Lue keskustelun säännöt.
Miten te moniongelmaiset olette saaneet elämänne kuntoon?
13.08.2015 |
Tarkoitan tässä moniongelmaisella siis esim. terveysongelmia, rahahuolia, päihdeongelmia ja muita vastaavia. Siis niin, että näistä useampi on ollut käsillä samaan aikaan.
Kysyn, koska haluaisin tietää kuinka muille on käynyt yrittäessään korjata tilannettaan. Vai onko tilanne korjaantunutkaan?
Itselläni on siis tällä hetkellä useampi mielisairaus, masennusta ja paniikkihäiriötä lähinnä. Olen kyllä käyttänyt jo vuosia erilaisia tukipalveluita ja avohoitoa, ja on välillä ollut hoitojaksoja suljetulla osastollakin. Osastolle olen aina päätynyt itsemurhayritysten takia. Tuntuu vaan, ettei noista hoidoista ole ikinä ollut kunnolla apua. Liioittelematta olen tavannut kymmeniä eri psykologeja, lääkäreitä, sairaanhoitajia ym. Jokainen on yrittänyt auttaa tavallaan, olen saanut lääkkeitä ja diagnooseja ja erilaisia toimintatapoja, muttei niistä tunnu olevan mitään apua.
Raha-asiatkaan eivät ole todellakaan mallillaan. Ulosotossa on tuhansia. Ne koostuu maksamattomista laskuista ja vuokrista. Ongelmat kasaantuivat pikkuhiljaa; ensin jäi maksamatta netti ja se katkaistiin. Sitten katkaistiin sähkötkin asunnostani (asun yksin) ja lopulta tuli häätö, kun samalla jäi vuokratkin maksamatta. Ihmettelen itsekin, kuinka olenkaan onnistunut saamaan kasaan tällaisen ongelmavyyhdin, olen kuitenkin vasta parikymppinen...
Tässä taustalla on vielä jo alaikäisenä hiljalleen kehittynyt alkoholiongelma. Juon, koska ainoastaan humalassa tunnen olevani edes jollain tasolla iloinen. Alkoholin tuoma iloisuus ja sosiaalisuus saa minut edes jollain tasolla pysymään kiinni elämässäni. Selvinpäin olen ujo enkä meinaa saada sanotuksi mitään, varsinkaan tuntemattomammassa seurassa. Kaverit ja ystävät ovat minulle tällä hetkellä todella tärkeitä, koska olen ollut aiemmin tilanteessa, ettei niitä ole ollut. Siksi suurinta osaakavereistani en voi nähdä selvinpäin. Eiväthän he jaksaisi katsella hiljaista ja tylsää ihmistä, joten juon ja pidän hauskaa heidän kanssaan. On minulla myös pari hyvää ja järkevää ystävää, joita näen selvänä. Hekään eivät kyllä aina jaksa katsoa sekoiluani, vaan "kiristävät" sanomalla ettemme voi tavata jos olen juonut. Ymmärrän sen hyvin.
Olen nyt siis asunnoton, asunut tämän kesän lähinnä kavereilla ja "pihalla" eli nukkunut puistoissa, näyttäen aurinkoa ottavalta. Äitini luona olen käynyt välillä rauhoittumassa, mutta jo viikon selvänä olo alkaa tuntua mahdottomalta ja sitten on taas mentävä.
Rahaa ei ole mihinkään ja luottotiedot menneet. Kuinka saan asunnon? Kouluninkin jäivät kesken aikoinaan, kun aloin saada paniikkikohtauksia (sos.tilanteiden pelko) kun piti lähteä kouluun. Töitäkin olen yrittänyt tehdä, mutta sain potkut kun pääni ei enää kestänyt. Tämän vuoksi sain sairaslomaa, ja minut irtisanottiin (koska työnantaja ei "uskonut" mielenterveysongelmiin, vaan luuli minun saikuttavan huvikseni). Unelmanani olisi vielä joskus kyetä käymään kouluja ja tekemään töitä. Mutta miten? Tuntuu, etten enää jaksaisi yritääkään,kun aiemmatkin yritykseni saada mitään hyvää aikaseksi on vienyt minut vain ojasta allikkoon.
Mistä tätä ongelmasumaa voisi alkaa purkaa? Ajatus siitä, että elämäni olisi joksus kunnossa, tuntu mahdottomalta.Haluaisin lähinnä kadota ja olla olematta, koska käytökseni satuttaa muitakin ihmisiä ympärilläni. Toisaaalta en jaksaisi edes yrittää tappaa itseäni taas, kun ei se aiemminkaan ole onnistunut. Kai minulla on jotakin elämänrippeitä vielä jäljellä jossakin, mutten tiedä missä enkä miten niitä käytetään.Minkälaisen elämän voi edes näillä korteilla rakentaa? Voiko tästä enää edes nousta? Jos voi, niin miten? Olisi ihana tietää, jos jollakin muulla on samanlaisia kokemuksia takana, ja miten nisitä on selvitty. Kertokaa, tukekaa, auttakaa, kiitos!
Kommentit (17)
Ihan alkuun sille, joka epäili aloittajaa provoksi fiksuuden tähden: Moni erittäin älykäs on jossain vaiheessa elämäänsä mennyt harhaan, sairastunut psyykkisesti tai päihderiippuvuuteen, jos elämässä on ongelmia ja vastoinkäymisiä, ei se tarkoita, että älyssä olisi vikaa.
Ja aloittajalle - ihan ensimmäiseksi alkoholi pois, muut asiat järjestyy sitten aikanaan ja yksi kerrallaan. Jos juominen on ongelmallista, on ihan turha ruveta hoitamaan muita asioita ensiksi kuntoon, ne sää sössit juomalla uudestaan kuitenkin. Juomattomuus on myös edellytys parantua mielenterveydellisistä ongelmista. Hae siihen apua, et ole yksin! A-klinikka on yksi paikka, tai AA-ryhmät tai vielä parempi olisi joku pitempi päihdehoito, oma sosiaalityöntekijäsi osaa kyllä auttaa. Siitä se lähtee pikkuhiljaa, ja muista, että ethän ole asioitasi yhdessä viikossa sotkenutkaan, joten ei ne viikossa myöskään selviä.
Ja miten itse pääsin nykyiseen suht hyvään tilanteeseeni? Lopetin juomisen. Yksinkertainen asia, joskin helkutin vaikea toteuttaa, mutta jokaisen saavutettavissa. Nykyään käyn osa-aika töissä, olen hakeutunut opiskelemaan, urheilen, vuokrat on maksettu ja kaapissa ruokaa, kaikki uni- ja mielialalääkkeeni olen saanut lopetettua ( niitä oli monta, takana useita itsemurhayrityksiä, psykoosi, ym. vaikeaa ) ja pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää ilman suurempia ahdistuksia ja tulevaisuus tuntuu jopa odottamisen arvoiselta.
Tsemppiä, sääkin pystyt siihen kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuun sille, joka epäili aloittajaa provoksi fiksuuden tähden: Moni erittäin älykäs on jossain vaiheessa elämäänsä mennyt harhaan, sairastunut psyykkisesti tai päihderiippuvuuteen, jos elämässä on ongelmia ja vastoinkäymisiä, ei se tarkoita, että älyssä olisi vikaa.
Ja aloittajalle - ihan ensimmäiseksi alkoholi pois, muut asiat järjestyy sitten aikanaan ja yksi kerrallaan. Jos juominen on ongelmallista, on ihan turha ruveta hoitamaan muita asioita ensiksi kuntoon, ne sää sössit juomalla uudestaan kuitenkin. Juomattomuus on myös edellytys parantua mielenterveydellisistä ongelmista. Hae siihen apua, et ole yksin! A-klinikka on yksi paikka, tai AA-ryhmät tai vielä parempi olisi joku pitempi päihdehoito, oma sosiaalityöntekijäsi osaa kyllä auttaa. Siitä se lähtee pikkuhiljaa, ja muista, että ethän ole asioitasi yhdessä viikossa sotkenutkaan, joten ei ne viikossa myöskään selviä.
Ja miten itse pääsin nykyiseen suht hyvään tilanteeseeni? Lopetin juomisen. Yksinkertainen asia, joskin helkutin vaikea toteuttaa, mutta jokaisen saavutettavissa. Nykyään käyn osa-aika töissä, olen hakeutunut opiskelemaan, urheilen, vuokrat on maksettu ja kaapissa ruokaa, kaikki uni- ja mielialalääkkeeni olen saanut lopetettua ( niitä oli monta, takana useita itsemurhayrityksiä, psykoosi, ym. vaikeaa ) ja pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää ilman suurempia ahdistuksia ja tulevaisuus tuntuu jopa odottamisen arvoiselta.
Tsemppiä, sääkin pystyt siihen kyllä!
Viinan juomisen lopettaminen poisti kaikki ongelmat.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:40"]
Kuulostaa tutulta. Miten selvisin: Löysin itsestäni spirituaalisen puolen, ja aloin ajattelemaan asioita suuremmassa mittakaavassa. Tämän "heräämisen" sysäsi alkuun eräs toinen saman kokenut ihminen. Hankala selittää, mikä muuttui; kutsuisin sitä joksikin "keventymiseksi". Tämä tapahtui ihan parin kuukauden aikana, ja sitten elämän käytännön asiatkin alkoivat selviämään. Kuin jotain taikaa.
[/quote]
Eikä tätä tarvitse ymmärtää hengelliseksi havahtumiseksi, kukin tyylillään. Ihmiselle tekee hyvää saada etäisyyttä egoonsa ja sen ongelmiin, jolloin itseinhon hälvetessä vapautuu valtavasti energiaa hyötykäyttöön. Siinä saa ihan toisella tapaa asiat haltuunsa, kun ei enää etsi pelastajaa ulkopuolelta eikä ylipäätään koe sellaista tarvitsevansa - pelastususkonnollisuushan päinvastoin kutistaa ihmisen pikkulapseksi huonolla tapaa. Ikä onneksi auttaa etsivää näissä asioissa myös. Nuoruuden sekopäistä moni on ymmärtäväinen ja avarakatseinen keski-ikäinen, joka ei säikähdä mistään.
Mt-potilaan identiteettiin on turha ripustautua sen syvemmin. Masennus ja paniikkihäiriö eivät määritä sinua jos et niin halua, tosin nopeat identiteetin vaihdot voivat pelottaa, joten hiljaa hyvä tulee.
Terveisin kroonisesti masentunut mutta silti työkykyinen ja elämään tyytyväinen ateisti
Hei!
Haluan rohkaista sinua aloittaja elämässäsi ! Ihanaa kun ihminen haluaa muutosta vaikeuksien keskellä ! Vaikka olisi kuinka vaikeaa , tämä on ISO alku, että osaat noin hyvin eritellä mikä kaikki ei toimi elämässäsi - silloin on jo paljon mistä lähteä eteenpäin ! Yhtenä esimerkkinä seurakunta on ollut avoimen diakonia vastaanoton kanssa paikka josta saa monenlaista apua, myös sellainen joka ei kuulu seurakuntaan . Olen usein saanut ns. sielunhoitoa, taloudellista apua ja kirkolla on myös akordiohjelmia, avustuksia joilla voidaan saada ihmisen koko talouden pito ojennukseen. Kaikkia ongelmia ei voida taikoa pois kerralla, mutta on todella tärkeää että otat vastuun päihteiden käytöstä ja vaikka pyydät päästä katkolle tai vaikka maksusitoumuksella(sosiaalitoimesta tms.) minnesotahoitoon tai muualle. Sinun on rohjettava pyytää apua luotettavilta ihmisiltä, menettämättä oman näköistäsi tulevaisuutta :) Monien monien karmeiden ongelmien kanssa yhtäaikaa ihmetelleenä voin sanoa, että usko siihen että minä olen hyvä ja tärkeä on ollut kantava voima kaiken sisällä. Nykyisin kaikenlainen "luonnollisuus" elämässä pitää asioita paremmin tasapainossa ja onnessa. Sinä selviät tästä ! Pieniä askelia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä jatkoksi mietin, että internetin maailmassa on paljon tukipalstoja eri ongelmien kanssa painiville. etsi tukea aidoilta ihmisiltä ja jätä vanhat juomakaverit raakasti sivuun, se on parasta mitä voit tehdä omaksi hyväksesi juuri nyt.
Sun pitäisi varmaan päästä johonkin tukimuotoon kiinni. Vaikea sanoa pitäisikö ensin ratkaista kodittomuus vai päihdeongelma vai mikä olisi ykkösjuttu, vaan luultavasti kaikkea pitäisi hoitaa kerralla. Päihteet ovat kuitenkin vakava este asioiden fiksaamiselle, etenkin kun sanot että "kaverit eivät tykkää tylsästä tyypistä ja siksi juon että olisin kivaa seuraa" ja että "kaverit kiristävät ja sanovat etteivät halua olla seurassani kun juon". Äitisikään luona et pysty asumaan turvallisesti, vaan kerrot että pitää lähteä juomaan. Mikään ei tule ratkemaan niin kauan kuin päihteet ovat mukana kuvioissa. Lisäksi sinun pitää opetella tuntemaan itsesi (olet sellainen kuin olet, ei sun tartte juoda) ja opetella ihan tavallisia, tylsiä arjen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Itselläni vähän samoja ongelmia, mutta asunto vielä alla. Neuvoa en osaa.
tsemppiä täältäkin!! Itselläkin monia ongelmia esim. alkoholin suurkulutus, elämä väärässä vartalossa yms muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin puhuisit musta. Alkoholi, masennus, ahdistus, menetetyt luottotiedot ym. värittivät mun nuoruuttani kans. 13-28v. suurinpiirtein. Nyt oon 32 elämä hymyilee. Jaksoin aina uskoa parempaan. Jotenkin en omaksunut identiteettiini sellaista surkimusta joka muitten silmissä saatoin olla. Jätin alkoholin ja suuntasin energiaa koulutukseen. Vanhemmiten ei ollut enään niin arka ja ujo. Usko parempaan, se vie pitkälle. Voisin höpötellä vielä vaikka mitä, mutta ei aikaa. Sulla on aina mahdollisuus parempaan.
Käänny etsivän työn työntekijän puoleen. Varmasti löytyy googlettamalla oman paikkakuntasi työntekijä. He tietävän kuinka kaltaisellesi hankitaan asunto, ohjaavat päihdepalveluiden pariin, auttavat työn/opiskelujen tai kuntouttavan työtoiminnan pariin. Ja tietävät eri ryhmistä yms joihin voisit lähteä jotta saisit sisältöä arkeen. Yksi asia kerrallaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen selvinny saman tapaisesta tilanteesta näin.
ensin piti selättää se päihdeongelma. Mun tilanne ei varmaan ollut yhtä paha kuin sun, koska mulla oli oikeastaan vaan se eka vikko paha ilman alkoa, sen jälkeen helpotti. Mä menin mummoni luo asumaan siksi aikaa kun pyristelin eroon, olin siellä kolmisen kuukautta. Kun ei ollut lähellä niitä lavereita, joiden kanssa piti juoda, ei ollut vaikeuksiakaan. Ymmärrän, että ne kaverit on sulle tärkeitä, muta usko mua, ei ne ole oikeita kavereita, jos niiden kanssa pitää ryypätä. Oikeille kavereille kelpaa ilmankin. Olet mua paremmassa asemassa sikäli, että sulla on pari ellaistakin, mulla ei ollut. Niinpä olin aika tyhjän päälllä yksinäni kun mummolasta lähtöä suunnittelin. Toisaalta se saattoi olla hyväkin, en menyt enää takaisin samalle paikkakunnalle, vaan muutin mummolan lähikaupunkiin.
Siell mä hakeuduin taas arvauskeskukseen ja sitä kautta psykologille. Kyllä mäkin olin aikaisemminkin käynyt siellä ja täällä, eikä mikään ollut auttanut, mutta nyt mä kai jotenkin olin valmiimpi. Ajattelin, että tehdään kaikki ja käännetään joka kivi, vaika tuntuisi miten turhalta. Ja kyllä se välillä tuntikin, paitsi turhalta, myös hyvin epåmiellyttävältä ja varsin työläältä. Mutta yhtäkkiä noin kahden kuukauden kuluttua mä huomasin tajuavani, mitä se täti oikein kyseli siitä, mitä vaihtoehtoja mulla oli pitää lankoja omissa käsissäni. Ei että elämää voisi täydin hallita sellaiseksi kuin haluaa, mutta että aina voi valita vähintään kahdesta, jos ei useammastakin vaihtoehdosta sen vähiten surkean. Ja että oysähtymäl miettimään, voin löytää vaihtoehtoja ja saada takaisin jonkunlaisen kontrollin elämääni.
Tätä myöten mä menin myös takaisin kouluun, multa oli jäänyt lukio kesken ja jatkoin sitä aikuislukiossa. Olin edelleen hyvin ujo ja pelokas ja mitä suurimmassa määrin myös yksinäinen. Mutta se ei enää kiinnostanut minua. Mulla ei enää ollut sitä epätoivoista tarvetta miellyttää muita tai edees jotakuta. Ajattein enää, että tämä on v***u mun elämä, en anna kenenkään pilata sitä. Ekan lukukauden kävin pelkällä raivolla. Sitten huomasin, että ei mua pelottanutksan enää. En välittänyt muista, keskityin vain omaan koulunkäyntiin.
koko lukioaikana mulla ei ollut kavereita, mutta sitten kun menin amkiin, tilanne muuttui ihan itsetään. Ei minusta nyt mitään luoksn kuningatarta tullut, mutta löytyi sellainen oma lokonen, missä muutaman kaverin kanssa oli ihan tarpeeksi mukavaa. Sitä kautta löytyi myps miesystävä, mutta siitä ei sen enempää. Pitkä prosessi, siis, eikä helpp, mutta toisaalta ei myöskään vaadi mitään tajunnanräjäyttäviä valaistumisia eikä taikasauvoja, vaan van helvetillisen määrän päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja työtä.
Kun uskot johonkin, elämässäsi tietyt rutiinit jotka voit järjestää aivan kuten itse haluat, on selviytyminen varmempaa. Toista on hankala neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en osaa sanoa kuin, että ihmettelen tosi paljon, että osaat kirjoittaa noin koostuneesti ja vaikutat niin fiksulta. Oletkohan provo? Noin fiksu ihminen noin hunningolla? Tai sitten sussa on valtava potentiaali.
Kuulostaa tutulta. Miten selvisin: Löysin itsestäni spirituaalisen puolen, ja aloin ajattelemaan asioita suuremmassa mittakaavassa. Tämän "heräämisen" sysäsi alkuun eräs toinen saman kokenut ihminen. Hankala selittää, mikä muuttui; kutsuisin sitä joksikin "keventymiseksi". Tämä tapahtui ihan parin kuukauden aikana, ja sitten elämän käytännön asiatkin alkoivat selviämään. Kuin jotain taikaa.
Pähkin samojen asioiden kanssa, mutta olen kahden teinin yh, oireilemme jo kaikki. En tiedä, mistä kaikki alkoi, mutta suo vaikuttaa loputtomalta, SILTI uskon, että jos haluaa parantua, siinä ehkä onnistuu.
Haluatko parantua? Jos oikeasti, haet apua, pyydä tuttua auttamaan?
Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa a: siitä että toivoa on, b: vaikuttaa fiksun ihmisen kirjoitukselta c: spirituaalisuus ja laajempi mittakaava on ehdottomia juttuja.
Hyvä myös että kyse on vaan tuhansista eikä kymmenistä tai sadoista tuhansista. Vielä ihan mahdollista selvitä veloista.
Näkisin nuoren iän ehdottomasti positiivisenä asiana tässä.
Kun noista ongelmistasi selviät, ne ovat vaan vahvuutta ja kokemuksen tuomaa viisautta elämässäsi.
Hyvä että olen sen verran järki-ihminen että tiedät ettei avun pyytäminen ja sen tarpeessa oleminen ole mitään paskuutta. Vaan erittäin yleistä.