Vinkit kehiin miten selviytyä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä?

Mä olen yhden lapsen yh-äiti, perheeseen kuuluu myös koira. Lapsi on vilkas, mutta kiltti kuitenkin (pääsääntöisesti), sama oikeastaan pätee koiraan :)

Teen toimistotöitä ja istun konttorilla 08-16:00. Mulla on päivystysvelvollisuus kuitenkin, eli jos jotain tulee ilta-aikaan / vloppuisin, mun on tehtävä töitä. Eikä tuo ole mitenkään harvinaista, että jotain tulee...



Pääsääntöisestihän päivä kulkee näin:

Aamulla ylös> koiran kanssa lenkille > tarhaan > töihin > tarhaan > kauppaan > kotiin > koiran kanssa lenkille > ruoanlaittoa > oleilua lapsen kanssa > iltapuuhat > nukkumaan

ja sama toistuu.



Kuulostaa pahalta ;) Elän ehdottomasti kuitenkin elämäni parasta aikaa just nyt.

Enkä mä tiedä, onko tossa mitään, mikä vaatisi erityisiä järjestelyjä, jotta arki pyörisi. EI tuo mitään avaruustiedettä ole. Koti on aina perussiisti, joka ilta kerätään lelut pois ja laitetaan likaiset vaatteet pyykkikoriin.

Tiskikone hoitaa tiskit ja iso ihana pyykkikone pyykit pari kertaa viikossa (lakanoita vaihdellaan vain viikonloppuisin...).

Ruokaa laitetaan lapsen kanssa yhdessä ja leivotaankin usein. Hän rakastaa touhuta keittiössä.

Jos niitä työjuttuja tulee, niin ne hoidetaan joko ruoanlaiton yhteydessä tai sitten lapsen mentyä nukkumaan. Riippuen vähän, millaisista jutuista on kyse... Jos pitää todella keskittyä, sitten hoidan vasta, kun lapsi on nukahtanut. Muussa tapauksessa pystyn hoitelemaan ne muiden hommien ohella.

Syödessä jutellaan lapsen kanssa päivän tapahtumista, eli hän kertoo hoitopäivästään. Ruoan jälkeen leikitään tai katsotaan dvd:ltä jotain lastenohjelmaa... No nyt "kesällä" ollaan kyllä ulkona aika paljon.

Lopulta keräillään tavarat lattialta ja mennään iltapesulle. Sitten sänkyyn lukemaan satua ja sinne me molemmat yleensä nukahdetaankin :)



Tottakai mä olen väsynyt, kun menen sänkyyn. Miksen olisi? Sen takia sinne sänkyyn mennään... Siis koska nukuttaa.

(voisi sinne muustakin syystä mennä, mutta sen aika ei ole vielä ;)).



Ei mulla siis mitään "omaa elämää" ole, mutta en sellaista kaipaakaan just nyt. Lapseni on lapsi vain hetken... Nautin nyt tästä ajasta :)

jos on vain yksi ainoa lapsi ja helppo istuskelutyö.



Eikä lapsella harrastuksia, eikä mitään muutakaan aktiviteettia, paitsi ylipitkät päivät tarhassa.

Yksi lapsi, äiti töissä ja työmatkalla arkipäivisin 8-18. Isä töissä 5.30-14.00.



Äiti vie lapsen tarhaan, isä hakee. Ostetaan valmista ruokaa ja isommissa siivouksissa myös ostopalveluja. Äiti laittaa aamulla pyykkikoneen ja astianpesukoneen päälle, isä purkaa ne.



Olemme järkeilleet niin, että töihimme ja työaikoihimme emme voi paljoa vaikuttaa. Hyvä kun on hyvät vakituiset työt. Muu aika on perheen aikaa, olemme paljon kotona eikä lapsella ole ohjattuja harrastuksia. Vanhemmilla omia harrastuksia harvoin, pari tuntia kuukaudessa ja yhteistä aikaa yhtä vähän. Näistä on pitänyt luopua. Ei isovanhempia tai muita hoitoavuksi. Työajoista johtuen lapsen tarhapäivä hyvin kohtuullinen, ja siitä olemme iloisia.

Miten saamme asiat hoidettua niin ettemme ole illalla aina rättiväsyneitä.



No emme ehkä saakaan. Teemme vain tärkeimmät. Koti ei ole aina niin siisti kuin haluaisimme. Emme voi ottaa vastaan niin usein vierailukutsuja kuin haluaisimme. Moni kiva tapahtuma jää käymättä. Vaatteista silitän vain kodin ulkopuolella käytettävät. Yritämme iloita pienistä asioista (esim yhteisellä puistoreissulla käydään vuorotellen pieni reippaampi lenkki kun toinen on lapsen kanssa). Emme käytä palkkaamme ensisijaisesti omaisuuden kasvattamiseen vaan arjen helpottamiseen (siivousapu, valmisruuat, ei siis einekset, vaan kotiruokapaikasta ostetut). Menemme päivä kerrallaan.

Sori nyt vaan mutta tähän mennessä kaikki vastaajat tekevät säännöllistä työaikaa,mitä ongelmaa siinä on? Joka päivä samanlainen,ei ns.yllätyksiä.



Itse teen kahta työtä. Pääsääntöinen työ on kaksi vuorotyö johon kuuluu todella usein vkl työt. Toista työtä teen ennen iltavuoroa tai jälkeen aamuvuoron,vapaat menee usein töitä tehdessä.Kuukaudessa minulla on n.3-4 vapaata jolloin en tee töitä,silloin puuhastelen lasten kanssa,siivoan ja olen vaan.

Itsellä onnistuu tämä järjestely koska mies on nyt työttömänä ja jos mies sattuu töissä olemaankin niin hänen työ on säännöllinen,7-15 ja pystyy hoitamaan lasten hakemiset ja kaupassa käymiset yms perus jutut.



Ihan mielenkiinnolla odottelen jos oikeasti joku vapaaehtoisesti tai "pakotettu" työnarkomaani vastaisi ja kertoisi miten on onnistunut yhdistämään työn ja perheen siten että kaikki on onnellisia....

vain, että kai se työn ja perheen yhdistäminen loppuu siinä vaiheessa, kun toisen em. tekijöistä osuus alkaa olla 100%. Minusta sellainen, joka on "aina" töissä, ei voi enää puhua perheen ja työn yhteensovittamisesta, koska eihän siinä ole enää mitään yhteensovittamista, jos jo etukäteen on selvää, että työelämä ohittaa aina perheen tarpeet.

priorisoin nyt perheen ja työn, ystävät ja omat harrastukset eivät kuulu tähän aikaan. Toki yritän silloin tällöin pitää yhteyttä, mutta pääsääntöisesti en käy missään omissa riennoissa.



Liikun liian vähän. Pääasiassa arkiliikuntaa, kaikki monen tunnin jutut ja sitoutumista vaativat on jätetty pois.



Pyrin rytmiin, jossa isompaa työjaksoa seuraa loma, jolloin sitten vähän omaakin: kva näyttely, kahvittelu ystävän kanssa tms. Arkisin näitä ei ole.



En meikkaa arkisin. Jos näen istuvat vaatteet, ostan heti kahdet.

jos on vain yksi ainoa lapsi ja helppo istuskelutyö. Eikä lapsella harrastuksia, eikä mitään muutakaan aktiviteettia, paitsi ylipitkät päivät tarhassa.

1) Toimistotyö ei aina tarkoita helppoa istuskelua. Istuskelua kyllä, mutta en työtäni helpoksi sanoisi kuitenkaan.

2) Lapsi on hoidossa 8h 20 min päivässä, tai vähemmän. Monet lapset ovat varmaankin pidempään?

Pitääkö 4-vuotiaalla olla jo harrastuksia?

Yli tunnin metsälenkki useita kertoja viikossa (eli joka päivä) ei ole aktiviteetti? Mutta 30 min jäähallissa kaksi kertaa viikossa on aktiviteetti? Tai soittotunti kerran viikossa?

Pitääkö kaiken olla aina maksullista ja ulkopuolisen tahon järjestämää?