Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitatunteita mahdollisen raskauden suhteen.
21.03.2007 |
Tilanne lyhyesti sanoen on seuraava:
Lasta yritetty jo yli neljä vuotta. Nyt ihan ensimmäistä kertaa on tilanne, että saatan olla raskaana ja omien havaintojen perusteella olenkin. Testata ei voi ihan vielä, eikä raskaus ole edes varma.
Onnellisen odotuksen odottamisen sijaan on kuitenkin tullut esiin lähinnä kielteisiä tunteita. Osaanko, jaksanko, haluanko edes. Asiaa ei auta se, että olen jo 34 ja paitsi ikäni, myös sairauteni vuoksi todellinen riskisynnyttäjä. Lupa ja edellytykset raskauteen kuitenkin lääketieteellisesti on.
Miten mä olen näin kamala ihminen. Niin paljon kuin lapsettomuuttani olenkin surrut, niin miksi tämä raskauden mahdollisuus tuntuu jos mahdollista vieläkin pahemmalta. Tiedän että tulen väsymään pahasti jo raskausaikana, sillä sairauteni vaatii hirveästi huomiota ja hoitoa. Koko tilanne oksettaa.
Sinänsä siis ei ihme, että raskaus pelottaa, mutta kun nyt lapsikaan ei tunnu enää kovin hyvältä idealta. Olen hyvin tunnollinen ihminen ja pelko sairauteni mahdollisesta periytymisestä kalvaa, samoin sairauteni lapselle raskausaikan aiheuttamien riskien vaara. Sairaalajaksoja on odotettavissa raskausaikana.
Kysyisinkin nyt, että oletteko te kaikki olleet heti onnesta soikeita raskauden alusta asti, vai onko tällaista oman epävarmuuden ja huolien aiheuttamaa kielteistä tunnelatausta ollut vai onko se peräti normaalia äityden vastuuseen valmistautumista?
Toivoisin ystävällisiä vastauksia, sillä nyt ei mahdu yhtään herjaa kuuppaan.
Kommentit (6)
Meillä ei ole pitkää yritystä takana eikä mitään sairauksia yms. mutta silti sydän jätti yhden lyönnin välistä ja pelko hiipi perseeseen. Olenko hyvä äiti, onko minusta oikeasti kantamaan vastuuta toisesta ihmisestä seuraavat 18vuotta, onko meidän parisuhde tarpeeksi vakaalla pohjalla, miten selviämme rahallisesti, mitä muuta ajattelevat meidän lapsenhankinnasta (todella epäolennaista mutta mietitytti kuitenkin)?
Nyt viikkoja takana huimat 5+6 ja koko ajan tunne oikeasta ratkaisusta vahvistuu. Vauva on todella toivottu ja rakastettu jo nyt, nyt vaan pelkään enemmän ja enemmän että menetän tämän nyytin.
Anna ajan kulua ja juttele miehesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut lapsen hyvinvoinnista, aluksi tietysti siitä, miten elimistöni reagoi raskauteen ja onnistuuko raskaus. Sen jälkeen tietysti huoli lapsen hyvinvoinnista, mutta sellaista tämä äitiys on. Minäkin kuuluin riskiryhmään, tosin en mitenkään sellaiseen, joka olisi vaatinut sairaalajaksoja tms, vaan tarkempaa seurantaa. Eka raskaudessa olin kyllä loppuvaiheessa muutaman päivän sairaalassa, toisessa ei tarvinnut olla ollenkaan. Onnea odotukseen!
Itse olen raskauden suunnittelusessioissa saanut ohjeen, että yksi asia aine kerrallaan. Siihen kun vaan pystyisi. Odotellaan nyt tosiaan sitä plussan varmistumista ensin.
Sehän tässä on, että ei ole oikein ketään kelle puhua. Miestäni lukuunottamatta läheiset sukulaiset pidetään todella etäällä, ettei tule turhaa huolta, sääliä ja siunailua jos jotain onnetonta sattuisikin. Sitten vasta myönnetään kun maha näkyy selvästi :)
Mulla on kyllä ihana mies, johon voi luottaa ja josta tulee hyvä isä.
tosin ei olla vielä kunnolla yritetty tulla raskaaks, mutta nyt siihen on mahdollisuus... Mulla on kanssa valtava pelko että jos plussan saan niin mua rupee kaduttamaan ihan kauheesti. Silti sydän huutaa lasta!
Siinä vaiheessa kun lapsi on tuloillaan, ei ole enää paluuta. Raskaus joko etenee hyvin/huonosti tai keskeytyy. Joka tapauksessa elämä tulee muuttumaan lopullisesti. Undo-painiketta ei ole.
ap
Mielialat muuttuu, kun totut ajatukseen ja saat varmuuden raskaudesta, luulen että pikkuhiljaa tulet iloiseksi raskaudesta ja jaksat raskauden kaikkine vaivoineen ja ongelmineen. Itselläni ei ole ollut edes riskiraskauksia eikä suuremmin ongelmiakaan, mutta aluksi oli aika negatiiviset tunteet. Pikkuhiljaa ne kumminkin ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Anna itsellesi aikaa! Toivon että kaikki menis mahdollisimman hyvin sinulla!