Lue keskustelun säännöt.
Syyllinen olo olla raskaana kun ympärillä kärsitään lapsettomuudesta
11.07.2015 |
Mä odotan neljättä lastani, jokainen raskaus on käynyt todella helposti ja suunnilleen yhdestä kierrosta, ja nyt mulla on kaveripiirissä kolme pariskuntaa jotka kärsivät lapsettomuudesta. Kaikki ovat jättäneet lastenteon tänne myöhempään ikään (+30) ja nyt ei yhtäkkiä onnistukaan. Mut on jätetty täysin ulkopuolelle, kauhean syyllinen olo vaikka minkä mä heidän tilanteelleen voin. Nyt kun vatsa alkanut kasvamaan, selkeästi mua ei haluta nähdä. Ymmärrän sen, mutta samaan aikaan tuntuu pahalta koska kyse kuitenkin läheisistä ihmisistä. Miehet ovat yhdessä tekemisissä, ja mun mieheni sanoi että he eivät ole puhuneet näistä asioista mitään. Mitä jos kukaan heistä ei saa lapsia? Menetinkö mä sitten kolme kaveriani elämästäni?
Kommentit (12)
Kiitos kaikille vastauksista! En siis todellakaan hiero heidän naamaansa raskauttani, mutta minkäs teet kun vatsa kasvaa. Mä myös tykkään nähdä kavereitani ja puhua kaikesta muusta paitsi lapsista, se on lomaa myös mulle. Jotenkin epäreilua, että mies saa pitää kaverinsa, vaikka taas kerran, kyllähän mä sen ymmärrän. Lapsettomuus on varmasti yksi vaikeimpia asioita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että menetät. Toi on tosi surullinen tilanne mutta ennemmin tai myöhemmin suurin osa heistä onnistuu. Ja nekin jotka eivät, joutuvat jotenkin sopeutumaan.
Itsellä lapsettomuustausta ja ymmärrän kavereitasi mutta itse en kyllä viitsinyt lopettaa sen takia kaverisuhteita vaikka tietenkin oli vaikeaa välillä nähdä muiden raskausmasuja ja vauvojen katsominen oli miltei mahdotonta.
Yksi ihminen ei ole enää pitänyt yhteyttä kun ei itse koskaan saanut lapsia ja mä lopulta sain kaksikin. Se on surullista vähän kaikille.
Tsemppiä. Nauti lapsistasi ja kun tapaat lapsettomia, jutelkaa muusta kuin odotuksestasi. Ja sinulla on mielestäni myös oikeus loukkaantua jos eivät onnittele vauvasta jne. Käytöstavat pitäisi olla vaikka elämä olisi miten helvettiä. Ja helvettiä heillä on, usko pois.
Onko syyllistäminen selkeää heidän puoleltaan vai koetko ehkä asioita liian herkästi?
On ilman muuta selvää, että muiden onnistuneet raskaudet voivat tuntua pahalta, mutta normaali ihminen kyllä tajuaa, ettet tee mitään ilkeydestä eikä sinun raskautesi ole heiltä poils. Enemmänkin luulen, että elämäntilanteenne eivät nyt kohtaa ja niin kuin aina vaikeissa vaiheissa, ihminen tukeutuu niihin, jotka ymmärtävät ja elävät samankaltaista vaihetta. On vain luonnollista, että ette oikeasti ole nyt läheisiä ja tapaa usein. Et varmaan halua nähdä itkua vauvamahasi takia, joten on parempi, että herkillä käyvät pitävät etäisyyttä ihan itse. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi ja heillä on oikeus surra omaa lapsettomuuttaan. Tässä tilanteessa eivät tarpeenne ja odotuksenne nyt kohtaa.
En missään nimessä usko, että kolme paria tuttavapiiristäsi jää pysyvästi lapsettomiksi. 80% lapsettomista pareista saa lopulta lapsen. Olen itse tuttavapiirini ainoa lapsettomuudesta kärsinyt ja minäkin lopulta sain sellaisen. Silloin saat varmasti seuraa ainakin yhdestä näistä.
Minusta on parempi pitää nyt etäisyyttä kuin oikeasti luoda pohjaa katkeruudelle ja kaunalle. Jos sinun raskautesi oikeasti satuttaa, niin herkkä ihminen tulkitsee onnesi helposti ylimielisyydeksi ja toisaalta taas sinä voit kokea toisen surun ilkeänä ja katkerana. Monet raskaana olevat eivät ymmärrä, mikä siinä kokonaisuudessa satuttaa ja mikä ei. Esim. minun tapauksessani olisin halunnut, että raskaana oleva olisi kohdellut minua mahdollisimman samalla tavalla kuin muitakin ystäviään eli kertonut asioista mutta ei nyt sentään vain ja ainoastaan siitä raskaudesta koko ajan. Sen sijaan moni ystäväni ei voinut puhua raskaudestaan lainkaan minun läsnäollessani ja purskautti sitten suustaan kerralla jotain itkien ja voivotellen, miten kauhealta minusta varmaan tuntuu. No NYT tuntuu... Siinä sitten lohdutin niitä raskaana olevia, jotka vollottivat, miten varmaan kuolisivat jos olisivat minunkaltaisiani ja että itsemurhan tekisivät jne. Ehkä hormonien tuotosta, kun eivät kai ilkeydellä noita tehneet, mutta voin vakuuttaa, että tuntui pahalta kuulla, että minun tilassani he mieluummin kuolisivat pois.
Toisaalta eräs lapsettomuudesta kärsivä tuttuni ei sietänyt mitään lapsiin liittyvää eli ei halunnut nähdä lapsia, raskausmahoja eikä mitään mikä kertoisi lapsista. Ei tuokaan ihan tervettä ollut, kun asioita ei voi tuolla tavalla piilottaa.
Suosittelen siis omalta osaltani, että et tee numeroa etäisyydestä ja jos tapaat ystäviäsi, toimit normaalisti kuin kenen tahansa kanssa. Joku voi haluta katkoa välit kokonaan etkä silloin voi asialle mitään, mutta tajuat varmaan silloin, ettei hän kovin hyvä ystävä edes ollutkaan. Ei sinun vikaasi ole se, miten toinen kokee asiat.
Itse menetin parhaan ystäväni, kun tulin raskaaksi. Hän kävi tuolloin hoidoissa. Raskausaikana olimme vielä väleissä, mutta emme puhuneet raskaudestani vaan ainoastaan hänen hoidoistaan. Lapsen syntymän jälkeen tapasimme vielä kerran, mutta pian sen jälkeen ystäväni päätti lopettaa hoidot. Hän katkeroitui ja sisarensa raskauden myötä katkaisi välit kaikkiin perheellisiin ystäviinsä. Sallittakoon se hänelle. Tavallaan ymmärrän häntä, tavallaan en. Mutta tosiaan se ystävyyden loppuminenkin on mahdollista. Mekin olimme tunteneet koko ikämme.
Itse kärsin monta vuotta lapsettomuudesta ja nyt olen vihdoin raskaana ivf-hoidolla, lapsettomuuden varjo kyllä pysyy sinnikkäästi odotuksessakin ja lienee joku ikuinen trauma. Itselläni vaikeina aikoina oli vaikea ylläpitää yhteyttä sellaisiin ystäviin, jotka jatkuvasti hehkuttivat odotusta ja äitiyttä mm facebookissa. Oli kuvia raskausvatsoista, joita kuvissa siliteltiin, kuvateksteissä hehkutusta "ihanista masumatkoista, jotka nyt jo niin ja niinpitkällä", vauvan tähtisilmien tuikkeesta, elämän ihan toisesta merkityksistä, jotka pikkurakkauksien myötä tulleet.." Jnejne. Näihin hehkuttajiin en pystynyt -enkä ole vieläkään edes tämän raskauden aikana- pitämään yhteyttä. Sen sijaan niitä kavereita, jotka ovat olleet ihan normaaleja omia itsekään raskauksista ja vauvoistaan huolimatta eivätkä koko ajan hehkuta ja tuo äitiyttään esille ainoana asiana elämässä, olen koko ajan pitänyt yhteyttä.
Jossain määrin kaverisuhteet saattavat jäädä ihmisten erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Itse vain hyväksyin sen ja totesin että valitettavasti tämä nyt on näin.
Lapsettomuus on niin kamalaa, etten tiedä miten sitä sanoin kuvailisi. Vain toinen sen kokenut voi asian ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika pelottavaa miten ihmistä määritellään lapsen saannin tai saamattomuuden mukaan! Ihminen on ihminen luonteineen ja pitäisi ottaa huomioon kokonaisena.
Kun käy kymmenettä kertaa alkionsiirrossa eikä enää jaksa edes yrittää pitää toivoa yllä, kaverin paukahtaminen paksuksi neljättä kertaa lennosta sattuu niin paljon, että ei siinä voi kaverin kanssa olla saman katon alla. Syy on olosuhteissa ja inhimillisyydessä, ei varsinaisesti juuri sinussa ja kaverissa tai kenenkään aktiivisessa syyllistämisessä. Jos nuo kaverit eivät koskaan saa lapsia, voi olla, että olet menettänyt heidät ainakin siihen asti, että viimeisinkin lapsesi on jo vähintään kolmevuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:28"]
On aika pelottavaa miten ihmistä määritellään lapsen saannin tai saamattomuuden mukaan! Ihminen on ihminen luonteineen ja pitäisi ottaa huomioon kokonaisena.
[/quote]
Tuska on niin suurta, että se menee järkevän määrittelyn ulkopuolella.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:28"]
On aika pelottavaa miten ihmistä määritellään lapsen saannin tai saamattomuuden mukaan! Ihminen on ihminen luonteineen ja pitäisi ottaa huomioon kokonaisena.
[/quote]
Niin, myös se lapseton ihminen tunteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran vielä, että ystäväni itse toivoi ettei keskusteltaisi raskaudestani ja kertoi myös myöhemmin suoraan, ettei jaksa olla perheellisten kanssa tekemisissä. En siis itse tulkinnut hänen katkeroituneen vaan hän itse ilmaisi asian niin. En tiedä toipuuko hän koskaan. Tästä on jo useampi vuosi aikaa ja on kuulemma edelleen vaikeaa. Kannon itsekin syyllisyyden taakkaa, kunnes totesin etten voi tilanteelle mitään. Välien viilentymiseen myötä sain itsekin vapautuksen nauttia äitiydestäni. T.4
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 11:28"]
On aika pelottavaa miten ihmistä määritellään lapsen saannin tai saamattomuuden mukaan! Ihminen on ihminen luonteineen ja pitäisi ottaa huomioon kokonaisena.
[/quote]
Kaikkihan tietävät tarinan äitimaailmaan hurahtaneesta ystävästä, ja ainakin osittain jokainen tuore äiti muuttuu jutuiltaan toisenlaiseksi. On luonnollista, että juuri lemmikin hankkinut puhuu lemmikistä ja uuden työpaikan saanut puhuu työtehtävistään. Osa hurahtaa niin, ettei muusta puhukaan, suurin osa rauhoittuu ajan myötä tai ei koskaan uppoudu asiaan niin täysillä, ja sitten on aina se vastaanottaja, jolla saattaa olla omaa painolastia asiaan. Koiravihaaja ei ehkä ymmärrä puhetta lemmikistä ja työttömästä voi tuntua, että se uusi ja ihana työ on vain silkkaa kehumista ja omaa ylentämistä.
Jokainen meistä on oma persoona ja ottaa vastaan tiedot toisen ihmisen elämästä sen persoonansa kautta. Siksi voi olla erittäinkin merkittävä seikka se, että toisella on lapsia ja toisella ei tai että toisella on uusi ja haasteikas työ ja toinen on ollut kaksi vuotta työttömänä.
Voipa nämä erilaiset elämäntilanteet rikkoa pysyvästikin ihmissuhteita.
Odotan neljättä ja esikoinen 7-vuotias. Eli siitäkin voi jo päätellä, että olen tullut helposti raskaaksi.
-
Samaan aikaan rakas ystäväpariskunta on melkein 20 vuoden aikana saanut yhden elävän lapsen ja monta keskenmenoa. Viimeiset vuodet he ovat olleet adoptiojonossa, mutta tietoa mahdollisesta lapsesta ei vielä ole.
-
Mietimme mieheni kanssa, miten tämän raskausuutisen kertoa. Epäreiluahan se on, että joillekin lastensaanti on helppoa, kun toisille se on työn ja tuskan takana. Jotkut eivät saa lasta koskaan. Ystäväni mies kertoi mulle, että kaikkien keskenmenojen jälkeen, seksin aikana he itkivät vaimonsa kanssa, koska se muistutti heitä kuolemasta. Elävästi muistoissa oli myös kuolleen vauvan sylissä pitäminen synnytyksen jälkeen.
-
Päätimme, ettemme kerro heille vauvauutisia henkilökohtaisesti, jolloin heidän pitäisi heti jotenkin reagoida, vaan laitamme ultrakuvan facebook-seinälle. Ne onnittelee, ketkä onnittelee ja ei sen enempää. Uutinen on kuitenkin sitten "kaikkien" tiedossa.