Katsoin äsken lapsityrannit ja siitä mieleeni tuli, että

voihan sitä muutenkin viettää aikaa yhdessä. Meillä esim. pelataan, kootaan palapelejä, luetaan, katotaan telkkaa/videota yhdessä, ulkoillaan, leivotaan, piirretään jne. Itse en ole sellainen tyyppi, joka tykkäisi istua lattialla lapsen kanssa leikkimässä...

En ole ikinä ymmärtänyt että aikuinen menee lässyttämään johonkin leikkiin mukaan! Meillä lapset leikkii keskenään ihan tyytyväisenä.



Voihan joskus huumorilla jotain leikiksi heittää, mutta rajansa kaikella, Ei kai vanhemmat ole kavereita kuitenkaan lapselle.

Mikäs äiti se sellainen joka ei leiki?

usko että lapsen leikittäminen millään tavalla olisi lapselle hyödyllistä. Eiköhän parasta ole, että lapsi saa leikkiä aidosti omia leikkejään ja käyttää mielikuvitustaan leikeissään, ilman että äiti antaa ohjeita leikkiin. Voihan lapsen kanssa nimenomaan tehdä kaikkea muuta, lukea kirjoja, katsoa tv:tä, käydä pulkkamäessä, harjoitella kuperkeikkoja ym.

joka antaa lapselleen tilaa hengittää eli leikkiä itseksensä

kotona...eipä sitten tiedä kun leikkivät jossain muualla...

En tee sellaisia juttuja. Mutta meillä kuitenkin leivotaan, käydään puistossa kahdesti päivässä, siivotaan yhdessä, laitetaan pyykkiä, askarrellaan ja piirretään.. ;) Ihan hyvin siis ilmeisesti, mutta en ollut tajunnut...



ap

Kyllä meilläkin 5½ ja 3v leikkivät aika paljon yhdessä vaikka ovat eri sukupuolta. Mutta ei se todellakaan riitä. Lapset nauttivat kun äiti ja/tai isä on mukana :) Lapsen ilo paras ilo :)



Tuossa lapsityränneissä oli monta vinkkiä yhteisestä ajasta -> maalaus, se äiti/poika sidottuna silmät leikki ja mitä siinä nyt olikaan.



Tänään on rakennettu majaa ja leikitty/pelattu majassa koko perhe -> syötiin esim välipala siellä. Käyty laskemassa lumimäkeä koko perhe ja leikitty lumileikkejä. Pelattu pleikkaria ja kimbleä. Leivottu huomiseksi kakkua ja pikkupullia. Leikitty nallejen koulua jne...

joskus askartelemme, joskus retkeilllään, usein vain istuskellaan jossain kivellä tai lattialla vierekkäin ja jutellaan. Yhdessäolos ei tarvitse olla leikkiä, sen tarvitsee olla vain mukavaa, hyävksyvää ja läheistä.

Olen ollut huomaavinani, että nykylapsia ei hirveesti ohjata leikkimään. Leluja kyllä on mielin määrin, mutta ne ovat monet semmoisia, että eivät itsessään sytytä leikkiä. Leikin syntymistä auttaa monesti pieni johdattelu asiaan. Esim. aluksi voi mennä pukemaan lasten kanssa nukkeja ja kohta jo huomaa, että lapset ovat aivan leikin lumoissa ja itse voi häipätä paikalta =). Sitten on tietysti eri asia, jos ei ole sisarusta leikkikaverina, silloin voi olla, että lapsi tarvitsee sen aikuisen kaverikseen.



t. lto

Kyllä se on lapselle todella tärkeää, sillä leikin kautta lapsi oppii monia asioita ja taitoja. Leikkiminen tukee myös kielen kehittymistä!!

Minkäs sille voi, jos ei osaa, eikä osaa arvostaa leikin taikaa yhdessä lastensa kanssa. Älyttömyydestä kertoo sekin, jos kuvittelee, että lapsen kanssa leikkiminen on joko kokoaikaista tai ei ollenkaan. Sitä voi vaikka 5min rakentaa legoja tai leikkiä kauppaa tms.



Paljosta jäätte paitsi, jos ette tähän yhteyteen kykene tai viitsi lastenne kanssa!

että tuossa Lapsityrannit-ohjelmassa sitä yhdessä leikkimistä ja puuhaamista opetettiin koska lasten ja vanhempien välit olivat niin huonot. Se toimi siis eräänlaisena terapiana. Jos perheessä on muuten mukavaa, jutellaan, puuhastellaan yhdessä, luetaan ja halaillaan päivittäin ei se leikkiminen sinänsä minusta ole välttämätöntä.



Itse leikin kyllä lasten kanssa kun he olivat pienempiä (alle 3v) mutta isojen kanssa en enää juurikaan leiki koska he osaavat kyllä touhuta itsekseenkin. Sen sijaan juttelen heidän kanssaan paljon, pelaamme muutaman kerran viikossa lautapelejä, katsomme tv:tä yhdessä, luemme ja käymme esim. luistelemassa. Tarhassa on sitten ikätovereita joiden kanssa voi leikkiä sosiaalisesti.

Mitä vastaatte lapselle joka pyytää teitä leikkiin mukaan?

Leikki on lapselle tärkeää, minkä kuvan antaa vanhempi lapselleen jos äiti ei anna aikaa lapselle tärkeille asioille?





" Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." Herbert Spencer



Majan rakentaminen on PARASTA! Tunti päivässä pitää rypyt otsalta!

kun tulen töistä kotiin lasten kanssa klo 16.30 ja lapset menee nukkumaan klo 20.00, niin tuntia ei kerta kaikkiaan jää leikkimiseen. On laitettava ruoka ja syötävä se (vie ainakin puoli tuntia), sitten on kaikenlaista kotityötä, esikoisen läksyjen valvonta, koiran ulkoilutus ja ltapala ja pesut vievät sen puoli tuntia nekin + iltasatu vie oman aikansa myös. Mies tulee kotiin n. klo 18.00 ja hänelläkin on aina jotain pientä hommaa illaksi.



Tosin jos leikkimiseksi tosiaan lasketaan se että rakennan 5 minuuttia Legoja ennen kuin menen ripustamaan pyykit, niin sitten kyllä leikin joka ilta! Minä vaan itse kyllä koen sen enemmän lapsen huijaamiseksi kuin oikeaksi leikkimiseksi (eli kokeilen josko se unohtuis leikkimään yksinään ja antais mun tehdä omiani kun ensin muka menen mukaan leikkiin)... Meidän vekarat vaan ei useinkaan menen tähän jujuun: ne haluavat että leikissa ollaan mukana intensiivisesti ja pitkään...

Se on ehkä viisi minuuttia mun leikkitoleranssini. :) Musta tämä on ihan luonnollista, aikuista ei niin jaksa auto/nukke/kotileikit inspiroida. MUTTA kyllä mä pidän silti tärkeänä, että lapsi näkee, että äitiä kiinnostavat hänen leikkinsä, ja samalla voin hienovaraisesti opettaa hänelle eri tapoja leikkiä. Esim. poika 2,5-v. leikkii autoillaan myös ns. kotileikkejä tyyliin " tää on tän äiti ja se hoitaa tätä lapsiautoa" . :)



Muuhun lapsen kanssa touhuamiseen käytän aika paljonkin aikaa, lukemiseen, asioiden tutkimiseen, askarteluun yms. Nautin niistä itsekin. En halua jäädä lasteni muistoihin äitinä, joka sanoi aina emmä ehdi...

Kyllä pitäs leikkiä