Lue keskustelun säännöt.
Tosta vuoroviikko-ketjusta tuli mieleen, että...
11.08.2015 |
... onko meidän perhe kummallinen poikkeus vai onko muita tällaisia...? Olemme eronneet n. neljä vuotta sitten, lapsia kolme (nyt 14v, 12v ja 9v). Muutin kilometrin päähän entisestä kodistani, johon exä jäi asumaan. Lapset ovat ehkä reilu puolet ajasta isällään, isä tekee vuorotöitä, minä ma-pe 8-16.
Ei ole sovittu vuoroviikkoja, ei itse asiassa ole sovittu virallisesti mitään tapaamisaikoja vaan ne menee pitkälti exän työvuorojen mukaan ja osin myös sen mukaan, missä lapset haluavat olla. Pääsääntöisesti kuitenkin niin, että kaikki kolme ovat samassa paikassa samaan aikaan. Kirjoilla lapset ovat minulla.
Raha-asiat lasten osalta sovitaan aina tapauskohtaisesti, elatusmaksuja ei maksa kumpikaan. Vakuutus-, harrastus-, vaate- yms. kulut maksetaan jotakuinkin tasan, euroja ei lasketa, mutta kustannuksista ja hankinnoista keskustellaan jatkuvasti ja sitä kautta jaetaan hankintoja ja kuluja.
Tekemisissä ollaan jos ei nyt päivittäin, niin useamman kerran viikossa viestein tai puheluin. Kouluasiat tulee tiedoksi molemmille, vanhempainillat yms. hoidetaan joko yhdessä tai vuorotellen (jos sattuu samaan aikaan) jne.
Ja molemmilla on uudet puolisot, eivätkä hekään ole tätä kuviota ns. sotkeneet eivätkä pyrkineet asiantilaa muuttamaan suuntaan tai toiseen.
Ymmärrän, että aina ei tilanne ole sellainen, että asioista pystyy keskustelemaan ja joskus on oltava kirjallisesti sovittu, että asiat rullaa. Meillä kuitenkin kaikki sujuu näin, juttelemalla ja tilannekohtaisesti sopimalla. Eikä lapsetkaan ole "irrallaan" tai hämmentyneitä, vaikka kahden kodin väliä "säännöllisen epäsäännöllisesti" kulkevat.
Anteeksi pitkä vuodatus, mutta ajattelin vaan kertoa meidän kuvioista...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva jos teillä sujuu hyvin. Muistathan olla ihmettelemättä kun toisilla ei suju. Meillä esim. Minä halusin eron miehen uskottomuuden vuoksi. Mies ei sitä hyväksynyt. Kuulemma rakastavan vaimon olisi pitänyt antaa anteeksi ja jäädä avioliittoon. Ja koska en jäänyt niin mies alkoi hankalaksi. Taistelujen jälkeen joutuu maksamaan elareita, jotka miehen mielestä hän joutuu maksamaan sen vuoksi, että haluan kyniä hänet kuiviin. Odotuksin oli kuulemma epäreilu, hän kun on kuulemma tehnyt enemmän perheen hyväksi ja siksi 50/50 jako oli liian paljon minulle. Yrittää koko ajan rikkoa tapaamissopimusta kiusatakseen eli tahallaan palauttaa lapset vuoroltaan muutaman tunnin myöhässä. Sopii lapsille vierailuja vanhempiensa luo minun houtovuorollani ja jos en suostu, olen hankala. Saattaa myös soittaa lapsille houtovuorollanu, että hän vie heidät tänään uimahalliin minulta kysymättä ja minä olen sitten kuulemma hankala kun muistutan että sen voi tehdä hänen vuorollaan, kun minulla on muita suunnitelmia. Eli hän sopimusten rikkojana syyttää minua joustamattomaksi kun en suostu hänen oikkuihinsa. Onko teillä muilla tällaista?