Kun vanhemmat sisarukset joutuvat huolehtimaan nuoremmistaan

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 17:50"]

Oikeastiko joku on huolissaan, että nykyään joku lapsi joutuu tekemään liikaa kotitöitä? Eikös sitä sanota, että suurin karhunpalvelus lapselle on, ettei laita kotitöihin?

Omien vanhempien ikäluokassa pikkusisaruksia hoidettiin todella paljon ja jotkut sitä voi nykyään rutista ja jotkut ei, mutta ahkeria ja tasapainoisia ihmisiä niistä tuli. Tuli omatkin lapset hoidettua ja kodit. Ei sellaisia epäsiistejä sotkupesiä ennen ollut missään perheessä kuin nykyään näkee erityisesti nuorissa lapsiperheissä, kun vanhemmat on tumpelompia kotitöissä kuin 40 vuotta sitten 9-vuotiaat.

[/quote]

Ai siis sinä aikana, kun hygienia tarkoitti saunaa kerran viikossa, sisällä poltettiin röökiä ihan normisti ja kerrostalossa tuoksui sen röökin lisäksi kaikkialla kärtsätty pottu ja makkara, niin kodit oli kuitenkin kiiltävän puhtaita? Oliko näin? Kun en vaan muista sellaista aikaa itse.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 17:44"]

Ihme vellihousuporukkaa suurin osa tässä ketjussa, ei mikään ihme että nykynuoriso on mitä on. Kyllä nyt OMAA pikkusisarusta pitää vahtia, ei se nyt niin kovaa työtä ole. Ruokia ei tarvi perheelle kokkaamassa ja suursiivoja tehdä, mutta oma huone pitää koululaisen/nuoren pitää kunnossa, ja nuorempia sisaruksia pitää pystyä vahtimaan, sehän on lähinnä sitä että katsotaan päältä kun pieni leikkii omia leikkejään, jos pienellä on nälkä tai jano voi joutua ojentamaan jotain, ja kun käy potalla pitää pylly käydä pyykimässä, voi kauhea kuinka raskasta! Siinä samalla voi nuori tehdä omia läksyjään tai muita hommiaan, ihan kuten vanhemmatkin tekevät kotityöt ja harrastavat tai katsovat telkkaria ym. samalla kun lapset leikkii.

Ei ole niin kauhean kauan siitä ajasta kun Suomessakin teini-ikäiset olivat ihan oikeissa töissä, kotona tai vieraalla, ja suuressa osassa maapalloa on vieläkin lapset töissä jopa tehtaissa, tuollainen että vahtii nuorempaa sisarusta ei voi edes työksi laskea. Eihän lapsi opi elämään jos kotona ei mitään töitä opeteta, ja työthän oppii tekemällä, ja nimenomaan oppii sen että elämä ei ole pelkkää tietokoneella pelaamista, vaan ne kotityötkin pitää tehdä kun omaan kotiin muuttaa.

Se on ihan höpöhöpöpuhetta että ei saa hommata niin montaa lasta jos joutuu vanhin sitten katsomaan nuorempien perään, ei koskaan ole ihmisellä ollut sellaista tilannetta että vanhemmat olisivat itse kaikki lapsensa hoitaneet, nykyään se on luksusta kun on vähän lapsia. Kun lapsi syntyy perheeseen, hänellä on myös vastuu perheen pyörittämisestä omalla panoksellaan iän mukaan, ei lapsetkaan voi olla mitään vapaamatkustajia, jokaisella perheenjäsenellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa.

[/quote]

Vertaat nyt nykypäivää siihen aikaan, kun Suomi oli kehitysmaa eikä ehkäisyä oltu keksitty. Silloin niitä lapsia tuli, halusi tai ei. Nykyään yksikään lapsi ei synny tänne vahingossa, eikä yhdenkään lapsen pitäisi syntyä tänne tilanteeseen, jossa vanhemmat eivät jaksa pyörittää perhearkea. Vanhempi voi valita montako lasta tekee, lapsi ei voi valita montako sisarusta hänellä on. Jos haluaa hamstrata itselleen enemmän vastuuta kuin mitä jaksaa itse pyörittää, voi keskittyä hankkimaan vaikka lemmikkejä, kissoja ja koiria. Mutta jossain vaiheessa pitää alkaa miettimään niitä olemassa olevia lapsiaan ja näiden oikeutta hyvään lapsuuteen, eikä miettiä vain sitä omaa halua saada vielä yksi lapsi. Vanhemmuus ei oikeuta itsekeskeisyyteen.

Meillä ei suostu 12-vuotias tyttö ottamaan ilman nurinaa 11kk pikkusiskoa edes huoneeseensa käymään vaikka toinen huutaa naama punaisena oven takana. Tai, että katsoisi edes sen aikaa jos käyn suihkussa. No eipä tuo paljon muutakaan tee, pakottamatta. En voisi kuvittellakkaan, että katsoisi 7-vuotiaan pikkusisaruksensa perään edes kauppareissun ajan. Tuota nuorimmaista en tietenkään edes jättäisi. Tuntuu vain niin hurjalta kun itse samanikäisenä kaitsin tuttavien vauvoja jo yön ylitse. Niin ne ajat on muuttuneet.

Todella yleistä uusperheissä. Vanhemmat lapset katsovat uusien rakkausrusinoiden perään. Meillä 4 lasta, eikä ikinä ole kenenkään tarvinnut vahtia nuorempiaan.

Avainsana on tuo jatkuvasti. Ymmärrän joskus mutta en sitä, että esim. vanhempi harrastaa ja esikoinen vahtii pienempiään pari kertaa viikossa. Tuttavaperheessä esikoinen sai sisarusten vahtimisesta rahaa ja suostui tähän aikanaan, kun äidin piti päästä kerran viikossa jumppaan. Nyt lukiolainen laittoi stopin, kun vahtimisia olisi ollut kolme kertaa viikossa ja jo pelkkä opiskelu vie aikaa. Tuttavaperhe suuttui ja uhkasi jopa sillä, ettei maksa lukiokirjoja. En lainkaan ymmärrä tämän perheen kantaa. Miksi alaikäisen pitäisi vahtia pienempiään eikä opiskella ja harrastaa itse?

Täällä joku laittoi 14v tekemään pikkusisaruksilleen myös ruokaa kolmena iltana viikossa. Samalla hoitamaan
On väärin

Meiltä just lähti yks poika katsomaan pikkusiskojaan. Muut jäivät pelailemaan futista. Tosi surullista, ja on väärin.
Sama poika myös vastuussa ekaluokkalaisen siskonsa kouluunmenosta.

Itse olen aina pitänyt tuota normaalina, enkä nähnyt kaitsemisessa mitään väärää. Ärsytti vain, kun pienemmät siskoni olivat todella vaikeita lapsina. Tein useita kertoja viikossa ruuan koko perheelle ja vahdin sisaruksiani koulun jälkeen, kun vanhemmat eivät töiltään ehtineet.

On se niin väärin, että lapset ylipäätään tekevät kotona jotain.. toki hotelli pitäisi olla ja jatkuva huonepalvelu. Meillä on vanhimmat pojat huolehtineet aina nuoremmista sisaruksistaan, ilman nurinoita. Toki harrastuksiinsa ovat osallistuneet, mutta apuna ovat aina olleet ja tiukimmassa hädässä tosi isona apuna. 

Oppivat samalla vauvoistakin yhtä ja toista. 

Kerran yksi lääkäri totesi, että murkkuikäisille pitäisi määrätä pakolliseksi vauva-sisarus niin ei-toivotut teiniraskaudet vähenisivät entisestään, kun tajuaisivat kuinka raskasta ja vastuullista vauvasta huolehtiminen on.. Meillä ei näitä ole kyllä nähty, eikä edes suunniteltu. 

Joskus vanhimmat kysyivät, mitä hyötyä heille tästä on ja minä lohdutin, heillä olevan sitten täysi oikeus kutsua pikkusiskot koiran ja lapsen vahdiksi..

Meillä on neljö eri ikäistä lasta. Vanhemmat ovat mielellään ja vapaehtoisesti nuorempien kanssa. Jos eivät halua olla, ei tarvitse. Jos pyydetään varsinaisesti hoitamaan, esimerkiksi kun mieheni ja minä menemme yhdessä jonnekin, maksetaan pientä palkkaa. Eikä silloinkaan ole pakko suostua tehtävään. Iso perhe on ihana varsinkin kun lapsilla on reilut ikäerot, jolloin jokainen saa riittävästi huomiota ja hoivaa ja tuo perheeseen erilaista eloa. 

Minusta 1-2 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan on täysin normaalia kotityötä siinä kuin esim. siivoamiseen tai tiskaamiseen osallistuminen. Niitä pitäisi jokaisella nuorella olla jonkin verran. Sitä suuremmat määrät menevät sitten liiallisuuksiin. Toki vanhemmat voivat nuoren niin halutessa sopia tilapäisistä pidemmistä hoitokeikoista, joista nuorelle maksetaan korvausta.

No ei ole oikein. Ihan satunnainen katsominen on ok, mutta ei jatkuvasti niin että vanhemmat laskevat sen varaan.

On se väärin. Kotona oli 5 lasta, minä keskimmäinen ja joutui kyllä tekemään vanhempien hommia. Jatkuvasti piti ulkoiluttaa pienempää ja esim joka toinen viikko viedä nuorimmainen aamulla ennen seitsemää perhepäivähoitoon. Koulubussiin piti olla valmiin pysäkillä kello 7.10. Jokainen voi päätellä kuinka aikaisin piti nousta.
Mutta meillä yleisin vanhempien virsi oli se että kun meillä on noin monta ja muilla kaksi tai yksi lapsi vain. Oli ikävä tunne kuunnella sellaista. Vasta aikuisena tajusin että eihän se meidän lasten syy ole ollenkaan.
Toisaalta ihmettelen kyllä tuttavaperhettä. Perheessä neljä lasta. Lapset 22,21, 14 ja 11 ja kaikki ihan normaaleja. Vanhemmat vuorotyössä ja puhuvat monesti kun ne pienet on oman onnensa nojassa kun vanhemmat on töissä esim illalla. Niin että haloo. Kait ne isommat voi vähän katsoa. Vai sekö siinä on että ne isoimmat on poikia.

Meillä 17-vuotias katsoo silloin tällöin 8-vuotiaan perään. Joskus jopa koko päivän jos mulla on työpäivä. Mutta annan sitten enemmän taskurahaa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 15:42"]On se niin väärin, että lapset ylipäätään tekevät kotona jotain.. toki hotelli pitäisi olla ja jatkuva huonepalvelu. Meillä on vanhimmat pojat huolehtineet aina nuoremmista sisaruksistaan, ilman nurinoita. Toki harrastuksiinsa ovat osallistuneet, mutta apuna ovat aina olleet ja tiukimmassa hädässä tosi isona apuna. 

Oppivat samalla vauvoistakin yhtä ja toista. 

Kerran yksi lääkäri totesi, että murkkuikäisille pitäisi määrätä pakolliseksi vauva-sisarus niin ei-toivotut teiniraskaudet vähenisivät entisestään, kun tajuaisivat kuinka raskasta ja vastuullista vauvasta huolehtiminen on.. Meillä ei näitä ole kyllä nähty, eikä edes suunniteltu. 

Joskus vanhimmat kysyivät, mitä hyötyä heille tästä on ja minä lohdutin, heillä olevan sitten täysi oikeus kutsua pikkusiskot koiran ja lapsen vahdiksi..
[/quote]

Aika ikävä äiti olet

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 15:49"]Minusta 1-2 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan on täysin normaalia kotityötä siinä kuin esim. siivoamiseen tai tiskaamiseen osallistuminen. Niitä pitäisi jokaisella nuorella olla jonkin verran. Sitä suuremmat määrät menevät sitten liiallisuuksiin. Toki vanhemmat voivat nuoren niin halutessa sopia tilapäisistä pidemmistä hoitokeikoista, joista nuorelle maksetaan korvausta.
[/quote]

Liikaa

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 16:38"]On se väärin. Kotona oli 5 lasta, minä keskimmäinen ja joutui kyllä tekemään vanhempien hommia. Jatkuvasti piti ulkoiluttaa pienempää ja esim joka toinen viikko viedä nuorimmainen aamulla ennen seitsemää perhepäivähoitoon. Koulubussiin piti olla valmiin pysäkillä kello 7.10. Jokainen voi päätellä kuinka aikaisin piti nousta.
Mutta meillä yleisin vanhempien virsi oli se että kun meillä on noin monta ja muilla kaksi tai yksi lapsi vain. Oli ikävä tunne kuunnella sellaista. Vasta aikuisena tajusin että eihän se meidän lasten syy ole ollenkaan.
Toisaalta ihmettelen kyllä tuttavaperhettä. Perheessä neljä lasta. Lapset 22,21, 14 ja 11 ja kaikki ihan normaaleja. Vanhemmat vuorotyössä ja puhuvat monesti kun ne pienet on oman onnensa nojassa kun vanhemmat on töissä esim illalla. Niin että haloo. Kait ne isommat voi vähän katsoa. Vai sekö siinä on että ne isoimmat on poikia.
[/quote]
Niin ja emme koskaan saaneet viikkorahaa tai mitään siitä että teimme em. asioita vaan ne kuului meidän tehdä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 16:38"]On se väärin. Kotona oli 5 lasta, minä keskimmäinen ja joutui kyllä tekemään vanhempien hommia. Jatkuvasti piti ulkoiluttaa pienempää ja esim joka toinen viikko viedä nuorimmainen aamulla ennen seitsemää perhepäivähoitoon. Koulubussiin piti olla valmiin pysäkillä kello 7.10. Jokainen voi päätellä kuinka aikaisin piti nousta.
Mutta meillä yleisin vanhempien virsi oli se että kun meillä on noin monta ja muilla kaksi tai yksi lapsi vain. Oli ikävä tunne kuunnella sellaista. Vasta aikuisena tajusin että eihän se meidän lasten syy ole ollenkaan.
Toisaalta ihmettelen kyllä tuttavaperhettä. Perheessä neljä lasta. Lapset 22,21, 14 ja 11 ja kaikki ihan normaaleja. Vanhemmat vuorotyössä ja puhuvat monesti kun ne pienet on oman onnensa nojassa kun vanhemmat on töissä esim illalla. Niin että haloo. Kait ne isommat voi vähän katsoa. Vai sekö siinä on että ne isoimmat on poikia.
[/quote]

Toi hoitoon vienti on aina väärin!

Minä aloin huolehtimaan pikkusisaristani 12-vuotiaana, ja vielä 24-vuotiaana huolehdin, vaikka omia lapsiakin jo on.

Riippuu täysin lapsen ja lasten iästä kuinka paljon kotitöitä/pikkusisaren hoitoa voi teettää. Tunti kaks viikossa on täysin ok. Oikeastaan se on lapsista kiinni, joku 13 vuotias on vielä aivan lapsi ja joku taas erittäin vastuuntuntoinen nuori. Ja täysin perheen oma asia.