Vanha lukiokaveri kaupan kassana

Miksi kaikkia pitäisi muka heti halveksia. Emme tiedä mitään vieraiden ihmisten elämästä. Miksi kaupan kassa on niiiin kauhea ammatti?

Olisin "oliko se lukio nyt niin hyvä valinta? "

Varmaan kannattaa hieman jutella ennen johtopäätöksiin ryntäämistä? Kaverihan voi hyvin olla maisteri, joka tekee päätyönään tohtoriväikkäriä ja odottelee vielä apurahapäätöstä, mutta se vuokra pitäisi maksaa ja ruokaakin ostaa elääkseen ja siksi on kassalla.

Ajattelisin, että hyvä kun töitä. Opiskelija ehkä, joka ei halua ottaa lainaa. Vaikka lääkiksessä. Ole sitten vahingoniloinen, kun menet hänen vastaanotolleen.

Jotkut tykkää olla kaupassa töissä

En ajattelisi ainakaan mitään ilkeää. Elämä voi yllättää meidät jokaisen.

No mä olen itse se kaupan myyjä, joka tekee kaupan töitä FM- tutkinnolla ja kontrasti on myös melkoinen jos tapaan lukiokaverin, koska olen käynyt eliittilukion ja suuri osa entisistä luokkatovereista on pitkälle koulutettuja ja monet ihan menestyneitäkin.

Olen siis itse tämä kaupankassa. Yliopisto-opinnot kesken ja kesken jäävätkin koska alan töitä tehneenä olen todennut, että tykkään paljon enemmän olla kaupassa töissä.

T. Ap.

Kaupan kassana työskenteleminen jotenkin halveksittavampaa kuin esimerkiksi loisiminen jossakin turhassa valtion paremmalle väelle pyhitetyssä suojatyöpaikassa?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:14"]Jotkut tykkää olla kaupassa töissä
[/quote]

Jep. Mulle kaupassa työskentely oli unelmien täyttymys. (Tein siellä toki paljon muutakin kuin olin kassalla.) T. 6 ällän ylioppilas, nykyinen kauppias.

Minusta piti tulla lääkäri. Olin hyvä koulussa, ehkä jopa liian hyvä, koska en koskaan oppinut opiskelemaan, vaan tieto jäi päähän sillä että kuuntelin tunnilla. Sitten kun sain lääkiksen pääsykoekirjat eteeni, olin ihan pihalla. En "osannut" lukea niitä. Olen tosi hidas lukemaan ja sisäistämään asioita lukemalla. Yläaste ja lukio oli helppoa, kun niissä oli aina opettaja selittämässä ja jos jotain ei ymmärtänyt tai tiennyt, pystyi kysymään. Kun piti olla itse vastuussa omasta opiskelusta ja sen tahdista, ei siitä enää tullutkaan mitään. Menin sitten kauppakouluun ja nyt olen marketin kassalla töissä. Ei kovin kunnianhimoista, mutta tykkään siitä ja se sopii mulle. Nyt kun olen ollut työelämässä jo pitkään, olen huomannut ettei minusta olisi ollut ottamaan sellaista vastuuta toisten elämästä mitä lääkärin työ vaatii. Jos joku minua halveksii, niin sehän ei varsinaisesti ole minun asiani. Jos näen entisen luokkakaverini kassalla töissä, en todellakaan halveksi häntä. Itseasiassa tiedän että minun lisäkseni ainakin kaksi entistä luokkakaveriani on kassalla töissä ja heistä toinen on filosofian maisteri.

15 vuotta lukiosta? Kuka silloin enää mitään lukioita ajattelee? Itse tein väitöskirjan, mutta toiset valitsivat toisin. En yleensä näissä tilanteissa ajattele sen kummempia.

On käynytki näin. Maksoin ostokset isolla setelillä, vinkkasin silmää ja sanoin: "pidä loput, tarvitset niitä varmasti enemmän kuin minä!". :D

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:11"]

Olisin "oliko se lukio nyt niin hyvä valinta? "

[/quote]

Minä olisin "Oli se. Sain ihania ystäviä ja tapasin nykyisen miehenikin. Myös yleissivistävä koulutus on aina tarpeen ja E:n paperit on ihan kivat. Myös useat ulkomaanmatkat eri kursseihin liittyen olivat upeita kokemuksia. Kunhan nuorin lapsista täyttää viisi niin lähden yliopistoon opiskelemaan. Asuntolainaa on maksettu jo niin hyvin että pian voidaan maksaa vain ylläpitokustannuksia. "

Minä mietin tätä usein :-D nimittäin olen itse "kaupan kassana" (erään lounaskahvilan), ja törmään vanhoihin koulukavereihin silloin tällöin. Mietin mitä he ajattelevat. Kun eivätpä tiedä että olen koko puljun omistaja :-D

Kuinkakohan monta lukion käynyttä mahtaa olla kortistossa työttömänä tällä hetkellä... Tunnen itsekin aika monta tapausta. 

Lukioaikaisista kavereista en ajattelisi mitään, mutta yläastekavereille heittäisin huolella harkitun pitkän katseen soveliain kasvonilmein :D Ja luonnollisesti olisin itse ykköset yllä menossa johonkin tärkeään kokoukseen, tiedekonferenssiin tai oopperaan, enkä esim. tuulipuvussa rääkyvän kakaran kanssa. Olen vähän lapsellinen :)

Vahingoniloinen siitä että hän on saanut töitä tällaisena aikana?

Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

t: nollatuntilainen

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:28"]

On käynytki näin. Maksoin ostokset isolla setelillä, vinkkasin silmää ja sanoin: "pidä loput, tarvitset niitä varmasti enemmän kuin minä!". :D

[/quote]

No kiva, että oikein vinkkasit silmääkin ;D Ja et sitten tiennyt kuitenkaan, että kyseisen henkilön puoliso on ylilääkäri? Nauroi varmaan sun vink vink auksilles ;D

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:37"]Kuinkakohan monta lukion käynyttä mahtaa olla kortistossa työttömänä tällä hetkellä... Tunnen itsekin aika monta tapausta. 
[/quote]
*huokaus* Lukio on peruskouluun verrattava koulu. Ei sen kummempaa. Jos vähääkään pysyy perse penkissä, kannattaa käydä. On useampia ovia avoimena.

Oma mieheni ei ole käynyt lukioa. Tie vaativaan asiantuntijatyöhön ei ollut mahdoton ilman lukioa, mutta hemmetin paljon vaikeampi se oli.