Kuinka selvitä elämästä ilman lapsia?

Onneksi minulla on lapsia <3

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 18:58"]

Onneksi minulla on lapsia <3

[/quote]

Ja olet hyvä esimerkki siitä, kuinka empaattiseksi äitiys tekee.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 18:58"]

Onneksi minulla on lapsia <3

[/quote]

Ja olet hyvä esimerkki siitä, kuinka empaattiseksi äitiys tekee.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 18:44"]Haluamme siis mieheni kanssa lapsia, mutta emme ole onnistuneet kahden vuoden aikana tulemaan raskaaksi. Syy on tuntematon, emmekä ole yli- ta alipainoisia. Olemme vielä alle 30-vuotiaita, joten pieni toivo on yllä koko ajan. Nyt vain ahdistaa, jos tuomioksi tulee tahottomasti lapseton elämä :( Meillä on omakotitalo, koira, työpaikat, matkustelua, harrastuksia.. Elämme normaalia arkea, mutta emme ole ihanne elämässämme. Tiedän, ettei kaikkea voi saada ym., joten kaipaisin neuvoa/vertaistukea.

Millä "voisi täyttää lapsen kaipuun"? Vauvakuume on vahva tunne, eikä se häviä hoitamalla sukulaisten/ystävien lapsia tai koiraa lenkkeilyttämällä. Yritän tehdä itselleni selväksi, että ilman lapsia voi elää täyttä elämää ym. MUTTA sitten menen esim. facebookiin ja huomaan tutun jakavan jotain aforismia "en tiennyt mitä rakkaus on ennen kuin minusta tuli äiti" ym. En minäkään sitten tiedä ja jään tänne maailmaan ilman elämää suurempaa rakkautta.  
[/quote]

Onko lapsettomuushoidot aloitettu?

Onko lapsettomuuden syytä tutkittu? Monia lapsettomuutta aiheuttavia syitä voidaan hoitaa. 

Entä oletteko ajatelleet adoptiota?

On aloitettu lapsettomuushoidot. Clomeja syöty neljä kiertoa ja nyt Puregonia pistelty yksi kierto. Parin päivän päästä jatkuu uusi pistoshoito. Ovulaatio tapahtuu ja miehen siittiöt siis kunnossa, ei vain raskaus ala. AP

Eikö sperma nyt ainakin ole aika helppo tutkia? Jos se on ongelma niin ainakin lypsykarjaa riittää. Adoptio on toki yksi vaihtoehto, jos ongelma on sinulla. Adoptoikaa sitten mahdollisimman nuori lapsi. Valitettavasti traumoja alkaa syntymään jo hyvin nuorella iällä ja tämän on moni hyväntahtoinen adoptoija saanut ikäväkseen huomata.

Adoptiota ollaan harkittu, mutta pelottaa iän tulevan siinä vastaan! Prosessi kestää keskimäärin yli viisi vuotta ja sinä aikana täytyisi käyttää ehkäisyä (joten ehkä silloin menisi ohi molemmat mahdollisuudet). Varmaan parin vuoden päästä realistinen tavoite (kun maaginen 30 tulee täyteen). AP

Ette vielä mitenkään voi tietää jäättekö lapsettomiksi. Sukulaiseni sai lapsensa 41- ja 44-vuotiaana.
Ja hei, lapset voi tehdä susta kusipään, kuten ketjun eka vastaaja eli viesti numero 2 osoittaa.
Oikeesti toivon teille kaikkea hyvää!

Minusta on aika ikävää ja elämästä vieraantunutta todeta lapsettomalle, että "kaikkea ei voi saada". Mun mielestä "kaikkea ei voi saada" tilanne on vaikka silloin, kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, tai aika ei riitä kahteen yhtä mielenkiintoiseen harrastukseen ja toinen pitää jättää. Lisääntyminen on kumminkin niin perustavanlaatuinen asia, että se on eri asia kuin se jos ei nyt kaikki elämässä onnistu.

Itseä myös hävettää (kyllä) kertoa tästä ongelmasta muille! Koen olevani mieheni kanssa jotain friikkejä.. Moni onkin kysellyt, miksemme tee lapsia ym. (olemmehan siis naimisissa). Myös ihmisten negatiivinen suhtautuminen lapsettomuushoitoihin ahdistaa (ensinmäinen vastaaja...).

Voi ei, laitan peukut pystyyn että kohta tärppää! En ole täällä kääntämässä veistä haavassa, mutta itse raskauduin heti, ja nyt tuo 1-vuotias on maailman ihanin taapero, ja todellakin olisin jäänyt paljosta paitsi ilman häntä. Yritän tällä sanoa, että voin kuvitella, miten pahalta tuntuu, kun kovasta halusta huolimatta tällaista lahjaa ei ole saanut. Siksi todella toivon, että saat kaipaamasi lapsen - ja olen varma, että saat.

   Jos et kuitenkaan lasta saa, ajattele, että sinulla on ihan hyvä elämä näinkin. Ei ole niin hirveätä huolta. Ennen lapsen saantia en tajunnut mitä kaikkea tulen murehtimaan: keksin päässäni joka ainut päivä noin kymmenen uutta hirveää tapaa, joka voisi lastani vahingoittaa, ja tulen pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Luulen, että tulen huolella ja murheella hankkimaan itselleni jonkun sairauden - mutta kun sitä lasta rakastaa niin hirveästi, että menetystä pelkää kauheasti. Ilman lasta sitä on aikaa itselle ja harrastuksille, mutta ymmärrän kyllä tuskasi: itse haluaisin lukea joskus, mutta sitä ei vain ehdi/jaksa kun lapsi nukkuu, mutta jos lasta ei olisi, ei kirjallisuus täyttäisi lapsenkaipuuta. Tsemppiä AP!

No Ap maailma on täynnä urpoja ja etenkin tämä palsta. Ei elämää voi alkaa elämään niin, että välittää nestepäiden sekoiluista. Onnea ja menestystä teille ja muistakaa, että ette ole tuon asian kanssa yksin. Lisäksi teillä on sentään toisenne. Itse olisin halunnut lapsia mutta en löytänyt ajoissa kunnollista naista. No hyvää jatkoa meni miten meni.

Älä välitä muiden kyselyistä tai huomautuksista, ette ole mitään friikkejä. Joskus raskaaksi tuleminen ottaa aikansa ja jotkut valitettavasti jäävät kokonaan ilman lasta. Et voi vielä tietää kuinka teidän lopulta käy. Luota elämään. Omasta kokemuksesta tiedän, että lapset eivät välttämättä paranna elämää yhtään. Rakkaita lapset tietysti on, mutta kovin työläitä ja vaativia. 

Mä uskon, että saatte hoitojen avulla lapsen tai jopa lapsia. Sitä toivon teille ja mahdollisuudet ovat ihan hyvät. Olette vielä nuoriakin.

On sitä tullut mielikuvaleikittyä erilaisilla asioilla parin vuoden aikana. Ensimmäinen vuosi meni sumussa "sitten kun lapsi tulee", sen jälkeen alkoikin jo pelottamaan + hoidot. Toisaalta, jos olisi lapsia niin pitäisi olla jatkuvana esimerkkinä.. Nyt riittää, että elää suhtkoht normaalia elämää :D Kiitos kommenteista <3

elämää on ilman lapsiakin  ja siitä voi nauttia

En pysty täysin samastumaan tähän aloitukseen, kun minulle tunteet eivät ole mikään kohtalostani päättävä, elämääni määrittävä tekijä. Suosittelen kuitenkin, että mietit, millä muilla tavoilla voisit olla arvokas kuin äitinä. Äitiys ei ole sinänsä mitenkään välttämätön tai hyvä rooli, eikä se ole mitenkään välttämätön osa naiseutta. Tunnut elävän nyt jonkinlaisessa kuplassa, jossa havainnoit maailmaa vain oman lapsettomuutesi kautta. Kuitenkin aivan samaa maailmaa voi havainnoida toisinkin.

Tuntuu kornilta ehdottaa uutta harrastusta, mutta ehdotan kuitenkin. Harrastukset ovat jotakin, mitä ihminen tekee omasta halustaan, koska se on hänelle tärkeää ja antoisaa. Tällaisia asioita kannattaa tunnistaa ja vaalia, oli vanhempi tai ei.

Jos et ole opettaja, et voi koskaan kokea, miltä tuntuu pedagoginen rakkaus. Jos et ole mies, et voi kokea miehen rakkautta toiseen mieheen. Jos olet ainoa lapsi, et voi tuntea sisarusrakkautta. Jos et omista hevosta, et voi tuntua hevosen omistajan rakkautta omaa ratsuaan kohtaan.

Erilaisia rakkauksia on maailma pullollaan. Ei hyvä elämä edellytä, että ne kaikki pitäisi kokea.

Jos lasta ei tule, se pitää vain hyväksyä ja elää sen mukaan. On siihen monet muutkin pystyneet, joten etteköhän tekin. Mutta teillä on vielä paljon aikaa yrittää, joten ehkä se siitä.