Onko täällä ketään joka tulee oman anopin kanssa hyvin toimeen?

Ei meillä ihan samalaiset arvot ole, mutta lasten tähden on tärkeää, että anoppi on osa perhettämme.

Suurimmassa osassa asioita ollaan samaa mieltä.

Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä, eikä varmaan oltaisi tekemisissä jos ei olisi tätä " sukulaisuussuhdetta" , mutta siis hyvin tullaan toimeen. Enkä oikein ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka ei osaa pitää asiallisia/kunnioittavia hyviä välejä normaaliin ihmiseen. (Eli siis ihmiseen, joka ei ole luonnehäiriöinen tms.)

Näemme noin pari kertaa kuussa ja jos mieheni on menossa käymään kotipaikallaan, anoppi varmistaa että tulenhan minäkin mukaan :)

Juttelemme tuntikaudet ja ajattelemme asioista aika samoin.

Anoppi osaa olla puuttumatta toisten asioihin liikaa, ja meillä on yleensä oikein mukavaa yhdessä, saatetaan esim. juoda lasilliset viiniä ja rupatella kun lapset on laitettu nukkumaan jos satutaan olemaan kahdestaan meillä. Ollaan myös oltu etelän reissulla anopin ja lasten kanssa, ja hyvin meni!

Meillä on hyvät välit. Se ei tarkoita, että olemme kaikista asioista samaa mieltä, vaan että voimme keskustella myös erimielisyyksistä. Anoppi on korvaamaton lastenhoitoapu väitöskirjaa kirjoittaessa ja tärkeä ihminen myös lapsenlapsilleen. (Sama koskee appea.) Hän on hauskaa matkaseuraa, sivistynyttä konserttiseuraa, rentoa shoppailuseuraa - ihana anoppi kaikenkaikkiaan!

Vähän höppänä ja aivan liian kiltti, mutta pois en vaihtaisi. Mielettömän iloinen ihminen ja hyväntahtoinen kuin mikä :)



Terkkuja Elsalle! *vilkutus*

Minulla on oikein fiksu anoppi. Hänen kanssaan on helppoa ja kiva olla. Puhumme aika paljon syvällisiäkin asioita. Hänestä huomaa, kuinka tärkeä olen hänelle. Ja kuinka hän arvostaa sitä, että olen hänen ainoan poikansa vaimo ja lapsenlapsen äiti.



Minä myös pidän huolta, että kutsumme heitä meille kylään ja että mieheni soittelee hänelle. Miehiltä kun nuo asiat tuppaa joskus unohtumaan!

juttuun anopin kaa.. meen välillä yksin sinne lasten kaa kyläilee ja anoppi soittelee enemmän mulle kun miehelle :) ja anoppi antaa mulle hienoja stringejä joita saa uutena tutultaan :) muutenkin on anopilla melko pervoi juttuja.. tosi rento..

eihän se olisi normaliakaan =D



Anoppi on aivan ihana, alusta asti. Alussa jotenkin suojeli minua poikansa tekosilta ja sanomisilta, siis kouluttu poikaansa seurusteluaikanamme. Alusta asti suhtautunut minuun kuin tyttäreensä (jota hänellä ei ole) ja minäkin juttelen sellaisia asioita joita en kertoisi edes omalle äidilleni (itselläni on paljon sisaruksia).



Ennen lapsia oltiin paljon mökillä mieheni ja tämän vanhempien kanssa, syötiin hyvin, juotiin hyvin, nautittiin kesästä...



Lasten tultua kuvaan mökkeillään ja kyläillään puolin ja toisin edelleen, lasten ehdoilla.



Anoppi pitää huolen että pojan perheeltä ei puutu mitään. SIis ei mitään. Niin iso tai pientä asiaa ei ole että hänen puoleen ei voisi kääntyä. Se auttamishalu on uskomaton!! Hän toi meille vuokatolkulla lasagnea tai kinkkukiusausta kun synnytin lapsemme, kysyi tarviiko käydä kaupassa... Ja rahallisesti auttanut vaikka pärjäisimme, mutta hän ei halua että mistään joudutaan tinkimään. Nytkin kyseli että tarviiko ja milloin lähdetään kenkäkauppaan ostamaan lapsille kesäksi kenkiä... Vanhemmat saavat valita, mutta anoppi maksaa.



Ja ei se auttaminen tosiaan ole pelkästään rahallista, myös henkistä ja lasten kasvatukseen osallistuvaa. Kiitos hänelle tästäkin.



Jossain vaiheessa tunsin tämän anoppini auttamishalun tunkeiluna, ja mieheni sanoi että minun pitää sanoa heti asiasta äidilleen. Kerran nätisti mainitsin asiasta ja sen jälkeen anoppi on kysynyt että " saako ostaa esikolle polkupyörän synttärilahjaksi" ja " huolitteko ison kassillisen omenoita kun niitä taas on tullut hurjasti"



Voi kun itse voisin ja ehtisin (oma elämä hektistä tällä hetkellä lasten, työn ja kodin välillä) häntä auttaa samanlailla kun hän meitä

tullaan toimeen paremmin kuin hyvin! Anoppi on fiksu nainen, joka osaa antaa sopivasti meidän elää omaa elämää vaikka asuukin lähellä ja käy usein.



Soitellaankin anopin kanssa ihan muuten vain ja ollaan muutenkin läheisiä.



Lapset rakastavat häntä ja hän lapsia. Paremmin ei oikeastaan voisi olla.

Erityisesti lapsemme syntymän jälkeen (mieheni on heidän ainoa lapsensa ja lapsemme toistaiseksi ainoa lapsenlapsi) olemme alkaneet tulla paremmin toimeen. Arvostan hyvin paljon anopin tapaa olla isoäiti. Työskentelemme samalla alalla, kasvatuksen parissa, sekin tekee sen, että ymmärrämme toisiamme hyvin, hän ymmärtää lapsenkasvatuslinjamme ja minä hänen isoäitiyttään. JOskus tietysti ottaa jotkin asiat päähän ja ajattelemme eri tavoin, mutta olemmehan eri sukupolven ihmisiä.



Anoppi on ollut tämän toisen raskauteni ajan totaalisen innoissaan toisesta lapsenlapsesta. Minusta se tuntuu mukavalle.



Tulemme oikein hyvin toimeen siis!

Kunhan pidetään hieman hajurakoa eli ei ihan päivittäin olla tekemisissä eikä kerrallaan montaa päivää :-)



Asialliset välit on olleet aina, minusta se kuuluu jo hyviin käytöstapoihin ettei vedä hernettä nenuun, jokaisesta asiasta mistä on anopin kanssa eri mieltä. Kaikki ei tunnu pystyvän tähän.



Itse lasken vaikka sataan, ennenkuin sanon mitääjn poikkipuolista ex tempore jos kismittää, mutta toki puoleni pidän ja mielipiteeni ilmaisen asioihin, jotka koskettavat perhettäni tai lapsiani.



Kyllä sitä välillä kiroaa seän takana, että voiko toi tosiaan olla noin pöljä ja saatan hyvälle ystävlle purkaa sydäntä anopin jutuista, mutta pyrin etten miehelle jäkätä ja hauku hänen äitiään. Asiasta toki sanon ja se on oikeus myös miehellä.



Mies vierailee usein lasten kanssa anoppilassa ilman minua, koska haluaa olla siellä useammin kuin minulle olisi suotavaa. Viikottain kuitenkin näen anoppia ja puhumme puhelimessa. Saatan pyytää lastenhoitoapua tai menemme muuten vaan kylään. Tai anoppi tulee meille. Yhdessä ollaan lomailtu lähinnä miehen sukulaisissa, koska anoppi autottomana ei juuri sinne muuten pääse.



Ollaan aikamonessa asiassa esim lastenkasvatuksessa samoilla linjoilla ja joskus jopa me naiset samaa mieltä miestäni vastaan. Sikäli helpottaa kanssakäymistä, koska mummilassa voi pitää samoja sääntöjä lapsille kuin kotona, eli niistä ei tarvitse " tapella" anopin kanssa.