Vanhempani kilpailevat minun perheeni kanssa :(

Vierailija:

Olen kerran kotona asuessani sanaillut äitini kanssa ja hän suuttui & piti mykkäkoulua piiiitkään. Toisen kerran otimme yhteen kun olin raskaana. Äiti suuttui ja isä yritti toimia välikätenä. Ei siis ole keskusteluyhteyttä, vain saneluyhteys...

Osanottoni sinulle jolla välit poikki vanhempiin, kurjaa :(

Nämä tuntuvat olevan haasteellisia yhtälöitä; millä sitä itse(kään) osaisi kasvattaa!?

t. ap

Ehkä he ajattelevat, että " kyllä sinun nyt sopii, olihan sinulla paljon enemmän mahdollisuuksia kuin minulla" tms.

Minun mummoni aina jaksaa lässyttää, kun hänellä ei ollut mahdollisuuksia siihen ja tähän, mutta toisin on nykyään. " On päiväkodit ja kaikki, että sinä saat kehittää uraa jne" . Ja siis luen ihan alipalkattuun duunariammattiin, eli kateellinen hän on varmaan vai nykyajan vapaudesta valita. Katkeruus ja kateellisuus, kumpaa se sitten lie?

joilla molemmilla korkeakoulututkinto, että hän ei kunnioita korkeastikoulutettuja ihmisiä. Piikki oli tarkoitettu miehelleni, mutta tuntui kyllä minustakin harvinaisen ikävältä. En olisi ikinä tällaista asennetta ja kommenttia isältäni odottanut, saati sitten voisi kuvitella laukovani hänelle kuinka en itse muka kunnioita " työläisiä" .

Aina kun olen saanut uuden työpaikan tai palkankorotuksen hän vaihtaa heti puheenaihetta. Itse hän on joutunut sairaseläkkeelle noin 40-vuotiaana.

Minun eroni miehestäni , mieheni rupesi kilpaileen meidän yhteisten lasten kanssa ....suunitelmastani asuntokaupasta vuokranmuodossa. Oltiin asuntokauppa tehty jo puoli vuotta sitten, muutimme vuokra-asunnosta ns. omistusasuntoon.Joka oli tarkoitus jakaa  6 lapsen kesken hiukan myöhemmin. Siis ostin ok- talon vuokran muodossa ja tein sopimukset Asianajajan kanssa ja kävin myös pankissa sopiin ja  tekeen sopimuksia/ Asuntokauppapapereista asunnosta.Mieheni ei voinut sitoutua asuntokauppaan kun hän ei halunnut maksella ulosottoon omia maksujaan. Minullakin oli ulosotossa maksuja ja sovin ne ulosotossa maksettavaksi. Pitkällä aikajanalla joten ei häiritse asuntokauppaa. ( Tosin vähemmän kuin miehelläni) Mutta tämä tapahtui avioeronyhteydessä. Suunnittelin lapsille omaisuutta ja mieheni suuttui. Hän sanoi suoraan , että miksi minä en saa kun lapset saa. Hölmistyin tietenkin. Ja sukset meni todellakin ristiin ja jouduin jo kyseestä ok-talosta muuttaan pois eroni jälkeen vajaa vuosi. Laitoin kaksi lasta maailmalle aikuinen tyttö ja 16- vuotias poika joka meni  asuntolaan aluksi( ja myöhemmin järjestin hänelle vuokratakuut ja ensimmäisen vuokran. Vuokra-asunnon yksityiseltä ) ja  4 lapsen kanssa muutin pois kyseisestä ok-talosta. Kaikki suunnitelmani meni pieleen ... aattelin lapsille pienen omaisuuden, mutta eipä onnistunut. Nykyään olen miehestä erossa... ollaan erottu vuonna 2000 ja siitä asti hän on juonut ja minä vein 4 lasta eteenpäin. Nyt on vain yksi aikuinen tyttö kotona 18 v joka käy lukiota ja jatkaa elämää eteenpäin, yritän auttaa. Isä auttaa vain kun juoksen lasten isän perässä. Vaikeaa, mutta haastavaa... jos haluaa lasten isälle tolkuttaa, että olethan lasteni isä ja lastemme lasten pappa.( jo kaksi lasten lasta) Mutta minä edelleenkiin haen hänet vieläkin tänäpäivänä autollani meidän yhteisten lapsiemme lasten synttäreille ja mennään toiselle paikkakunnalle.( Antaa kyllä bensarahaa) Exäni on juonut/ käynyt töissä, mutta ei kait ole oma-aloitteisesti omien lastensa kanssa tekemisissä ilman minua. Mieheltäni löytyy yksinäinen lapsi 12 vuotias tyttö. Heti eron jälkeen jokin sexi suhde. Ongelma on, että mieheni kilpaili meidän yhteisten lasten kanssa. Nyt on maailmankirjat sekaisin kun exäni majailee eräässä perheessä jossa ei ole lapsia. Mieheni monien vuosien jälkeen hokee kolme tuntia yhtä soittoa minun ja lasteni nimeä ja sillä perheellä menee hermot kohta. Mutta exälläni on ilmennyt juoppohulluus kohtauksia, johtuisko siitä liian suuri alkoholin käyttö ja sekä, että katumus ja katkeruus kun ei tehnyt mitään lasten eteen muutakuin toi rahaa kotiin.( Hän hokee niin, muttakumminkaan ei ollut lasten kanssa/läsnä) En saanut häntä lasteni joulujuhliin muuta kuin pyytämällä. ( Mutta koskaan ei ollut kiinnostunut lastemme tekemisistä kun lapset oli pieniä) Olimme yhdessä 18 vuotta.. oletetusti vain jonkun ansiosta. Loppujenlopuksi mietin kun hän on kotoisin ...... LASTENKODISTA. Hänen (ex- mieheni ) kertomansa mukaan hänen äitinsä vaihtoi hänet miesystävään ja laittoi hänet (ex-mieheni ) KRISTILLISEEN LASTENKOTIIN KOSKA UUSI MIES EI HYVÄKSYNYT POIKA LASTA: Karua mutta totta... Exällä ei ole ketään sukulaisia.... muuta kuin minä ex- vaimo ja tietenkin hänen ja meidän avioliiton aikana saamamme yhteiset ystävät. ( Jotka huolehtii hänestä) Lasteni isä on nimittäin ollut vuodesta 2000 asunnoton ja tekee välillä verollisia töitä ja yleensä ruokarahansa tienaa pienillä verottomilla töillä.( välillä pesen hänen pyykkejään ) Mutta aina on kumminkin pärjännyt jotakuinkin jonkin näköisellä ruoalla. KATEELLINEN EI TARVITSE OLLA. EN MINÄKÄÄN OLE. MUTTA KUN SOSIAALILAUTAKUNNAN KUULUISI HÄNESTÄ HUOLEHTIA, MUTTA HÄN EI OTA YHTEISKUNNAN APUA OLLENKAAN VASTAAN... HÄN KIELTÄYTYY KAIKESTA: 

Jos joku vain mahdollisesti pystyy nautiin elämästään niin toivon kaikille hyvää jatkoa ja toivon, että älkää olko katkeria toisillenne. Oppikaa siitä mitä näette, koette tai kuulette. Kääntäkää nekatiivinen kokemanne positiiviseksi... toivon niin, koska itse saan elinvoimaa näin ja tällä näkemäni ajatusmaailmalla. Muuten en pärjäisi yh-äitinä. 

Kateelliset puhuu, kun eivät itse pysty siihen johon jokin mu, oma lapsi tai sukulainen. Viitatkaa kintaalla takaisin. Niin no joo vaikkapa kun ei muuhun pysty. Pitäkää itseluottamus jokatapauksessa. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2007 klo 22:34"]

Olen ahdistunut. Vanhempani ovat alkaneet ikäänkuin kilpailla kanssamme. Eli kyseenalaistavat valintojamme ikäänkuin tuoden esille omia valintojaan.

Tänään meillä käydessään jaksoivat päivitellä kuinka heillä nyt on TV meitä paremmin digiajassa... Viime syksynä kun ostimme uuden kameran, he ostivat heti hieman " paremman" . Kehuvat omaa lähikauppaansa, meilläpäin kun on vaan automarketteja. Meidän piha on huonosti hiekotettu, eikö ole kunnon sepeliä?" ! Kaupasta tuovat omat lihat ja leikkeleet jos ja vaikka olen sanonut että kaikkea löytyy. Isäni on aina tehnyt kaikkia asioita sata kertaa enemmän kuin mieheni, vaikkei todellisuudessa tietäis asiasta mitään...Rasittavaa!

Mieheni peri hiljattain isovanhemmiltaan rahaa, jotka sijoitimme uuteen autoon ja lyhensimme asuntolainaa. Luulen, että minun vanhempani kokevat meidän olevan jotenkin " parempia" kuin he - uusi autokin alla - ja huono itsetunto ajaa pönkittämään omia valintojaan.

Olemme mieheni kanssa molemmat akateemisen koulutuksen (minä ensimmäinen suvussamme) ja hyvien töiden ansiosta saaneet varallisuutta; mutta asetelmahan on aivan absurdi - ei kai kukaan nyt omien lastensa kanssa kilpaile!! Tai niin luulin...

Yleisesti ottaen jo valintammekin ovat erilaisia ja perhetilanne ja kaikki... Mua sapettaa - vanhempieni kanssa ei voi keskustella, mistään koska muuten äiti vetää puolen vuoden mykkäkoulut arvostelusta.

En oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Vanhempiaan ei voi valita, tiedän...

[/quote]

Pitäkää pintanne ja viitatkaa siihen, että maailma on muuttunut viime näkemästä. Ei kukaan voi toista määrätä ja jos on kateellinen niin sitten on.... Eikö.... 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2007 klo 22:34"]

Olen ahdistunut. Vanhempani ovat alkaneet ikäänkuin kilpailla kanssamme. Eli kyseenalaistavat valintojamme ikäänkuin tuoden esille omia valintojaan.

Tänään meillä käydessään jaksoivat päivitellä kuinka heillä nyt on TV meitä paremmin digiajassa... Viime syksynä kun ostimme uuden kameran, he ostivat heti hieman " paremman" . Kehuvat omaa lähikauppaansa, meilläpäin kun on vaan automarketteja. Meidän piha on huonosti hiekotettu, eikö ole kunnon sepeliä?" ! Kaupasta tuovat omat lihat ja leikkeleet jos ja vaikka olen sanonut että kaikkea löytyy. Isäni on aina tehnyt kaikkia asioita sata kertaa enemmän kuin mieheni, vaikkei todellisuudessa tietäis asiasta mitään...Rasittavaa!

Mieheni peri hiljattain isovanhemmiltaan rahaa, jotka sijoitimme uuteen autoon ja lyhensimme asuntolainaa. Luulen, että minun vanhempani kokevat meidän olevan jotenkin " parempia" kuin he - uusi autokin alla - ja huono itsetunto ajaa pönkittämään omia valintojaan.

Olemme mieheni kanssa molemmat akateemisen koulutuksen (minä ensimmäinen suvussamme) ja hyvien töiden ansiosta saaneet varallisuutta; mutta asetelmahan on aivan absurdi - ei kai kukaan nyt omien lastensa kanssa kilpaile!! Tai niin luulin...

Yleisesti ottaen jo valintammekin ovat erilaisia ja perhetilanne ja kaikki... Mua sapettaa - vanhempieni kanssa ei voi keskustella, mistään koska muuten äiti vetää puolen vuoden mykkäkoulut arvostelusta.

En oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Vanhempiaan ei voi valita, tiedän...

[/quote]

HUOM: Akateeminen ura voi pilata nuoren...tiedämpä vain jotta vanhempien painostuksesta nuori lähti käyttämään HUUMEITA ja siitäkös vasta URA alkoi !!!!!

Olen kerran kotona asuessani sanaillut äitini kanssa ja hän suuttui & piti mykkäkoulua piiiitkään. Toisen kerran otimme yhteen kun olin raskaana. Äiti suuttui ja isä yritti toimia välikätenä. Ei siis ole keskusteluyhteyttä, vain saneluyhteys...



Osanottoni sinulle jolla välit poikki vanhempiin, kurjaa :(



Nämä tuntuvat olevan haasteellisia yhtälöitä; millä sitä itse(kään) osaisi kasvattaa!?



t. ap

Meillä on niin suorat välit äidin kanssa, että hän myöntää asian suoraan. Esim on myöntänyt olevansa kateellinen asunnostamme, sosiaalisista taidoistani ja nimenomaan koulutuksestani.



En puhu tästä ystävieni enkä kenenkään kanssa, koska tiedän, ettei vanhempien kateus lapsiaan kohtaan ole sellaista avointa laatua, kuin äärimmäisen harvoin. Harmi, ettette kykene puhumaan asiasta vanhempiesi kanssa.

Yritän tässä jotenkin hahmottaa mistä koko kuvio johtuu. t. ap

Jos minulla olisi tuommoinen tilanne, antaisin olla. Se on vanhempien omaa mokaansa, jos HE haluavat kilpailla teidän kanssaan. Ei teidän tarvi lähteä leikkiin mukaan.

itse nostat itsesi jalustalle, etkä arvosta amiksen käyneitä duunareita. vanhempasi eivät ikävä kyllä ole onnistuneet lapsensa kasvatuksessakaan, miksi sitten osaisivat käyttäytyä paremmin näin myöhemmällä iällä. Tai ehkä he ovatkin sarkastisia ja peilailevat sinun käyttäytymiatäsi.

En haluaisi arvostella sinua, mutta tekstisi puhui kyllä puolestaan.

Äiti on todella kateellinen tyttärelleen varallisuudesta ym.

Pelkää vanhenemista hullun lailla ja tekee itsestään naurettavan pyrkiessään tyttärensä " piireihin" ,nuorison seuraan,haukkuu tytärtään tuttavilleen ym. Raskasta on tyttärellänsä. .

Tunne siitä, että omat vanhemmat kilpailevat lapsensa kanssa, on todellakin inhottava. Minäkin tunnen näin. Äitini ei iloitse saavutuksistani, hän ikäänkuin lakaisee ne maton alle. Mikään menestykseni ei ole tuonut hänelle tyydytystä pitkään aikaan. Aloin huomata näitä piirteitä äidissäni päästyäni hyvin palkattuun työhön ja alettuani pärjäämään hyvin omillani. Ehkä hän kokee jotain syrjäytymistä, ehkä olisi halunnut minun olevan ikuisesti lapsi hänen hoivansa armoilla tai jotain... Jokatapauksessa tilanne on ikävä ja kuten sanoit, absurdi.

Emme ole mitenkään läheisiä. Kasvatuspointti on kyllä ihan aiheellinen, koska en juurikaan koe tulleeni kasvatetuksi vaan minun on pienestä pitäen käsketty pärjätä omillani. Tein kesätöitä kaksitoistavuotiaasta ja hankin omat käyttörahani. Lukion ohella kävin viikonlopputöissä ja autokoulut, opinnot ja muut olen maksanut omilla rahoillani.

Arvostan kaikkia ihmisiä koulutukseen katsomatta. Asenne ratkaisee. Ei kenelläkään ole koulutuksensa puolesta oikeus moittia toista - tämä pätee molempiin suuntiin.

Varmasti pohjalla on katkeruus omaa lapsuuttani kohtaan. Mikäli meillä ei olisi lasta, yhteydenpito olisi varmasti todella vähäistä.

t. ap

Vierailija:

itse nostat itsesi jalustalle, etkä arvosta amiksen käyneitä duunareita. vanhempasi eivät ikävä kyllä ole onnistuneet lapsensa kasvatuksessakaan, miksi sitten osaisivat käyttäytyä paremmin näin myöhemmällä iällä. Tai ehkä he ovatkin sarkastisia ja peilailevat sinun käyttäytymiatäsi.

En haluaisi arvostella sinua, mutta tekstisi puhui kyllä puolestaan.

Uusperheiden kohdalla, jossa siis vanhemmilla uusia puolisoja, saattaa esiintyä vastaavaa useinkin. Voimia sinulle tilanteeseen. Asetu sen yläpuolelle, niin että et anna sen häiritä. Ehkä kyse todell aon siitä, että vanhemmillasi on huono itsetunto.

siis se että annat vanhempiesi harmittaa sinua. Kaikki suhteet vanhempiin ei todella ole aina auvoisia. Vanhempasi haluavat hallita sinua.

Vierailija:

Voimia sinulle tilanteeseen. Asetu sen yläpuolelle, niin että et anna sen häiritä. Ehkä kyse todell aon siitä, että vanhemmillasi on huono itsetunto.

mista ja kykenemättömyydestä käsitellä omisa pettymyksiään omassa elämässään. Pettymyksemme on ollut suuri, kun vanhempiin ei ole voinut olla yhteydessä.



Yrittäkää löytää jotain yhteistä ja nauttikaa siitä. Huomiota voisi yrittää siirtää pois materiasta, jotta vastakkaiasettelua ei niin tulisi.



Voin sanoa että tiedän (ainakin melkein) miltä sinusta tuntuu. Tällaista ei meidän lähipiirissä ole kenelläkään kuin meillä.