Kun vanhemmat sisarukset joutuvat huolehtimaan nuoremmistaan

Ei se, 18, voi täysin perheen oma asia olla. Silloinhan olisi ok, että vaikka 11-vuotias katsoisi jatkuvasti 1-vuotiasta sisarustaan - kun se olisi perheen oma asia, johon muut ei saa puuttua.

Silloin tällöin ok, koska siinä oppii vastuuta. Mutta ei jatkuvasti. Vastuu on vanhemmilla.

Olen 13-lapsisesta vl-perheestä ja vanhin lapsi. Ei varmaan muuta tarvi sanoa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 17:12"]Ei se, 18, voi täysin perheen oma asia olla. Silloinhan olisi ok, että vaikka 11-vuotias katsoisi jatkuvasti 1-vuotiasta sisarustaan - kun se olisi perheen oma asia, johon muut ei saa puuttua.
[/quote]
Kyllä se vaan tuppaa olemaan perheen oma asia miten elää. Sitä paitsi kuka laittaa 11-vuotiaan vastuulle 1-vuotiaan?

No mut kyllähän sen näkee, että aika moni vahempi ei vaan jaksa enää panostaa siihen perheeseen niiden kahden ekan lapsen jälkeen. Aletaan ajatella, että tässähän nää kasvaa, niin ihanana ja toisistaan välittävänä sisaruslaumana, ettei näille tarvitse antaa esmes kahdenkeskistä aikaa, tai edes omaa aikaa erossa perheestä, omissa menoissaan. 

Kenenkään ei tarvitse tehdä useampaa lasta kuin mitä pystyy ja jaksaa hoitaa. Ei se ole perheen oma asia millaista lapsuutta lapset siellä viettää. Ei lapset ole vanhempiensa omaisuutta, vaan heilläkin on oikeuksia ja yksi näistä oikeuksista on se, ettei lapselle laiteta liikaa vastuuta liian aikaisin.

Itse olin 12-vuotias, kun äitini palasi töihin ja jäin hoitamaan kesäksi neljää nuorempaa sisarustani, yksi heistä oli alle kouluikäinen. Hoidin lapset, siivosin ja tein ruuat. Toki sitä ennenkin olin tehnyt paljon kotitöitä. No, traumoja ei jäänyt, hyvin ehdin hauskuudet ja tyhmyydet hoitaa omalla ajalla siinä sivussa. Mutta opin käyttämään ajan hyödyksi: olen hoitanut kolmea lastani kotona 3-vuotiaiksi, valmistunut siinä sivussa maisteriksi ja tehnyt väitöksen. Olen hyvin työllistynyt ja pidetty työntekijä - mutta harrastan paljon myös lasteni kanssa ja vietän heidän kanssaan aidosti aikaa. Sanoisin, että vastuu nuorena tuo paljon organisaatiokykyä aikuisiälle.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 15:42"]On se niin väärin, että lapset ylipäätään tekevät kotona jotain.. toki hotelli pitäisi olla ja jatkuva huonepalvelu. Meillä on vanhimmat pojat huolehtineet aina nuoremmista sisaruksistaan, ilman nurinoita. Toki harrastuksiinsa ovat osallistuneet, mutta apuna ovat aina olleet ja tiukimmassa hädässä tosi isona apuna. 

Oppivat samalla vauvoistakin yhtä ja toista. 

Kerran yksi lääkäri totesi, että murkkuikäisille pitäisi määrätä pakolliseksi vauva-sisarus niin ei-toivotut teiniraskaudet vähenisivät entisestään, kun tajuaisivat kuinka raskasta ja vastuullista vauvasta huolehtiminen on.. Meillä ei näitä ole kyllä nähty, eikä edes suunniteltu. 

Joskus vanhimmat kysyivät, mitä hyötyä heille tästä on ja minä lohdutin, heillä olevan sitten täysi oikeus kutsua pikkusiskot koiran ja lapsen vahdiksi..
[/quote]

Joo, jouduin hoitamaan sisaruksiani, ehkä liikaakin. Toisaalta kotona kuuluu tehdä kuitenkin jotain. Tuohon viimeiseen kommenttiin kuitenkin kummastunut kysymys siitä, että ei kai pikkusiskoja mikään kuulu velvoittaa vaan äiti tulkoon avuksi, kun lapsenlapsia syntyy. Ei mitenkään itsestäänselvyys kuitenkaan, vaikka hyvin loogista!

Ihme vellihousuporukkaa suurin osa tässä ketjussa, ei mikään ihme että nykynuoriso on mitä on. Kyllä nyt OMAA pikkusisarusta pitää vahtia, ei se nyt niin kovaa työtä ole. Ruokia ei tarvi perheelle kokkaamassa ja suursiivoja tehdä, mutta oma huone pitää koululaisen/nuoren pitää kunnossa, ja nuorempia sisaruksia pitää pystyä vahtimaan, sehän on lähinnä sitä että katsotaan päältä kun pieni leikkii omia leikkejään, jos pienellä on nälkä tai jano voi joutua ojentamaan jotain, ja kun käy potalla pitää pylly käydä pyykimässä, voi kauhea kuinka raskasta! Siinä samalla voi nuori tehdä omia läksyjään tai muita hommiaan, ihan kuten vanhemmatkin tekevät kotityöt ja harrastavat tai katsovat telkkaria ym. samalla kun lapset leikkii.

Ei ole niin kauhean kauan siitä ajasta kun Suomessakin teini-ikäiset olivat ihan oikeissa töissä, kotona tai vieraalla, ja suuressa osassa maapalloa on vieläkin lapset töissä jopa tehtaissa, tuollainen että vahtii nuorempaa sisarusta ei voi edes työksi laskea. Eihän lapsi opi elämään jos kotona ei mitään töitä opeteta, ja työthän oppii tekemällä, ja nimenomaan oppii sen että elämä ei ole pelkkää tietokoneella pelaamista, vaan ne kotityötkin pitää tehdä kun omaan kotiin muuttaa.

Se on ihan höpöhöpöpuhetta että ei saa hommata niin montaa lasta jos joutuu vanhin sitten katsomaan nuorempien perään, ei koskaan ole ihmisellä ollut sellaista tilannetta että vanhemmat olisivat itse kaikki lapsensa hoitaneet, nykyään se on luksusta kun on vähän lapsia. Kun lapsi syntyy perheeseen, hänellä on myös vastuu perheen pyörittämisestä omalla panoksellaan iän mukaan, ei lapsetkaan voi olla mitään vapaamatkustajia, jokaisella perheenjäsenellä on oma paikkansa ja tarkoituksensa.

Oikeastiko joku on huolissaan, että nykyään joku lapsi joutuu tekemään liikaa kotitöitä? Eikös sitä sanota, että suurin karhunpalvelus lapselle on, ettei laita kotitöihin?

Omien vanhempien ikäluokassa pikkusisaruksia hoidettiin todella paljon ja jotkut sitä voi nykyään rutista ja jotkut ei, mutta ahkeria ja tasapainoisia ihmisiä niistä tuli. Tuli omatkin lapset hoidettua ja kodit. Ei sellaisia epäsiistejä sotkupesiä ennen ollut missään perheessä kuin nykyään näkee erityisesti nuorissa lapsiperheissä, kun vanhemmat on tumpelompia kotitöissä kuin 40 vuotta sitten 9-vuotiaat.

Haluan nostaa tämän keskustelun ja kertoa oma tarinani.

Minulla on nuorempaan sisarukseeni melkein 10 vuotta ikäeroa. Kun hän oli vauva niin se oli minun tehtävä laittaa hänet illalla nukkumaan. Hiukan vanhempana mina olin se joka hoita häntä iltaisin kun vahmempani halusivat mennä ulos juhlimaan. Se oli vielä ihan ok, mutta sitten kun olin vanhempi, alkane 14, minun piti joskus hoitaa häntä koko viikonloppu kun äiti meni risteilylle ja isä lähti jonnekin.

Sen jälkeen kokonaisia viikonloppuja. Tulin nuoremman sisarukseni kanssa hyvin toimeen, mutta se oli liikaa vastuuta. Mitään ei koskaan tapahtunut. Olisin tarvitsenut apua näissä asioissa:

Kun he tilivat takaisin kotiin sunnintaina niin enismmäinen kysymys oli, oliko 'hän' syonyt. Ei ollut vaikka olin tehnyt aamupalan ja lounaan. Seuraavaksi sain kuulla että 'eli et ollut hoitanut häntä'

En tiennyt mitä tehdä kun 'hän' ei totellut minua. Se oli sen verran usein tapahtunutta hoitoa että tarvitsin sääntojä ja en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä kun hän ei totellut minua

Joskus hän tuntui taakalta. Tunsin olevani kuin teiniäiti, paitsi en ollut muksua tähän maailmmaan tehtaillut. En ollut kovin hyvä mini äiti. Kyllä minä vein hänet hiihtämään sunnuntai iltäpäivällä, mutta olin itse osittain pahantuulinen ja se ei ollut reilua häntä kohtaan. Hän olisi tarvinnut aikuisen jolla olisi ollut enemmän kärsiväliisyyttä.

Illalla kun se oli minun tehtävä hakea hänet sisään pihalta, ja hänet piti etsiä kerrostaloalueen pihalta, hän kieltäytyi tulemasta kotiin. Tulin kotiin ja sanoins että ei hän suostu tulemaan kotiin, niin minut lähetettiin takaisin ulos hakemaan hänet kotiin. He eivät koskaan puhuneet asiasta 'hänelle' ja tehneet sääntojä selväksi. Ainoa tapa saada hänet kotiin oli raahata se.

Kun olin 15 ja 16 niin sain kesätyopaikan ja se ei äidilleni sopinut. Hän oli saanut uuden tyopaikan ja se oli minun tehtävä hoitaa häntä koko kesän.

Lopulta he olivat järjestäneet vuoroviikko systeemin, eli en saanut mennä ulos ellen ensin sopinut heidän kanssa siitä kuka hoitaa 'häntä'. Ei minulla ollut paljon menoja, mutta joitakin jonkinverran kuitenkin

Tuntui pahalta kun äitini ja isäni suuttuivat minulle ja kinastelivat asiasta 'hänen' edessä ja 'hänen' kuullen.

Tästä on nyt vuosia, mutta vieläkin omaatuntoani kaivaa se että hän kasvoi aikuiseksi kuullen meidän tappelevan siitä kuka on kotona hänen takia

Ja en ollut mielestäni tarpeeksi hyvä. Hän tarvitsi enemmän, Olin paikoittain pahantuulinen

Vieläkin muistan kun sanoin isälleni että 'hän' ei ole minun lapsi. Vastaus oli että olet lapsellinen.

Nyt vanhempana olen sitä mieltä että jos syytät lastasi siitä että hän on lapsellinen, niin silloin sinussa on jotain vikaa. Aina luulin että minulla oli ihana ja kiva perhe, mutta nyt vasta vuosia myohemmin olen houomannut miten manipuloivia he olivat. En edes kertaakaan saanut sanoa että ei se sovi, ja kertaakaan se asia ei jäänyt siihen. Jatkuvaa kinailua ja aina annoin peräksi

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 17:12"]Ei se, 18, voi täysin perheen oma asia olla. Silloinhan olisi ok, että vaikka 11-vuotias katsoisi jatkuvasti 1-vuotiasta sisarustaan - kun se olisi perheen oma asia, johon muut ei saa puuttua.

Kyllä se vaan tuppaa olemaan perheen oma asia miten elää. Sitä paitsi kuka laittaa 11-vuotiaan vastuulle 1-vuotiaan?

No edellisen pointti oli varmaan se, että kaikista toimintatavoista ei tule hyväksyttäviä vain sen takia, että perhe niin päättää. Jotkut vanhemmat kohtelevat lapsiaan huonosti eikä sitä pidä hyväksyä sanomalla, että perheen oma asia.