Tuli mieleen vielä tuosta lasten kurittamisesta....

Olen sitä sukupolvea, että tukkapöllyä olen saanut kotona ja joskus äiti läpsäsi takapuolelle. Isä ei antanut koskaan selkään, mutta oli todellakin sellainen mies jonka sanaan uskottiin ja hän kyllä sai ilman väkivaltaa meidät lapset ojennukseen. Yhden ainoan kerran hän napsautti luunapin otsaani ja voi taivas sitä tunnetta:( Voiko nöyryyttävämpää tunnetta tulla. En tiedä miksi se on jäänyt niin elävänä mieleen:/



Isäni on aikoinaan saanut vanhemmiltaan (varsinkin äidiltään) selkäsaunoja ja tästä aiheesta puhuttiin viimeksi kun olin lasteni kanssa siellä ja pistin vanhimman lapsistani ojennukseen (en siis käyttänyt fyysisiä otteita vaan laitoin jäähypenkille ja sain lapsen kuriin siten). Oli siinä ihmettely kerrassaan vanhemmillani, että noinko vaan se homma toimii:) Ja kyllä, meillä se toimii.



En itse halua fyysistä väkivaltaa käyttää. Lasten kanssa meillä ollaan erittäin läheisiä, puhutaan ja jutellaan paljon. Jos tulee vaikeita tilanteita että kaikilla hermot menny ja huudetaan ja karjutaan, tilanteen rauhoituttua käydään asia läpi. Pyydän anteeksi huutoani ja selitän miksi pääsi käymään näin jne., ja jos on tullut äidillä pinna palattua ja karjuttua (juuh, sitä kyllä tapahtuu meillä:))))lapsille käydään sitäkin asiaa läpi. Eli lasten kanssa jutellaan miksi tapahtui sitä ja tätä. Koskaan en ole kuullut tai nähnyt, että lapseni käyttäytyisivät rumasti toisia lapsia kohtaan. varmasti kyllä omani silmän välttäessä osaavat senkin tavan....Kaikki tunteet on meidän perheessä sallittuja ja ne saa näyttää. Ketään ei saa satuttaa ja anteeksi pitää pyytää jos toista loukkkaa jne.



Se, että fyysistä kuritusta ei käytetä, ei tarkoita etteikö rajoja ole ja lapselle opeteta miten tulee elää ja olla toisten kanssa. Henkinen väkivalta on oikeasti kamalaa myös. Lapsi voidaan sanoin alistaa ihan törkeällä tavalla ja se jos mikä jättää arvet koko eliniäksi:(