Mitä eroa on kaupungissa ja maalla kasvavien lasten ominaisuuksissa?

No itse maalta kotoisin ja omaa perhettäni kaupungissa kasvattelen, vaikka ei suurkaupunki olekaan.

Maalla ollessa on erilaista aktiviteettia tarjolla; metsässä leikkimistä, kelkkailua, pilkkimistä, makkaranpaistoa, tuttavan maatila, vapaampaa liikkua (ei tarvitse varoa autoja jne).

Kaupungissa taas voi käydä harrastamassa, uimahallissa, ulkona syömässä, shoppaamassa, leikkipuistoissa, elokuvissa..

Eli puolensa ja puolensa. Meillä lapset (ja itsekin) tykkäävät asua kaupungissa (että voi arkisin juurikin harrastaa ja käydä vaikka elokuvissa), mutta maalla on kiva käydä. Maalla en alkaisi asumaan, johtuen että nykytilanteessa työpaikka ja muut sitovat meidät muutenkin kaupunkiin. Etenkin kuin tämä minun "maalla" tarkoittaa lapsuudenkotiani sellaisessa paikassa, että lähimpään kauppaan on melkein 40km, samoin kouluun jne.

Tämä voi tulla ilmeisesti shokkina joillekin, mutta nykyisin kaikki lapset, huolimatta siitä ovatko maalta vai kaupungista, ovat jatkuvasti kännyköiden ja muiden teknisten laitteiden kimpussa ja katsovat mieluummin kavereiden kanssa Netflixiä kuin menevät ulos leikkimään.

Kyllä, myös maalla. Monilla tuntuu olevan sellainen kuva, että maalaislapset juoksentelisivat vain pelloilla pellavatukat hulmuten.

Mä asuin maalla lapsuuden ja osasin soutaa, kiivetä puissa, tunnistaa kasveja jne. Mutta kaupungissa vieraillessa sitten 10-vuoden korvilla sellaiset perusasiat oli vaikeita kuin tien turvallinen ylittäminen, bussilla kulkeminen, suunnistaminen, ruokapaikassa käyttäytyminen...

Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla!

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:11"]

Oma kokemukseni on, että maalla asuneet ottavat muut paremmin huomioon. Huomaa ihan katukuvassa, kun kaupunkilaiset pamauttavat vaikka päin jos toinen ei väistä. Sosiaalisempia toki voivat olla - kun haluavat :D tiedän paljon mukavia kummastakin, mutta tuo on yksi hyvin yleinen piirre ystävissänikin.

[/quote]

Tämä saataa johtua siitä, että kaupungissa niitä vastaantulijoita tulee loputtomasti koko ajan, kun taas maalla ne muutamat vähäiset vastaantulijat on kaikki tuttuja.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:17"]Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla!
[/quote]

Vertaatko siis sosiaalisista syistä lomalapseksi päässeitä omiin lapsiisi? Et silloin vertaa kaupunkilaisia maalaisiin. Ja aika erikoista on väittää, ettei lapsi ymmärrä että ulkona liikkuu eläimiä. Niitä kun on kaupungeissakin kaikkialla. Tai että seiskaluokkalaiset maalla leikkivät leluilla.. Minun maalaislapsuudessani seiskaluokkalaiset aloittelivat juopottelua. Voisiko olla aukuisen tulkinnassakin jotain ongelmaa..

11: Kaupungeissa lapset kohtaavat paljon enemmän erilaisia ihmisiä, joten aivan varmasti heille ei ole pääsääntöisesti vaikeampaa tulla toimeen erilaisuuden kanssa. Heillä se avara maailma on jo kädenmitan päässä.

12: Käytännön elämään kuuluu ne asiat, jotka omassa elinpiirissä ovat tärkeitä. Toki voit arvottaa traktorin rassauksen edelle muita harrastuksia, mutta kannattaa miettiä, kuinka avaramielinen silloin itse ole erilaisille tavoille toteuttaa itseään.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:37"]

Yleisesti työelämässä maalta tulleet nuoret ovat monipuolisempia ja aloitekykyisempiä työntekijöitä sekä vanhemmiten kielitaito parempaa

[/quote]

Mihin perustat väitteen, että kielitaito olisi parempaa? 

Terkkuja Stadista, kyllä niitä jäniksiä, kettuja ja fasaaneja näkyy kerrostalojen pihoillakin :) Vähän huvittaa, kun yksi työkaveri hehkuttaa miten ihanaa maalla on saven tuoksi, ja vain hän maalasipoikana sen tietää. Jep, kyllä Itä-Helsingin metsikön laidalta savea löytyy, ja kyllä siitä lapsena kaikenlaista muovailtiin.

Itse yhdistän maalaisuuten tuon naapureiden ovella roikkumisen. Mielestäni on itsestään selvää laittaa tekstari jos on jotain asiaa, mutta maalta tullut naapuri rimputtaa vähän väliä ovikelloa ja kesällä saattaa lompsia terassin kautta sisäänkin, en tykkää yhtään.

Lapsi oppii maalla olemaan osa yhteisö. Tervehtivät kaikkia ja osallistuvat mm. talkoisiin. Harrastavat yhtä lailla kun kaupungissa asuvat, harrasteet vaatii vaan vanhemmilta enemmän kuskausta. Ja todellakin osaavat uida kun järven vieressä asutaan ja tekniikkakurssit käytynö!

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:18"]

Kapunkilaiset yleensä hoikempia, ja uimataidottomuus maalla yleisempää. 

[/quote]

Miksi tällaistakin alapeukutettaan? Kyseessä ovat tilastolliset faktat ja täysin neutraalisti todettuina ilman mitään arvoasetelmaa. 

Täällä on tietysti surkein kasti kansakunnasta paitsi minä ja on muutamia muitakin fiksuja.. olen todennut. 

No jopas täällä viljellään stereotypioita, kummallisia päätelmiä (pihatöiden yhteys parempaan kielitaitoon?) ja yleistyksiä. Oma maalaislapsuuteni oli yksinäinen, ahdistava ja tylsä. Sosiaaliset taitoni olivat surkeat, eikä tytöille todellakaan opetettu mitään traktorin korjausta. Suurin syy tähän oli kuitenkin vanhemmissani, toki osittain myös ahdasmielisessä paikalliskulttuurissa. Sama pätee kaupunkilaisiinkin: Samassa ympäristössä eletään monenlaista elämää.

Maalla lapset kasvavat aikuisemmaksi myöhempään ja ovat lapsekkaampia. Kaupungissa lapset ottavat kavereikseen sujuvasti naapurin Muhiksen tai Alin, olivat itse sitten kantasuomalaisia tai eivät. Kaupungissa lapsissa enemmän kasvissyöjiä, kuin maalla. Ulkonäkökeskeisyys kaupunkilaislapsilla pitää paikkansa.

Maalaiset ei hyväksy punaisia housuja miehillä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:18"]

Kapunkilaiset yleensä hoikempia, ja uimataidottomuus maalla yleisempää. 

[/quote]

Miksi tällaistakin alapeukutettaan? Kyseessä ovat tilastolliset faktat ja täysin neutraalisti todettuina ilman mitään arvoasetelmaa. 

Täällä on tietysti surkein kasti kansakunnasta paitsi minä ja on muutamia muitakin fiksuja.. olen todennut. 

[/quote]

Oikein fiksu, varsinkin vedotessaan peräti " faktaan" laittaa viitteen tähän tilastoon. Vaikka toisaalta sehän meni että, valhe, emävalhe, tilasto.

Ihmeellisiä stereotypioita. Ihan kuin vaihtoehtoja olisi vain suuren kaupungin keskustassa tai peltojen keskellä eläminen. Todellisuudessa joku kirkonkylä tai kunnan keskustaajama ei asuinympäristönä hirveästi eroa kaupungin lähiöistä, mitä nyt maalla on monet palvelut lähempänä ja saattaa olla muutenkin vilkkaampaa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:17"]Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia. Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla! [/quote] Vertaatko siis sosiaalisista syistä lomalapseksi päässeitä omiin lapsiisi? Et silloin vertaa kaupunkilaisia maalaisiin. Ja aika erikoista on väittää, ettei lapsi ymmärrä että ulkona liikkuu eläimiä. Niitä kun on kaupungeissakin kaikkialla. Tai että seiskaluokkalaiset maalla leikkivät leluilla.. Minun maalaislapsuudessani seiskaluokkalaiset aloittelivat juopottelua. Voisiko olla aukuisen tulkinnassakin jotain ongelmaa..

[/quote]

Sen verran korjaan käsityksiäsi, että lomalapsiksi pääsee paljon ihan tavallisten hyvinvoivien perheiden lapsia, joiden ainoa ongelma on turvaverkkojen puute eli vanhempi/vahemmat eivät pääse koskaan ilman lapsia minnekään. Kaikilla lapsilla ei siis ole minkäänlaisia ongelmia, aivan tavallisia lapsia ja osa jatkaa käyntejä myös turvaverkkojen korjaantumisen jälkeen. Tietysti osa on erityistarpeisia, mutta näihin lapsiin en tietenkään vertaa. Tiedän että kaupungissa on yhtälailla villieläimiä mutta ei kaikilla asuinalueilla, itsekin kaupungissa asuneena. Jos lapsen piirit rajoittuvat parin kilometrin säteelle kotoa ja suurin osa ajasta ollaan sisällä tai kävellään sadan metrin päähän pysäkille, miten lapsi voisikaan olla tietoinen kuin korkeintaan oravista? Täälläpäin ei muuten seiskaluokkalaiset vielä aloita juopottelua, niitä lapsia on vain 1-2 ikäluokasta. Osa aloittelee vasta kasiluokan loppupuolella ja loput sen jälkeen jos ollenkaan (teen myös nuorisotyötä ja seuraan asiaa läheltä). t. 16

Kaupungin lapset "pikkuaikuisia" ja kovaäänisiä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:37"]

Yleisesti työelämässä maalta tulleet nuoret ovat monipuolisempia ja aloitekykyisempiä työntekijöitä sekä vanhemmiten kielitaito parempaa sekä erilaisten ihmisten kohtaaminen helpompaa.

Tähän syy siksi, että maalta joutuu tekemään itse mm. pikku korjauksia, pelto- ja metsätöitä ja vanhemmiten maalta muutetaan useammin eri paikkoihin, jopa toiseen maahan. Kaupungeissa olevat nuoret jäävätkin sinne ja sellaista avaraa maailman kuvaa ei synny, kun muualla ei elä koskaan.

[/quote]

kaupunkilaislapsena allekirjoitan kommentin pikkukorjauksista jne

mutta muuten en. Minä ja ystäväpiirini on kyllä matkustanut ulkomailla, ihan pienestä pitäen. Olen asunut jo 15 vuotta ulkomailla.

On kaupunkimaista asumista maaseudulla ja maalaismaista asumista kaupungissa. Mutta jos nyt mietitään ääripään ominaisuuksia, niin:

- kaupungissa on enemmän palveluita ja harrastusmahdollisuuksia ja kouluissa enemmän valinnanvaraa ainevalinnoissa ja painotuksissa. Päivähoito ja koulut todennäköisesti lähellä, ja potentiaalisia kavereita enemmän. Toisaalta sosiaalisia ongelmia, ruuhkia, saasteita, liikennettä enemmän.

- maaseudulla melkein kaikkialle pitää lähteä autolla. Oma asuinpiiri on rauhallinen, meluttomampi ja saasteettomampi (juu, voi maaseudullakin olla naapurissa teollisuuslaitos tai motari, mutta kuten sanoin, tämä oli ääripään keskimääräisyys). Ihmisiä ja potentiaalisia kavereita vähemmän lähipiirissä, mutta toisaalta juuri sen takia niihin vähiin on motivaatiota tutustua ja pitää yllä välejä. Voi olal tungettelevaista uteliaisuutta ja puuttumista naapurin tekemisiin,mutta myös positiivista naapuriapua ja huolehtimista.

Minä uskon, että olennaiset erot syntyvät perheistä, ei asuinpiiristä. Aktiiviset ja sosiaaliset vanhenmat tarjoavat lapselleen mahdollisuuksia harrastaa ja saada kavereita kaupungissa JA maaseudulla. Ja laiskat/epäsosiaaliset vanhemmat eivät, samoin varallisuus rajaa harrastusmahdollisuuksia.

Kaupungissa - koska potentiaalisia kavereita on enemmän - ehkä kaveria vaihdetaan tai kaverisuhteesta ei pidetä huolta samalla lailla kuin maaseudulla, jossa samassa kylässä saattaa olla tasan se yksi ikätoveri, joten motivaatiota ylläpitää ystävyyssuhde on enemmän.

Toisaalta tosiaan lapsen mahdollisuudet harrastaa ovat laajemmat kaupungissa. Se voi näkyä lapsen tiedollisissa/taidollisissa ominaisuuksissa ainakin alkuvaiheessa, ero tasoittunee myöhemmin.

Paljon puhutaan vaikkapa melun vaikutuksista kehitykseen. En tiedä siitä tarpeeksi, mutta omasta as-lapsestani ainakin huomaan, että kun menemme maalle mökille, hän rentoutuu siitä hiljaisuudesta. Ok, aistiyliherkkä erityislapsi on tietenkin omassa kategoriassaan, mutta melu ON stressitekijä, joten voi olla, että kaupunkilaislapsilla on stressihormonia enemmän. Jos jollain on tutkimustietoa linkkeineen, olisin erittäin kiitollinen.

Kaupunkikeskustoissa elävillä on elinaikanaan suurempi saastekertymä kuin maalaisilla. Samaten allergioita on kaupunkilaisilla enemmän. Toisaalta teveyspalvelut ovat kaupungeissa paremmat, joten se tasaa terveyseroja.