Mitä eroa on kaupungissa ja maalla kasvavien lasten ominaisuuksissa?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:37"]

Yleisesti työelämässä maalta tulleet nuoret ovat monipuolisempia ja aloitekykyisempiä työntekijöitä sekä vanhemmiten kielitaito parempaa

[/quote]

Mihin perustat väitteen, että kielitaito olisi parempaa? 

[/quote]

Ihan työelämän kokemukseen ja nähtyyn esim. Nokia-buumin aikoihin. Maalta muutetaankin enemmän pois ja mm. kesätyöt naapurimaissa eivät ole harvinaisuus. Kaupungeissa kesätyö löytyy melko läheltä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:56"]

Kaupungin lapset "pikkuaikuisia" ja kovaäänisiä.

[/quote]

Eli fiksuja ja itsetuntoisia? 

Miten nyt kukakin haluaa asian nähdä. Minusta lasten ei tarvitse olla harmaita, seinän vieriä kulkevia nöyristelijöitä. Lapsi saa osallistua keskusteluun niillä resursseilla, joita hänellä on. 

Mutta en liitä tätä erityisesti maalais-, kaupunkilaisasetelmaan. Kummassakin ryhmässä varmasti löytyy omanturvonarvonsa kokevia, älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä lapsia. 

Kaupungissa yleensä aikuistuu nopeammin ja tottuu erilaisiin ihmisiin ja moniarvoiseen kulttuuriin. Tässä kaikessa on hyvät ja huonot puolet.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:19"]

Kaupungissa yleensä aikuistuu nopeammin ja tottuu erilaisiin ihmisiin ja moniarvoiseen kulttuuriin. Tässä kaikessa on hyvät ja huonot puolet.

[/quote]

Mutta toisaalta maaseudulta lähdetään usein muualle opiskelemaan jo 15-16-vuotiaana, kyllä siinäkin aikuistuu ja itsenäistyy.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:17"]

Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla!

[/quote]

Pahasti nyt kärjistät. Kotieläimiä täällä stadissakin käydään lävitse aivan tarhasta lähtien, joten panee kyllä miettimään, miten ja millä ennakkoluuloilla olet asiaa lapsilta kysynyt.

Ja heh, ihan tosissanko väität, että lapset eivät ole matkustaneet tavallisella henkiläautolla (millä oikein kuvittelet meidän kaupungissa ajavan, avaruussukkulallako?), mutta toisaalta ajattelevan, että "joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle"? Pikkuisen ristiriitaa tuossa.

Tosi on, että monessa asiassa kaupungissa muututaan "teiniksi" aikaisemmin, osa tytöistä alkaa meikata jo viidennellä luokalla. Mutta älä huoli, kyllä maalaislapsetkin tulevat perässä. Sosiaaliset paineet näyttää makeelta ovat kaupungissa isommat, mutta likipitäenkään kaikki eivät ole tuollaisia. Itse asiassa olen omia teinejäni katsellessa tullut siihen tulokseen, että nykyteinit sallivat enemmän erilaisuutta makuasioissa kuin omassa nuoruudessani tehtiin 1980-luvuilla. Viisitoistavuotiaani sanoi, että erilaisuutta sallitaan, tosin sillä on rajansa...

Koeta ymmärtää niitä kaupunkilaislapsia, joita luonnehdit erittäin negatiivisesti tuossa. Jos omat lapsesi heitettäisiin yllättäen outoon perheeseen outojen tapojen ja ympäristön piiriin, hekin olisivat vähän kireitä, salailevia ja äimänä. Et varmaan tykkäisi sinäkään, että heidän emäntänsä ajattelisi lapsistasi yhtä kielteisesti kuin sinä ajattelet omista lomalapsistasi ja naureskelisin, että onpa hoopoja räpätätejä nuo, ei minkäänlaisia tapoja, eivätkä edes sporaa erota metrosta, voi herranen aika, ihan perusjuttuja...!

32

Aiheeseen liittyen on ainakin pakko sanoa, että meillä päin paikalliset lapset ja kaupungeista tulevien mökkiläisten lapset tulevat paljon paremmin toimeen keskenään kuin aikuiset. Aikuiset ovat tekemisissä lähinnä sen mikä on pakko, muuten heitä tuntuvat vaivaavan molemminpuoliset ennakkoluulot.

Kapunkilaiset yleensä hoikempia, ja uimataidottomuus maalla yleisempää. 

Elämä on rennompaa maalla, yhteisöllisyys eli moikataan vaikkei tunneta ihmistä.
Naapureista välitetään.
Lapsi omaksuu tätä kautta paljon hyviä asioita elämäänsä.

Maalla asuvilla ajatusmaailma yksipuolinen, kauupungissa lapsi oppii ettei maailma ole mustavalkoinen. Sosiaaliset taidot kehittyvät kaupungissa paremmin. Luonnotuntemus on taas usein maalla asuvilla parempi.

Komppaan edellistä. Ei välttämättä edes tarvitse lähteä kirjaimellisesti maalle jotta näkee enemmän tuota ylipainoa. Jopa aivan pienet lapset voivat olla huonolla mallilla ja seurata vanhempiensa jalanjäljissä. Itse olen alaikäinen ja kavereita löytyy "maalta". He ovat paljon rennompia, spontaanempia sekä ei-niin-ulkonäkökeskeisiä. Täällä pääkaupunkiseudulla kaikki on niin suunniteltua ja tarkkaa.

No, itse olen syntynyt 90-luvun alussa ja kasvoin maalla. Elämä oli aika rentoa, kukaan vanhemmista ei ollut haukkana kyttäämässä vaan lapset saivat juoksennella pelloilla ja pientareilla ihan vapaasti. Naapuriin käveltiin suoraan sisään koputtamatta ja pyöräiltiin alle kouluikäisinä keskenämme uimaan ja kyläkauppaan. 

Nyt kun olen aikuisena asunut etelä-suomessa kaupungissa, niin täällä saman ikäisten lapsuus on ollut aika erilaista. Ja maalla ei ollut sellaista "WT" kulttuuria köyhempien keskuudessa mikä täällä kaupungissa on. Maalla kaikki tuntuivat köyhiltä ja sellaisilta nöyriltä, vaikka kyllähän minä olen nyt aikuisena ymmärtänyt ettei me mitään köyhiä oltu. :D

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:20"]

Elämä on rennompaa maalla, yhteisöllisyys eli moikataan vaikkei tunneta ihmistä. Naapureista välitetään. Lapsi omaksuu tätä kautta paljon hyviä asioita elämäänsä.

[/quote]

Täällä Helsingissä niin erilaisia kulmakuntia. Monissakin paikoissa esim. Käpylä on tavatonta yhteishenkeä ja kotiseuturakkautta ja takuusti moikataan jokaista vastaantulijaa. Munkkivuorikin on kuulelmma sellainen ja varmasti monet muutkin alueet. 

Eli en tekisi jyrkään kahtiajakoa maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden välillä tässä asiassa. 

Oma kokemukseni on, että maalla asuneet ottavat muut paremmin huomioon. Huomaa ihan katukuvassa, kun kaupunkilaiset pamauttavat vaikka päin jos toinen ei väistä. Sosiaalisempia toki voivat olla - kun haluavat :D tiedän paljon mukavia kummastakin, mutta tuo on yksi hyvin yleinen piirre ystävissänikin.

Maalla asuvat ottavat muut paremmin huomioon, tämä näkyy niin etteivät he halua rikoksia tekeviä pakolaisia tänne.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:23"]

Maalla asuvilla ajatusmaailma yksipuolinen, kauupungissa lapsi oppii ettei maailma ole mustavalkoinen. Sosiaaliset taidot kehittyvät kaupungissa paremmin. Luonnotuntemus on taas usein maalla asuvilla parempi.

[/quote]

Tuo ajatusmaailma-asia riippuu kyllä hyvin paljon vanhemmista, ei niinkään asuinpaikasta. Minulla ainakin oli melko vapaasti ja avarasti ajatteleva, luonteeltaan jopa hipahtava sekä luova äiti, enkä maalaislapsena saanut häneltä todellakaan mitään mustavalkoista ajatusmaailmaa esimerkikseni. Matkustelimmekin käsittääkseni vähintään sen, mitä siihen aikaan ihmiset keskimäärin tapasivat tehdä, mikä osaltaan saikin minut näkemään ja arvostamaan maailman eri vivahteita, tapoja ja kulttuureita jo silloin. Tosin kylällä asui kyllä heitäkin, jotka olivat melko ahdasmielisiä, kyttääviä ja siltä pohjalta melko yksinkertaisiakin ihan luvalla sanoen... Ei me sellaisesta koskaan kauheasti jaksettu välittää, ja iso osa oli hyvin mukavaa väkeä.

Yleisesti työelämässä maalta tulleet nuoret ovat monipuolisempia ja aloitekykyisempiä työntekijöitä sekä vanhemmiten kielitaito parempaa sekä erilaisten ihmisten kohtaaminen helpompaa.

Tähän syy siksi, että maalta joutuu tekemään itse mm. pikku korjauksia, pelto- ja metsätöitä ja vanhemmiten maalta muutetaan useammin eri paikkoihin, jopa toiseen maahan. Kaupungeissa olevat nuoret jäävätkin sinne ja sellaista avaraa maailman kuvaa ei synny, kun muualla ei elä koskaan.

Maalaislapsi ymmärtää syy-seuraussuhteita ja käytännön elämää huomattavasti helpommin, kaupunkilaislapsi ihmettelee miten toinen voi tietää niin paljon elämästä kun itse osaa ulkoa vain bussiaikatauluja ja kavereiden puhelinten merkkejä. 

Maalaislapsen voi olla haastavaa saada yhtä paljon kavereita, mutta monesti laatu korvaakin määrän ja ystäväsuhteet ovat läheisempiä maalla. Kaupunkilaislapsi oppii pienestä pitäen tähän turhamaisuutta korostavaan kulttuuriimme. 

Kaupunkilaislapselle tulee shokkina se, että joku syö poroa tai pupua ruoakseen, haluaa kaupan tiskiltä kivaa tehotuotettua.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:17"]

Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla!

[/quote]

Pahasti nyt kärjistät. Kotieläimiä täällä stadissakin käydään lävitse aivan tarhasta lähtien, joten panee kyllä miettimään, miten ja millä ennakkoluuloilla olet asiaa lapsilta kysynyt.

Ja heh, ihan tosissanko väität, että lapset eivät ole matkustaneet tavallisella henkiläautolla (millä oikein kuvittelet meidän kaupungissa ajavan, avaruussukkulallako?), mutta toisaalta ajattelevan, että "joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle"? Pikkuisen ristiriitaa tuossa.

Tosi on, että monessa asiassa kaupungissa muututaan "teiniksi" aikaisemmin, osa tytöistä alkaa meikata jo viidennellä luokalla. Mutta älä huoli, kyllä maalaislapsetkin tulevat perässä. Sosiaaliset paineet näyttää makeelta ovat kaupungissa isommat, mutta likipitäenkään kaikki eivät ole tuollaisia. Itse asiassa olen omia teinejäni katsellessa tullut siihen tulokseen, että nykyteinit sallivat enemmän erilaisuutta makuasioissa kuin omassa nuoruudessani tehtiin 1980-luvuilla. Viisitoistavuotiaani sanoi, että erilaisuutta sallitaan, tosin sillä on rajansa...

Koeta ymmärtää niitä kaupunkilaislapsia, joita luonnehdit erittäin negatiivisesti tuossa. Jos omat lapsesi heitettäisiin yllättäen outoon perheeseen outojen tapojen ja ympäristön piiriin, hekin olisivat vähän kireitä, salailevia ja äimänä. Et varmaan tykkäisi sinäkään, että heidän emäntänsä ajattelisi lapsistasi yhtä kielteisesti kuin sinä ajattelet omista lomalapsistasi ja naureskelisin, että onpa hoopoja räpätätejä nuo, ei minkäänlaisia tapoja, eivätkä edes sporaa erota metrosta, voi herranen aika, ihan perusjuttuja...!

32

[/quote]

Ehkä se on sitten kärjistämistä, että tällaisia eläimiä tunnistamattomia lapsia on tosiaan olemassa. En ole lainkaan ennakkoluuloinen enkä tietenkään tenttaa lasten tietotasoa saati naureskele heille, tämän kaltaiset asiat tulevat esiin lasten kysymyksistä ja hämmästelystä joihin vastataan asiallisesti. Ymmärrän oikein hyvin, ettei pelkistä kuvista nähtyjä eläimiä voi tunnistaa luonnossa. Kaikissa kodeissa ei lueta kirjoja tai muuten harjoitella näitä asioita, jos ne eivät kuulu vanhempien kiinnostuksen kohteisiin. Ja kyllä todellakin on sellaisia lapsia, jotka ovat päässeet auton kyytiin yhden käden sormilla laskettavan määrän verran (vanhin tuntemani on 11v, jonka mielestä autokyyti oli jännintä koko lomalla ja maailmankuva avartui huimasti, kun ajelimme meille perusmaisemissa, lapsi kun ei koko elämänsä aikana ollut poistunut 40 kilsaa kauemmas kodistaan). Lähelle ovea pääsyllä tarkoitin että bussipysäkki on useimmiten lähellä kohdetta, eivätkä lapset ole tottuneet kävelemään esim. parin kilometrin matkaa.

Millä tavalla luonnehdin kaupunkilaislapsia negatiivisesti? Kaikki meillä käyneet lapset ovat olleet oikein mukavia eikä tietenkään nämä kaikki asiat ole kasaantuneet yhdelle lapselle, vaan summasin monen lapsen juttuja tähän. Osaamme olla hienotunteisia ja kohdella lapsia rauhallisesti, rennosti ja huumorintajuisesti, vaikka tulisi mitä vastaan. Pikkujutuista päästään yli helposti. Useimmat lapset ovat kuin kotonaan ensimmäisen päivän jälkeen ja tulevat mielellään seuraavallakin lomalla meille. Ei meillä nyt niin "outoja tapoja" ole, että niistä pitäisi olla äimänä montaa päivää. :) 16

Itse muistan omasta lapsuudestani maalla sen, kuinka mitättömän pieni ja tylsä oma elinpiiri oli sen jälkeen, kun maahan oli satanut lumi ja pyörällä ei päässyt minnekään (ei sillä kyllä kesälläkään kovin kauas jaksanut sotkea, kavereille saattoi olla välimatkaa sen parikymmentä kilometriä). Oli vaan lunta, pimeää ja perheen ainoa auto isän käytössä ja isä aina töissä illat. Olin nääntyä siihen tylsyyteen ja virikkeiden puuttumiseen. Kaupungissa asuvilla kavereillani oli ihan erilaista elämää, he pystyivät liikkumaan itsenäisesti minne halusivat jo nuorina. Heidän elämänsä oli monella lailla aktiivisempaa, ihan jo fyysisestikin, kun talvella oli aurattuja pyöräteitä ja paikallisliikenne, jonka avulla päästä nuorisotalolle tai jumppaan tai muuhun harrastukseen. Kadehdin heitä  silloin, ja nykyään en muuttaisi itse maalle mistään hinnasta ainakaan niin kauan kuin lapset on pieniä. Haluan että heillä on lapsuudestaan vähän enemmän muisteltavaa kuin mulla.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:17"]Lomalapsia vuosia hoitaneena törmään joka kesä tähän kaupunkilasten erilaisuuteen. Asumme siis itse maalla. Suurin osa lapsista on nirsoja ruuan suhteen (meillä syödään erittäin monipuolisesti) ja jotenkin ulkonäkökeskeisiä, etenkin vanhemmat yli 8v lapset. Lapsia ei kiinnosta leluilla leikkiminen enää yli 4 vuotiaana, vaikka omista lapsistamme kaikki leikkivät täyttä päätä vielä 13 vuotiaanakin. Näitä lapsia on hankala viihdyttää, kun ainoa todellinen kiinnostuksen kohde on älylaitteet ja huvipuistot. Esimerkiksi grillausretki laavulle voi olla joillekin lapsille liikaa, kun pitää pukea nolot saappaat jalkaan ym käytännöllistä päälle (paikassa, jossa todennäköisyys kohdata joku muotipoliisi on minimaalinen) sekä talsia muutaman kilometrin matka metsäpolkua parin hyttysen kera. Muutenkin käveleminen on jotain aivan liian rasittavaa, joka paikkaan pitäisi päästä autolla suoraan ovelle. Lapset ovat aika vähäpuheisia, kireän oloisia ja salailevia asioistaan verrattuna maalaislapsiin, jotka puhuvat melkein koko hereilläoloaikansa kaikesta mahdollisesta. Valitusta ja ihmetystä kyllä ilmaistaan ilmeillä ja nyrpistelyillä, jota täälläpäin pidetään huonona käytöksenä. Lapsilla tuntuu olevan tietyt rutiinit ja tavat joista poikkeaminen on lapsen kestokyvyn äärirajoilla, esimerkiksi pesulla käyminen vieraassa paikassa lapsen mielestä väärään vuorokaudenaikaan tai ulkona oleilu pidempään kuin kymmenen minuuttia. Eniten ihmetystä aiheuttava asia on ollut lasten tietämyksen puute normaaleista asioista: harva meillä käyneistä lapsista on erottanut lehmän hevosesta tai vuohen koirasta, ymmärtänyt että ulkona liikkuu luonnon eläimiä vapaana (esim. jäniksiä), tunnistanut meidän "vanhanaikaista" tavallista postilaatikkoa postilaatikoksi, osannut käyttää ulkoleikkivälineitämme ja muita leluja tai matkustanut tavallisella henkilöautolla! [/quote] Vertaatko siis sosiaalisista syistä lomalapseksi päässeitä omiin lapsiisi? Et silloin vertaa kaupunkilaisia maalaisiin. Ja aika erikoista on väittää, ettei lapsi ymmärrä että ulkona liikkuu eläimiä. Niitä kun on kaupungeissakin kaikkialla. Tai että seiskaluokkalaiset maalla leikkivät leluilla.. Minun maalaislapsuudessani seiskaluokkalaiset aloittelivat juopottelua. Voisiko olla aukuisen tulkinnassakin jotain ongelmaa..

[/quote]

Sen verran korjaan käsityksiäsi, että lomalapsiksi pääsee paljon ihan tavallisten hyvinvoivien perheiden lapsia, joiden ainoa ongelma on turvaverkkojen puute eli vanhempi/vahemmat eivät pääse koskaan ilman lapsia minnekään. Kaikilla lapsilla ei siis ole minkäänlaisia ongelmia, aivan tavallisia lapsia ja osa jatkaa käyntejä myös turvaverkkojen korjaantumisen jälkeen. Tietysti osa on erityistarpeisia, mutta näihin lapsiin en tietenkään vertaa. Tiedän että kaupungissa on yhtälailla villieläimiä mutta ei kaikilla asuinalueilla, itsekin kaupungissa asuneena. Jos lapsen piirit rajoittuvat parin kilometrin säteelle kotoa ja suurin osa ajasta ollaan sisällä tai kävellään sadan metrin päähän pysäkille, miten lapsi voisikaan olla tietoinen kuin korkeintaan oravista? Täälläpäin ei muuten seiskaluokkalaiset vielä aloita juopottelua, niitä lapsia on vain 1-2 ikäluokasta. Osa aloittelee vasta kasiluokan loppupuolella ja loput sen jälkeen jos ollenkaan (teen myös nuorisotyötä ja seuraan asiaa läheltä). t. 16

[/quote]

Käytit sanaa "vasta" kun puhuit kasiluokan loppupuolella alkoholinkäytön aloittavista LAPSISTA!

Sait asian kuulostamaan siltä, että siinä iässä se on hyväksyttävää. EI OLE.