Vanha lukiokaveri kaupan kassana

Oli kassalla vuosia lukion jälkeen. Nyt väitellyt ja työtehtävät sen mukaisia. Väitelleetkin pitävät omaa tutkintoansa "peruskaurana", koska aina voisi tehdä enemmän. Pidän edelleen yhteyttä kassa-ystäviini. Samat jutut kuin aina ennenkin. Siellä on todella fiksua porukkaa.

Ainakin hänellä on työpaikka, kun miettii kuinka moni kamppailee työttömyyden kurimuksessa.

Nykyään kaupankassat ja siivoojatkin taitaa olla maistereita,insinöörejä tai vastaavia koekeakoulutettuja joille ei ole köytynyt koulutusta vastaavaa työtä mutta opintovelat on silti hoidettava ja perhe elätettävä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:28"]

On käynytki näin. Maksoin ostokset isolla setelillä, vinkkasin silmää ja sanoin: "pidä loput, tarvitset niitä varmasti enemmän kuin minä!". :D

[/quote]

No kiva, että oikein vinkkasit silmääkin ;D Ja et sitten tiennyt kuitenkaan, että kyseisen henkilön puoliso on ylilääkäri? Nauroi varmaan sun vink vink auksilles ;D

[/quote]

Jos olisin tiennyt, niin olisin nauranut ääneen! Pidän kumppaneidensa siivellä eläviä huoriakin säälittävämpinä. He sentään ovat rehellisesti huoria. Eivät myöskään yleensä työskentele kaupankassoina! :)

Kaupan kassalta vaaditaan skarppiutta, laskupäätä, sosiaalisia taitoja, luovuutta ja tuotetietoutta. Itse ainakin kunnioitan suuresti kassoja.

-Mies 29v + 1v-

Lukiokaverin olen nähnytkin, hipsin toiselle kassalle kun en halunnut alkaa juttelemaan turhanpäiväisiä liibalaaboja. En ihmetellyt kummemmin.
Sen sijaan kun näin yliopistotutun kassalla, olin vähän yllättynyt ja pakko myöntää että olin iloinen että ymmärsin vaihtaa alaa ajoissa (kulttuuriala). En säälinyt mutta tuli vähän semmoinen "huh, läheltä piti"-fiilis.

Ihan ok jos joku viihtyy kaupan kassalla, mutta itse en siinä hommassa viihtynyt opiskeluaikoinakaan.

Miksi ihmeessä säälisin tms? Jos työllä itsensä saa elätettyä tässä maassa, se on aina ihailun ja onnittelun paikka.

Olisin iloinen, että hänellä on töitä. Monella ei ole. Tiedän työttömiä korkeakoulutettuja ja sitten ihan tavallisiin duunaritöihin "alistuneita" korkeakoulutettuja, jotka ilolla tekevät työnsä. Kunnioitan enemmän jälkimmäisiä. 

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:33"]

Minä mietin tätä usein :-D nimittäin olen itse "kaupan kassana" (erään lounaskahvilan), ja törmään vanhoihin koulukavereihin silloin tällöin. Mietin mitä he ajattelevat. Kun eivätpä tiedä että olen koko puljun omistaja :-D

[/quote]

No mut katselitko kouluaikoina muita nenänvartta pitkin ja mainostitko tulevaa professorinuraasi? Siitähän tässä oli kyse eikä siitä, että kaupan kassalla työskentely sinänsä olisi huonompi duuni.

Mulla on ollut vähän tuollainen tilanne. Ei kukaan (kohtuullisesti menestynyt) ole ilkeillyt mutta sen olen huomannut että eivät ole tuntevinaan muuallakaan jos sattumalta kohdataan. Ehkä yhden luokkakaverin jämähtäminen on heistäkin kiusallista?

Jos joku työläiseksi päätynyt peruskoulun kaveri sattuisi tulemaan vastaan töissä, mitä tuskin tapahtuu, niin heiltä kyllä voisi tulla nöyryytystä. Puolisoni oli matalapalkkaisessa akateemisessa työssä ja hänen duunarisukulaisensa ja -koulukaverinsa vittuilivat täysin avoimesti asiasta. Yksi jopa heilutteli lompakostaan setelitukkoa kun oli jonkun (pimeän) keikan heittänyt tai muuten saanut käteistä "mitäpä kävis ostamassa kuudella tonnilla, häh?!".

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:51"]Kaupan kassalta vaaditaan skarppiutta, laskupäätä, sosiaalisia taitoja, luovuutta ja tuotetietoutta. Itse ainakin kunnioitan suuresti kassoja.

-Mies 29v + 1v-
[/quote]

Juupasen juu. Neljä vuotta olen kassatätinä nököttänyt ja siitä hommasta olisi selvinnyt koulutettu apinakin. Kunnioitan toki kassamyyjiä, mutta enemmänkin sen takia että jaksavat hymyillä ja olla töissä vaikka duuni on yksitoikkoista ja harvinaisen epähaastavaa. Onneksi opiskeluajat ovat takana ja sain kiinnostavampaa duunia.

Mun täti oli koko elämänsä kaupan kassalla töissä ja hyvin tyytyväinen oli. Itse en voisi kuvitella samaa uraa mutten todellakaan ihmettele jos joku muu tykkää. Toki monelle kassatyö on vain väliaikainen, esim välivuotena, rahoittaa opiskelut tai jos on pieniä lapsia niin kassatyö on varsin sopiva kun voi hyvin ottaa vain jotain 10 työtuntia/vko. Myyjäntyö on siitäkin hyvä että harvoin tarvii kotiin tuoda töitä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:37"]Kuinkakohan monta lukion käynyttä mahtaa olla kortistossa työttömänä tällä hetkellä... Tunnen itsekin aika monta tapausta. 
[/quote]
*huokaus* Lukio on peruskouluun verrattava koulu. Ei sen kummempaa. Jos vähääkään pysyy perse penkissä, kannattaa käydä. On useampia ovia avoimena.

Oma mieheni ei ole käynyt lukioa. Tie vaativaan asiantuntijatyöhön ei ollut mahdoton ilman lukioa, mutta hemmetin paljon vaikeampi se oli.
[/quote]

Niin haloo, ei sen lukion ole tarkoitus olla se viimeinen koulu joka käydään, vaan se on väylä korkeakouluun! Kaikki toki ei sinne hae mutta jos haluaa niin helpommin pääsee lukiosta kuin amiskasta. Jos 16-vuotiaana tietää haluavansa oikikseen, niin miksi hitossa lähtis ammattikouluun? Mitä sillä on väliä jos lukion jälkeen pitää välivuosia kaupan kassana kun kuitenkin päämääränä on lopulta se korkeakoulu? Itsellä meni muutama vuosi että pääsin lääkikseen mutta jos oisin amiskan käynyt niin ois mennyt hemmetin paljon pidempään. Ja kyllähän yleissivistävässä koulutuksessa on puolensa; lukiosta saa hyvät pohjat matemaattiselle ajattelulle sekä jos haluaa ulkomaille töihin/kouluun niin lukion kieliopinnoista on huima hyöty.

Parempi, että tekee edes jotain töitä, kuin olisi työtön.

No mun lukiokaveri on yliopistolla opiskelemassa ja opiskellut 5 vuodessa noin 500 opintopistettä ja pian tuplamaisteri. Ollut siivoomassa ja kaupan kassana vain työelämän osalta. Kunhan se valmistuu, niin varmaan huipputöitä luvassa!

Lukio on yksi vaihe elämässä, hyvä ja yleissivistäbä kokemus. Ilman sitä on henkisesti ja kokemuksiltaan köyhempi ainakin se, joka lukiohenkisten joukkoon kuuluu. Miksi kaikesta pitäisi olla aina jotakin statushyötyä? Elämä on elämää, sano.