Lue keskustelun säännöt.
Kuinka selvitä elämästä ilman lapsia?
07.05.2015 |
Haluamme siis mieheni kanssa lapsia, mutta emme ole onnistuneet kahden vuoden aikana tulemaan raskaaksi. Syy on tuntematon, emmekä ole yli- ta alipainoisia. Olemme vielä alle 30-vuotiaita, joten pieni toivo on yllä koko ajan. Nyt vain ahdistaa, jos tuomioksi tulee tahottomasti lapseton elämä :( Meillä on omakotitalo, koira, työpaikat, matkustelua, harrastuksia.. Elämme normaalia arkea, mutta emme ole ihanne elämässämme. Tiedän, ettei kaikkea voi saada ym., joten kaipaisin neuvoa/vertaistukea.
Millä "voisi täyttää lapsen kaipuun"? Vauvakuume on vahva tunne, eikä se häviä hoitamalla sukulaisten/ystävien lapsia tai koiraa lenkkeilyttämällä. Yritän tehdä itselleni selväksi, että ilman lapsia voi elää täyttä elämää ym. MUTTA sitten menen esim. facebookiin ja huomaan tutun jakavan jotain aforismia "en tiennyt mitä rakkaus on ennen kuin minusta tuli äiti" ym. En minäkään sitten tiedä ja jään tänne maailmaan ilman elämää suurempaa rakkautta.
Kommentit (55)
Hei ap, valitettavasti minullakaan ei ole sinulle patenttiratkaisua siihen, miten selvitä elämästä ilman lapsia. Sanoisin kuitenkin, että ensin se sattuu ja sitten siihen tottuu mutta siltikin se sattuu ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän. Minulla on takanani yli viisi vuotta kestänyt lapsettomuus. Ensin tosiaan se vuosi kuin sumussa, ihanaa haaveilua. Sitten vähitellen tietoisuus siitä, että on mentävä tutkimuksiin ja aikanaan hoitoihin. Clonifenit, sitten pistokset, sen jälkeen inseminaatiot ja sitten vielä IVF. Viimeksi mainitussa ensimmäisellä munasolujen keräyksellä tullut milliä vaille hyperstimulaatio. Siitä kun oli selvitty kunnolla, eka istutus. Ei mitään. Toinen istutus. Raskaus alkoi. Keskenmeno rv 11-12. Terveys oli niin vaakalaudalla että keskenmenon käsittely jäi kesken. Reilun puolen vuoden päästä uusi raskaus. Kesken viikolla 7-8. Sitten iski masennus. Kun olin toipunut keskenmenosta fyysisesti, taas uusi suunnittelukäynti Väestöliitolla. Minulla, hyvän käytöksen ja rauhallisen viestinnän mallioppilaalla paloi lääkärin vastaanotolla kerrassaan hermot. Kävin huutamaan "Ei enää, en jaksa enää yhtään keskenmenoa!" Lääkäri tuumasi, että otetaanpa nyt hoidoissa pieni tauko. Mentiin takaisin kotiin 500 km päähän ja alettiin työstämään asiaa henkisesti. Itkua, surua, menetyksen kipua. Yli viisi vuotta oli kulunut siinä ajatuksessa että kohta meillä on lapsi. Piti tajuta, että se ei käy itse synnyttämällä. Kummastakaan, aviomiehestä tai minusta, ei löytynyt mitään syytä. Selittämätön lapsettomuus, luki papereissa. Seurasi vaikea osuus - tilanteen hyväksyminen. Tuntui haikealta, mutta hyvin hyvin hyvin helpottuneelta. Taistelu oli ohi, voitiin antaa periksi. Ruvettiin käynnistelemään adoptiota. Käytiin muutaman kerran neuvonnassa ja prosessi eteni. Adoptio oli meille hyvä vaihtoehto, sekä mies että minä hyväksyimme sen "synnytystavaksi" täysin. Unelma biologisesta lapsesta oli hylätty, siitä oli luovuttu täysin. Samalla loppui yksi vaihe elämästä. Se jatkuva yrittäminen.
No. Sitten tuli rinnat kipeäksi. Ällö olo. Kuukautiset myöhässä. Epäuskoisina ostimme raskaustestin, tietysti tuplapakkauksen. Eka testi näytti niin selkeän plussan että toista ei tehty. Aikanaan syntyi Maailman Ihanin Lapsi.
Mitäkö halusin tällä viestillä kertoa. Ehkä sen, että ei tätä elämää voi suunnitella. Ratkaise se, miten selviät, sitten kun se on ajankohtaista. Älä ole kateellinen muille muiden lapsista. Kukaan, siis ei kukaan synnytä JA KASVATA sinun lapsiasi! Elämä yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meil 5 vuoden yrityksen jälkeen eka raskaus..ei hoitoja ei tutkimuksia, pitkä odotus jäi mysteeriks.että mikä siinä niin kauan meni..
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:29"]Yksinkertainen vastaus kysymykseesi; Helvetin hyvin!!
Rauhalliset aamut, rauhallinen aamuala, rauhallinen töihinlähtö. Ei kiukuttelevia puoliväsyneitä päiväkotiin toimitettavia.
Töistä kauppaan kaikessa rauhassa, ei kiireellä päiväkotiin hakemaan hiekkaista kakaraa suttaamaan juuri imuroitua autoa.
Rauhalliset illat omaan tahtiin, sohvalla köllien lempisarjaa tuijottaen, maate kun jaksaa omassa rauhassa puhtaisiin lakanoihin hiljaisuuden vallitessa. Ei hampaanpesutappeluja, puolen tunnin kestävää iltasadun valintaa, kymmentä vessassa ramppaamista kun hyvät yöt on jo toivotettu, mörköjä sängyn alla, kusisia patjoja vahingon sattuessa...
Rauhallisia kirppiskierroksia omassa tahdissa ja tarkasti hyllyt tutkien. Ei jatkuvaa pysähtelyä leluhyllyillä, kiljumista ja huutoa kun jokaista ylihinnoiteltua Brätsiä ei osteta, tuskastumista puolessa välissä kirppiskierrosta, karkailua hyllyjen väliin, sekasortoa, kaaosta.
Ei jonninjoutavia pellepuistoja ja Titinalletaloja tai ylihinnoiteltuja Muumisaaria kesällä pakkopullaisesti, vaan IHANAA rauhaa, kirjan lukua takapihalla, hitaita piiiiitkään nukuttuja aamuja, köllöttelyä riippukeinussa pyjamassa vaikka koko päivän kirjaa lukien tai festareilla lempiartistia kuunnellen.
NAUTI AP! Minulla sitä vapaa aikaa ja vapautta tehdä vain itselleni asioita kun kuopus on täysi-ikäinen, eli 12 vuoden päästä. Jolloin olen jo vanha, ryppyinen, kärttyinen ja elämäni ehtoopuolella. Jos nyt valitsisin, valitsin vapaaehtoisen lapsettomuuden kiljuen. Vanhemmuus ei sovi kaikille, se on vittumaista huomata siinä vaiheessa kun ne lapset on jo olemassa. Se on väärin niitä lapsiakin kohtaan.
[/quote]
Huh kun kuulostaa tylsältä mulle. Kaikki ei kaipaa tuollaista! Jos ajattelisin että elämäni olisi nyt tätä samaa, mutta ilman lapsia, tuntuisi ettei olisi mitään hohtoa. Nytkin on oma harrastus jne. Ei olisi ketään ihanaa pientä odottamassa minua hakemaan hoidosta.
Ja Ti-Ti Nalle talot jne ei ole olleet vielä palkopullaa. Ne on koko perheen reissuja ihanine muistoineen. Mitä nää huudot leluhyllyillä on? Vielä tähän 5vuoteen mennessä sellaista en ole meillä nähnyt.
Tsemppiä ap! Mä todella toivon, että saat lapsia!
Me pariskuntana luultiin jäävämme lapsettomiksi lääketieteellisen syyn vuoksi. Se ajatus oli siis jo ihan alusta asti. Loppuun asti asiaa ei oltu selvitetty spesialisteilta, oltiin hyvä elää toivossa -hengessä. Ehdittiin siis luoda vuosien saatossa suunnitelmat lapsettomuuden varalta. Oli mietittynä harrastusten suhteen vähän isompia satsauksia lähivuosille sekä rahallisesti että ajallisesti, lemmikit näytteli isoa roolia elämässä ja oli matkustelusuunnitelmat. Sitten yllärinä saatiinkin kuulla ettei raskaudelle olisi mitään estettä ja vauva tuli. En yritä väittää etteikö vanhemmuus olisi aikamoinen kokemus. Mutta joskus sitä vähän haikeana miettii millaista elämä olisi ollut lapsettomana, lähinnä ne toteutumattomat suunnitelmat. En kadu ja ihana kun lapsi tuli. Ehkä sitä jollain tasolla vaan haluaa ajatella, että hieno elämä sitä olisi ollut sillä toisella tavallakin. Uskon, että kohdallani lapsettomuuden tuskaa olisi lievittänyt keskittyminen intohimoisesti johonkin itselle tärkeään asiaan.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:10"] Minusta on aika ikävää ja elämästä vieraantunutta todeta lapsettomalle, että "kaikkea ei voi saada". Mun mielestä "kaikkea ei voi saada" tilanne on vaikka silloin, kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, tai aika ei riitä kahteen yhtä mielenkiintoiseen harrastukseen ja toinen pitää jättää. Lisääntyminen on kumminkin niin perustavanlaatuinen asia, että se on eri asia kuin se jos ei nyt kaikki elämässä onnistu. [/quote] Miksi lisääntyminen olisi sen perustavanlaatuisempaa kuin opiskelu unelma-alalleen tai antoisa työura? Kaikki tuo on vain jotakin, millä kulutamme aikaamme ennen kuolemaa. Ei lisääntymisellä ole mitään sen kummempaa universaalia itseisarvoa. [/quote] No et sä nyt kyllä voi verrata lasten saamista opiskeluun tmv. Ihmisillä näin yleensä on lisääntymisvietti, se kuuluu ihmisyyteen. Omat lapset ovat yleensä niitä, joiden vuoksi antais vaikka henkensä. Työpaikan vuoksi harvemmin.
[/quote]
Ihmisellä ei ole lisääntymisviettiä. Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat.
Tosin vieteistä ei nyt voi johtaa minkään asian arvoa.
[/quote]
No olkoon mikä on. Mutta kyllä usein lasten tekeminen ja suvun jatkaminen nähdään yhtenä elämäntehtävänä ja tärkeänä sellaisena. Ei kaikki tosin, mutta sanoisin että suurin osa. Suvun jatkaminen on tärkeää, halutaan jättää jotAin jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me yritettiin 3 vuotta ennen kun tulin ylipäätään raskaaksi ja siitä raskaudesta saatiin esikoisemme. Emme käyneet tutkimuksissa vaan ihan luonnonmukaisesti tuli. Älä heitä toivoa vielä!
En osaa neuvoa muuten mutta itse sitten alettiin lopulta hyväksyä se, ettei lapsia ainakaan luomusti tule (mikä yllättävän usein sitten auttaakin raskautumisessa...). Keskityttiin sitten suunnittelemaan tulevaisuutta työkuvioiden ja matkustelun ynnä muun merkeissä, yritettiin miettiä niitä hyviä puolia siinä ettei ole lapsia - riippumattomuutta jne. Toki se oli vaikea paikka kun olin toivonut lapsia ihan lapsesta saakka ja oli ihan itsestäänselvyys että niitä haluan, mieluiten paljon. Mutta elämä jää elämättä kun murehtii liikaa joten jossain vaiheessa vaan päätin että olkoon näin, me voidaan sitten miettiä uudestaan sitä adoptiota joskus jos lapsen kaipuu käy liian tuskaiseksi (adoptio oli meille aika kaukaiselta tuntuva ajatus). Jos tuntuu ylitsepääsemättömältä niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaisella, itselleni oli siitä apua. Tietysti riippuu psykologista/psykiatrista, osa on hyviä ja osa ei. Tsemppiä!
Nauttisitte kaikesta siitä mitä teillä jo on. Toi elämähän kuulostaa just hyvältä. Ja eikös adoptio ole vaihtoehto myös jos on välttämättä lapsi saatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:00"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:10"] Minusta on aika ikävää ja elämästä vieraantunutta todeta lapsettomalle, että "kaikkea ei voi saada". Mun mielestä "kaikkea ei voi saada" tilanne on vaikka silloin, kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, tai aika ei riitä kahteen yhtä mielenkiintoiseen harrastukseen ja toinen pitää jättää. Lisääntyminen on kumminkin niin perustavanlaatuinen asia, että se on eri asia kuin se jos ei nyt kaikki elämässä onnistu. [/quote] Miksi lisääntyminen olisi sen perustavanlaatuisempaa kuin opiskelu unelma-alalleen tai antoisa työura? Kaikki tuo on vain jotakin, millä kulutamme aikaamme ennen kuolemaa. Ei lisääntymisellä ole mitään sen kummempaa universaalia itseisarvoa. [/quote] No et sä nyt kyllä voi verrata lasten saamista opiskeluun tmv. Ihmisillä näin yleensä on lisääntymisvietti, se kuuluu ihmisyyteen. Omat lapset ovat yleensä niitä, joiden vuoksi antais vaikka henkensä. Työpaikan vuoksi harvemmin. [/quote] Ihmisellä ei ole lisääntymisviettiä. Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat. Tosin vieteistä ei nyt voi johtaa minkään asian arvoa. [/quote] No olkoon mikä on. Mutta kyllä usein lasten tekeminen ja suvun jatkaminen nähdään yhtenä elämäntehtävänä ja tärkeänä sellaisena. Ei kaikki tosin, mutta sanoisin että suurin osa. Suvun jatkaminen on tärkeää, halutaan jättää jotAin jälkeensä.
[/quote]
Niin, ja usein myös oppimista ja elämäntyön tekemistä pidetään tärkeänä elämäntehtävänä. Nämä ovat tärkeitä asioita suurimmalle osalle. Pointti olikin siinä, ettei lisääntymisellä ole mitään sen perustavanlaatuisempaa merkitystä kuin millään muullakaan, mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Jollekulle lisääntyminen ei merkitse mitään, toiselle se on ihan tees, kolmannelle pakkomielle. Aivan sama juttu koskee esimerkiksi omaisuuden kartuttamista, jumalan palvelemista, kokemusten keräämistä, taiteellista työtä, yrityksen kasvattamista...
Arvot ovat subjektiivisia, eivät luonnonvakioita.
Lopettakaa lapsettomuushoidot. Se on luontoa vastaan ja ei seuraa hyvää kun sellaisia geenejä yhdistetään joiden ei pidä lisääntyä. Lisäksi saat koko palstan vihat niskoillesi puhumalla hoidoista, kuten Nainen26v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahdot siis enkkubullin, josta tulee takuulla erityislapsi kun hoidoissa olet?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:49"]
Tahdot siis enkkubullin, josta tulee takuulla erityislapsi kun hoidoissa olet?
[/quote]
Mikä on enkkubulli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoukaa oletuksesta, että elämästänne tulisi jotenkin parempaa lapsen myötä. Niin ei todennäköisesti kävisi. Erilaista siitä varmasti tulisi, mutta ette olisi yhtään sen onnellisempia, päinvastoin. Kun hyväksytte tämän, voitte hyäksyä helpommin myös lapsettoman elämän. Jossa ei ole mitään vikaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:49"]
Tahdot siis enkkubullin, josta tulee takuulla erityislapsi kun hoidoissa olet?
[/quote]
Mikä on enkkubulli?
[/quote]
Ivf-hoidolla tai inseminaatiolla/kevyellä hoidolla alkuun saatettu lapsi. Jos voi lapseksi edes sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti sitä kumpi on parempi: Käydä rankat hoidot läpi ja lopulta raskaus, synnytys ja paljon stressiä, lisäksi mahdolliset ongelmat raskautua uudestaan ja se miten koko prosessi vaikuttaa parisuhteeseen. Palkintona on se lapsi, mutta se ottaa aika paljon henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Vai olisiko kuitenkin parempi jatkaa elämää kahdestaan ilman stressiä?
Lapsettomuushoidot vaikuttaa aika paljon kaikkeen. Mieti omaa jaksamistasi. Olet vasta aloittanut hormonit, joten ei vielä välttämättä tunnu missään. Mutta voin kertoa että tulee olemaan aika tuskaa ja raskaus siihen päälle on aika rankkaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 01:03"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 00:49"] Tahdot siis enkkubullin, josta tulee takuulla erityislapsi kun hoidoissa olet? [/quote] Mikä on enkkubulli? [/quote] Ivf-hoidolla tai inseminaatiolla/kevyellä hoidolla alkuun saatettu lapsi. Jos voi lapseksi edes sanoa.
[/quote]
Okei, kiitos. Selitätkö vielä auki, mistä tuo enkkubulli-sana tulee.
Minä voisin lainata, myydä, lahjoittaa tai antaa ylläpitoon hyvää korvausta vastaan teille oikein kamalan murkkuikäisen. Se voisi hälventää vähän lapsenkaipuuta kun toteaisit, että lapsi on paljon muutakin kuin se suloinen vauva.
Tämän nyt on varmaan väärä vastaus, mutta tällaisiakin ajatuksia äitiyteen kuuluu.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:20"]Ihmisellä ei ole lisääntymisviettiä. Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat.
Tosin vieteistä ei nyt voi johtaa minkään asian arvoa.[/quote]
Kyllä on. Tietäisit kyllä, jos sinulla ei olisi omaa lasta, tai sitten sinä olet itse omituinen.
Tiedän kyllä, miltä se lapsenkaipuu on. Luulen tietäväni senkin, mitä se on kun lasta ei ole. Se on vähän samanlainen tunne kuin jos joku läheinen ihminen olisi kuollut, eikä häntä enää ole. Sama tunne lapsesta, jota ei koskaan tule. Mutta se tulee vasta sitten, kun on lopullisesti varmaa, että jäädään lapsettomaksi.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 19:10"]
Minusta on aika ikävää ja elämästä vieraantunutta todeta lapsettomalle, että "kaikkea ei voi saada". Mun mielestä "kaikkea ei voi saada" tilanne on vaikka silloin, kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, tai aika ei riitä kahteen yhtä mielenkiintoiseen harrastukseen ja toinen pitää jättää. Lisääntyminen on kumminkin niin perustavanlaatuinen asia, että se on eri asia kuin se jos ei nyt kaikki elämässä onnistu.
[/quote]
Miksi lisääntyminen olisi sen perustavanlaatuisempaa kuin opiskelu unelma-alalleen tai antoisa työura? Kaikki tuo on vain jotakin, millä kulutamme aikaamme ennen kuolemaa. Ei lisääntymisellä ole mitään sen kummempaa universaalia itseisarvoa.
[/quote]
Eipä! Lisääntyminenhän on nimenomaan kaiken elämän tarkoitus ja hyvin tärkeä vietti ihmiselle. En olisi kyllä koskaan uskonut sanovani näin, terveisin vapaaehtoisesti lapseton :D
AP:lle tsemppiä, kyllä te varmasti lapsen saatte! Älä menetä toivoa.
Mainiosti. Lue uutisia. Maailma on aika surullinen paikka. Ole onnellinen, ettet ole tuonut uutta ihmistä tänne kuolemaan.