Lue keskustelun säännöt.
Milloin vastuu lapsista "helpottaa"?
07.08.2015 |
Olen tajunnut, että minulle, sosiaalisesti estyneelle ja introvertille ihmiselle vastuu lasten sosiaalisesta elämästä on yksinkertaisesti liikaa. Kestän vielä vastuun neljän seinän sisällä, nukutukset, syömiset ym. vastuun kaikesta pakollisesta, terveydenhuollosta, päikkyarjesta yms. Mutta se, että mulla on myös koko ajan vastuu siitä, että haalin lapsiperhetuttuja että joku kutsuu lapset joskus synttäreilleen tai että mä voin kutsua joitain heidän synttäreilleen, siitä että olisi välit sukulaisiin jotta joskus kävisi joku joka hetken leikittäisi lapsia, perhekerhot, puistot ja naapurit, kaikki on 100% mun vastuullla. Se on liikaa.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 14:35"]
Pienellä lapsella on paljon pieniä murheita, isolla lapsella murheita on vähemmän mutta sistäkin isompia.
[/quote]
Joo, just näin.
Kyllä se oma sosiaalinen velvoite poistuu aika nopeasti, koululaiset jo pitkälti hoitavat omat kaveriasiansa ja harrastuksensa, paitsi että siellä katsomossa ja reissuilla joudut seurustelemaan vanhempienkin kanssa.
Mutta sitten isompana tulee ne ekat sydänsurut, kiusaamiset, "se sanoi näin ja se teki näin". Ja sitten on kuitenkin aika hankalaa, kun et tunne (välttämättä) vanhempia etkä perhettä. Se parhaan päiväkotikaverin kanssa kinat on helppo setviä ja kaverisynttäritkin joutuu kestämään vaan kerran vuodessa, mutta kun jutut alkaa olla nettikiusaamista jne. on vanhemmuus todellakin taitolaji. Ei pidä aina uskoa sen oman kullannupun syyttömyyttä, mutta ymmärtää ja antaa rakkautta kuitenkin valtavasti.
Vastauksena kysymykseesi, ei se helpota varmaan oikein koskaan.
Pienellä lapsella on paljon pieniä murheita, isolla lapsella murheita on vähemmän mutta sistäkin isompia.