ottaa mammoja alkava työviikko päähän.

Pakko teidän on saada puhuttua asioista kunnolla. Rohkeesti vaan kerrot miehelles mitä ajattelet ja miltä susta tuntuu. Ei riidan kanssa vaan rauhassa ja " asiallisesti" .



Voimia sulle paljon !

Mitäs jos saisit järjestettyä teille ihan kahdenkeskistä aikaa,

saisitte olla vaikka yön ihan kahdestaaan ja jutella pitkästä aikaa?



Helposti asiat lipsahtaa tuohon kuntoon, kun on niin paljon muita hoidettavia asioita. Mutta se, että nariset ja säälit itseäsi ei saa tilannetta paranemaan.



Yritä saada miehesi muistamaan mihin sinussa rakastui alunperin ja yritä sinä muistaa mitä sinä rakastat miehessäsi.



Anna paljon positiivista huomiota miehellesi, tee pieniä yllätyksiä.

Rakasta, rakasta ja rakasta,

jos mies on sinua joskus rakastanut niin rakastuu kyllä uudelleenkin!

usein valitetaan kun mies ei kehu ja mies ei helli ja mies sitä mies tätä. Oletko nainen itse antanut miehellesi huomionosoituksia,sanonut rakastavasi,hellinyt,kehunut...? Miksi siitä tehdään MIEHEN velvollisuus?

Jos mies sanoo suoraan että on sun kanssa vain lasten takia niin mikä siinä enää auttaa! HUH HUH! Kuka itseään kunnioittava nainen jää enää hetkeksikään sellaiseen liittoon!?? Miettikää nyt jumalauta.

Tuon viime kerran jälkeen päätin, että en sano minäkään rakastavani kun olen saanut " tunnustuksiini" niin tökeröitä vastauksia.

Olen ehdottanut miehelle, että tehdään jotain yhdessä, mutta ei. Miehellä on mielessä vain työ ja työ. Sillon kun on vapaata hän haluaa katsoa elokuvia kotona. Olen monesti tehnyt meille kivan illan laittamalla hyvää syötävää, viiniä, kynttilöitä ym sen jälkeen kun lapset on jo nukkumassa. Todella monta kertaa olen myös kerännyt nuo kaikki käyttämättöminä pöydältä pois kun mies ei olekaan tullut kotiin " ihan kohta" niin kuin on luvannut. Olen vienyt monesti miehelle aamiaisen sänkyyn, sanon usein miehelle, että haluan olla hänen kanssaan. Halaan, silitän ja olen lähellä kun miehellä on raskasta. Tottakai suutunkin kun työ vie niin paljon miehen aikaa, mutta pääosin yritän olla miehelle vain hyvä.

Meidän piti jo 3v sitten käydä yhdessä ruotsissa laivalla, mutta tähän päivään mennessä ei olla käyty. Mies on kyllä käynyt kavereineen laivalla tukholmassa ja tallinnassa.

Olen yrittänyt puhua miehelle ja sanoa, että minulla on näin paha olla. Mies alkaa puhumaan omista työkiireistään. Olen vain kuunnellut ja kuunnellut niitä työasioita. Välillä en jaksa edes kuunnella vaan olen kuuntelevinani :)

Meillä on 3 lasta. Esikoinen on 5v ja sinä aikana me ei olla oltu yhtään kertaa yötä tai kokonaista päivää ihan vain kahdestaan.

Olen nyt järjestänyt niin, että isommat lapset lähtevätä pääsiäisen jälkeen vanhempieni luokse ja me miehen kanssa jäädään kotiin vauvan kanssa. Mutta olen tuostakin hyvin epäileväinen. Tuskin mies kuluttaa aikaansa minuun (ja vauvaan) vaan juoksee töidensä ja kavereittensa perässä.

En osaa tehdä enää mitään mikä tilanteen parantaisi. Mutta ei se erokaan mikään ratkaisu ole. Olisin vain halunnut itselleni toisenlaisen (paremman ja " arvokkaamman" ) elämän.

ap

Joskus eroatte kumminkin, miksi jatkaa? Lasten takia ei kannata riutua huonossa suhteessa. Parempaa on aina edessä ja vaikkei ole niin yksinkin on parempi olla kun huonossa suhteessa joka on raastava.



kunnioita itseäsi ja lapsiasi ja jätä miehesi.

Jos miehesi jättää sinut, kuten käytöksestään voi uumoilla, jäät puille paljaille. Kun kosit, saat myös helposti selville miehesi todelliset tunteet. Jos hän ei suostu avioliittoon, ei hän myöskään rakasta sinua!

hanki säkin jotain menemisiä, älä ole AINA miehesi saatavilla,se on tylsää! Ja huomaapahan että sinullaKIN on muutakin elämää kuin mies. Älä anna miehen pitääitseäsi itsestäänselvyytenä!!!

ehkä hän ei vaan ole tajunnut että olet tosissasi?

Kerroin, että meillä elämä on ollut " mälsää" jo 6v. Sitten tuossa vetäisin kunnon raivarit ja sanoin muuttavani lasten kanssa pois. Tilanne on hieman parantunut. Tosin mitään lempeä ei ole ilmassa. Asutaan vaan vähän siedettävämmin yhdessä.



Kirjoituksesi perusteella miehesi pitää sinua äitinään. Huollat ja passaat ja kuuntelet. Miehesi voi tehdä ihan mitä sitä huvittaa. lopeta tuo " äititeresana" oleminen.

Päätät sitten mitä päätät, niin kanna mukanasi tämä ohjenuora: " Ihmisellä on AINA aikaa siihen, mihin hän haluaa aikansa käyttää" . Yrittäjän kohdalla tuo luonnollisesti pätee vain siihen vapaa-aikaan, mutta siltikin. En ihmettele, että olet masentunut -olisin minäkin. Ihan vertailun vuoksi haluan nyt kertoa omasta suhteestani, en kehuakseni ja ivatakseni, vaan jotta saisit ajateltavaa ja voimavaroja omaan suhteeseesi.



Meillä takana 6 yhteistä vuotta, 2 lasta, ja pyrimme viettämään kahdenkeskistä aikaa aina iltaisin kun lapset nukkuvat. Viikonloppuisin lapset usein tahtovat mummilaan, ja tuolloin saamme tilaisuuden käydä ulkona syömässä tai vaikkapa leffassa. Kauppareissut teemme ainakin vielä koko perheen voimin, kun lapsilla ei vielä uhmaa... Käymme miehen kanssa kerran viikossa pelaamassa sulkapalloa kahdestaan, ja siellä tulee usein hassuteltua enemmänkin :). Vähintään viikoittain muistutamme toisiamme sanallisesti siitä, miten paljon rakastamme ja miten tärkeitä olemme toisillemme. Joka päivä suukotellaan ja halitaan. Iltaisin nukahdan miehen syliin, ja kun mies rutistaa minua vähän lujemmin ja nuuhkaisee hiuksiani, niin todella tiedän ja tunnen, että olen hänelle se rakkain.



Ap, minä toivon koko sydämestäni, että liittonne paranee. Mutta jos se ei näytä kehittyvän parempaan suuntaan, niin ehkä sinun on aika miettiä sitäkin, kuinka katkera vanha akka sinusta joskus vielä tuleekaan, jos uhraat parhaat vuotesi kärsien, toivoen ja itkien. Tsemppiä, sisko.

Kärvistelee suhteessa, koska huolto pelaa, ei tarvii maksaa varsinaisia elatusmaksuja ja on vapaa kuin taivaan lintu. Tollasiin tyyppeihin ei tehoa kynttiläillalliset, lepertelyt eikä " pikku yllätykset" . Tee ap toimintasuunnitelma ja yllätä miehesi ihanasti antamalla sille ihan täysi vapautus liitostanne.

Ero ei nyt ole ihan eka vaihtoehto sillä rakkasta pysyvästi erossa oleminen ei tunnu hyvältä ajatukselta. Toisaalta ei sekään hyvältä tunnu, että ei saa vastarakkautta. Tai enhän minä mieheni tunteista tiedä, mutta käytös kertoo jo paljon.

Olen vääntänyt ja kääntänyt tätä asiaa mielessäni jo ainakin vuoden verran. Vuosi sitten asia ei ollut näin paha, miehellä oli enemmän vapaa-aikaa, mutta yrityksen laajentumisen myötä se aika on ihan nollassa. Haluan uskoa, että tämä tulee muuttumaan niin kuin mies on minulle jo 2 vuotta lupaillut, mutta millon?



Olen tainnut tehdä elämässäni vääriä valintoja... Juteltiin n. puoli vuotta sitten mieheni kanssa ja kysyin mitä hän oikein elämältä haluaa, mitkä on hänen unelmansa. Mies vastasi, että hän toivoo, että hänellä olisi paljon töitä mitä tehdä vanhaksi asti, hän toivoo, että olisimahdollisimman kauan työkuntoinen ja toivoo, että hänellä olisi jättää jotain lapsille sitten kun itse kuolee.



Minun toiveet ja unelmat olivat: Lapset ja rakastava mies. Sanoinkin miehelle silloin, että puolet olen unelmastani saanut...



n. 7v sitten menimme kihloihin. Sillon heäsin usein yöllä kun mies silitteli minua. Kerran hän kysyi haluaisinko mennä joskus hänen kanssaan naimisiin. Sen jälkeen hän ei olekaan siitä asiasta puhunut. On vain ohi mennen aina sanonut (esim ystävien häissä) että hänelle avioliitto ei ole ollenkaan tärkeää.

Eikö se ole tärkeää vai eikö se ole tärkeää minun kanssa. Sitä pitääkin mieheltä joskus kysyä.

on siis kosinut sinua, halunnut naimisiin kanssasi, ja nyt sanoo että ei ole tärkeää???!!! Pistää vähän miettimään.............