Lue keskustelun säännöt.
Huoh, kaveri meinaa hakea yliopistoon...
16.03.2007 |
No ei siinä mitään, mutta käy iltalukiota, tähtää kuulemma c:n arvosanoihin, aikoo hakea nyt keväällä yliopistoon lukemaan ainetta, johon pääsee alle 5% hakijoista, ei ole vielä aloittanut pääsykokeisiin lukemista (2kk aikaa!). Yksi pääsykokeen tärkeä osa-alue on hänelle ihan täyttä hepreaa ja sitä ei todellakaan opita parissa kuukaudessa. Ei edes tiennyt, että kyseinen aihe kuuluu oleellisena osana pääsykokeisiin, eikä tajunnut miksi sitä pitää opiskella kun " ei sitä siinä ammatissa tarvita" , eli ei edes tiedä kyseisestä ammatista mitä se oikeasti sisltää! Sanoo, että jos todella aikoo siihen päästä, niin varmasti pääsee.
Itse hain e:n todistuksella tätä samaa ainetta lukemaan 2 kertaa jo aikaisemmin, olin lukenut pääsykoekirjat moneen monituiseen kertaan ja tuo osa-alue mikä ystävälleni on ihan hepreaa, sujuu minulta aika paljon paremmin, silti eivät taitoni riittäneet pääsemään sisään.
Varoittelin vähän tätä kaveria, että sisään pääsy vaatii kyllä hieman enemmän kuin 2kk lukemisen, ettei kannata ehkä ihan kaikkea laskea sen varaan että pääsee nyt heti opiskelemaan sitä... Kaveri suuttui.
Kommentit (24)
Ikävää, että hän suuttui, mutta nyt hän ainakin on tietoinen tilanteesta ja luultavasti miettii sitä itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laudaturin paperit kirjoittanut kaverini on yrittänyt lääkikseen jo kahdesti - turhaan.
Kirjoitukset eivät onneksi kerro kaikkea! Ihmiset kehittyvät!
pääsevänsä pienellä vaivalla vaikka tietää että toinen ei kovalla työlläkään päässyt. Eli pitää itseään fiksumpana...
Ei se ajattele olevansa fiksu tai jotain, se vaan ei tajua. Suurin osa niistä jotka saavat huonot paperit ylioppilaskirjoituksissa, eivät kyllä loista myöhemminkään. Ne joilla on kyse motivaatio-ongelmista (lukiossa), voivat hyvin pärjätä myöhemminkin, mutta se kyllä vaatii vaivannäköä ja työtä, pelkkä lahjakkuus ei yksin riitä pääsykokeissa, ainakaan kovin monella alalla.
aion itsekin ehkä vielä hakea mutta panostaa ainakin vuoden pääsykokeisiin lukemisiin, mutta lapset tehtiin tässä välissä. hänellä myös 2 pientä lasta ja minusta vaan hänen tavoitteensa kuulostivat niin epärealistisilta tälle keväälle, että sanoin hänelle vain tosiasiat, että äärettömän harva pääsee sinne ekalla yrittämällä (jätin mainitsematta että etenkään 2kk lukemisella ja mahd. c:n todistuksella). Tuntui niin laskevan kaiken sen varaan että pääsee. Yrittäköön ja huomatkoon että sisäänpääsy vaatii aika paljon enemmän, minusta olisi tuntunut väärältä vain kannustaa häntä sellaiseen, mihin hänen taidot eivät takuulla vielä tänä keväänä riitä, sanoin toki että kannattaa lukea ja käydä pääsykokeet tsekkaamassa niin tietää seuraavana keväänä sitten mihin täytyy panostaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaverini olisi hakemassa niin sanoisin kannustavammin että " tsemppiä pääsykokeeseen!" Mitä se hyödyttää ketään mennä heti sanomaan että tuskin hän sinne pääsee. Antaa hänen hakea. Saahan siitäkin jo kokemusta. Vai olisiko kaverin pitänyt sanoa sulle että " aijaa, no emmä sitten sinne hae kun olen niin tyhmä.." ?
Hän kirjoitti L:n paperit, mulla oli " vain" M. Molemmat haimme lukemaan kauppatieteitä. Hän oli hakenut sinne jo kerran aiemmin, eikä päässyt, ja varoitteli minua tyyliin " ei kannata elätellä liian suuria toiveita, tai tipahdat korkealta" . Itse taas luotin itseeni, enkä turhaan: ekalla yrityksellä sisälle, enkä edes lukenut puolta vuotta etukäteen. Ystäväni yritti vielä kaksi kertaa, mutta ei päässyt sisälle. Emme olleet sen jälkeen juurikaan enää tekemisissä, muualta kuulin hänen selitelleen kovasti miksi ei itse saanut opiskelupaikkaa vaikka minä sain. Otti ilmeisen kovalle ymmärtää, että vaikka hänellä oli ylioppilaskirjoituksista paremmat arvosanat kuin minulla, niin minä menestyinkin pääsykokeissa paremmin. Jo lukiossa hänen opiskelutyylinsä oli " hauki on kala, hauki on kala" -tyylistä ulkoa opettelua: päässä paljon tietoa suoraan kirjasta, mutta kun tietoa pitäisi soveltaa tai yhdistellä eri kirjoista lukemaansa jonkun uuden ongelman ratkaisemiseksi, se tuottaakin jo vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppakorkean pääsykokeissa ainakin, kun on monivalinta kysymykset.
Ap:lle, vaikka ystäväsi tähtää c:n papereihin, ei se tarkoita, että hän myös saisi c:n paperit. Voi tulla paremmatkin. Ja minusta sinä voit antaa ystäväsi ihan rauhassa yrittää sisälle yliopistoon vähällä lukemisella. Se on hänen asiansa ja ymmärtää sitten seuraavalla kerralla panostaa enemmän, jos nyt ei pääse.
T: Nuorena kauppakorkeaan hakenut, mutta nykyään onnellinen sh
Kyllä hän pääsykokeiden jälkeen tajuaa mikä meni pieleen jos meni pieleen. Ei kuulu sinulle valistaminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No yleensähän pääsykokeisiin luetaan juuri niin, että hauki on kala... Niissä testataan enimmäkseen kenellä on parhaat perslihakset.Kauppakorkean pääsykokeissa ainakin, kun on monivalinta kysymykset.
T: Nuorena kauppakorkeaan hakenut, mutta nykyään onnellinen sh
Ymmärrän kyllä ap:tä. Itse erehdyin kannustamaan yhtä kaveria ja aika ikävästi putosi. Minä en puuttuisi enää koko asiaan. Kaveri tehköön mitä tehköön. Jos ei ole varasuunnitelmaa, niin oma on häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä niihin monivalintoihin pystyi helpoiten vastaamaan, niin että opetteli vaan listoja kirjoista ulkoa jne. Ei paljon tarvinnut tietoa soveltaa.
T:14
Sitten tämä ystävä yritti häiritä vielä lukemstani pyytämällä jatkuvasti kahville ja kaljalle.
Pääsin kuitenkin sisään, jolloin ystäväni totesi, että vaikka pääsykokeisiin jaksoit lukea niin et sinä koskaan sieltä valmistu.
Valmistuin täysin normaalissa aikatauluissa hyvin arvosanoin, vaikka kirjoitin lukiosta B:n paperit! En vain ollut oikein motivoitunut opiskelemaan lukiossa, mutta yliopistossa tuntui opiskelu mielekkäämmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin masentunut, aivan paskana, synnytykseen kuukausi aikaa, juuri jättänyt lapsen isän, pääsykoekirjoja olin lukenut aina bussissa satunnaisesti. Pääsin sisään.
Toisaalta eräs ystäväni on jo kahtena vuotena lukenut lääkikseen kokopäiväisesti, käynyt valmennuskursseilla ym, eikä ole päässyt. Eikä hänellä ole aivoissa tai valmistautumisessa vikaa.
Eli oikeasti, ei se takaa sisäänpääsyä, vaikka lukisi kaks vuotta putkeen. Siis sisään voi päästä joku, joka menee kirjoja selailtuaan kokeilemaan, eikä se, joka on hulluna päntännyt. Kyse voi olla (ainakin omalla kohdallani on) siitä, sopiiko ala.
Tietty, jos ap:n ystävän tapauksessa ei ole mitään hajua koko alasta, sisäänpääsy voi olla hankalaa..
Voin muuten vannoa että 5v yliopisto-opiskelun jälkeen olen omaksunut aika tehokkaan tavan opiskella ja voin vannoa pääseväni mihin hyvänsä oppiaineeseen opiskelemaan jos saan 2kk opiskella pääsykoekirjoja täysin ilman muita häiriöitä. (eli ilman miestä, lasta ja työtä)
Vierailija:
Laudaturin paperit kirjoittanut kaverini on yrittänyt lääkikseen jo kahdesti - turhaan.Kirjoitukset eivät onneksi kerro kaikkea! Ihmiset kehittyvät!
Nimittäin jos 2kk on liian lyhyt aika pääsykoekirjojen omaksumiseen, niin ei taida tulla siitä itse yliopisto-opiskelustakaan mitään (ainakaan kovalla tahdilla). Esimerkiksi toissaviikolla meillä oli tentti, johon piti lukea rapiat 900 sivua. Luin tenttiin noin 3 viikkoa (luin tuosta koealueesta valikoiden ehkä 750 sivua), ja hyvin meni.
Ja kuten joku sanoikin, niin se lukeminen vaatii ennen kaikkea niitä perslihaksia :)
Minä luin koko yliopistoajan tentteihin aina viimeiset päivät, isompiin kirjatentteihin (niihin 900-sivuisiin) viimeisen viikon. Ja aamulla bussissa tärpit. Yleensä pääsin aina läpi ekalla.
Eli ainakin mulle 1-2 lukemiskertaa riittää mainiosti. Muistini on loistava, välillä liiankin hyvä. Ja vaikka hyvät paperit auttavat, eivät ne tee autuaaksi.
Motivaatio ja todellinen kiinnostus alaan auttavat kovasti.
miksi ihmeessä olet noin kiinnostunut asiasta? Vai pelkäätkö että kaverisi pääseekin sisälle vaikka sinä et ole päässyt?