Mikähän tuttavaperheen poikaa vaivaa...

En tiedä, pitäisikö minun hänen äitinsä kanssa jo asiasta puhua... eihän asia minulle kuulu, mutta jos en puhu mitään, ei ehkä tule ohjatuksi ajoissa hoitoon. Jos se on tarpeellista edes... Eli,



poika on 9-vuotias, matemaattisesti taitava, kielellisesti ei. Hänellä ei ole juuri lainkaan kavereita (en tiedä onko yhtään... yksi ehkä?). Tähän syynä mielstäni se, että hän ei jotenkin halua olla toisten kanssa, suhtautuu muihin jotenkin.. ylimielisen? oloisesti. Hän on myös aika hiljainen. Sosiaalisella puolella on selvästi jotain ongelmia.



Hänellä on hyvin paljon uniongelmia tuon ikäiseksi, tuntuu, että omat taaperonikin nukkuvat paremmin. Näkee jatkuvia painajaisia, tarvitsee nukutusta yms.



Hänellä on ulostepidätysongelmia.



Hänellä on omituinen huumorintaju... Hän tarkkailee perheemme taaperoita ja vauvoja todella kiinnostuneena. Tarkailee siis, kuin hmm... eläin? Kuulostaa nyt hurjalta, mutten osaa sitä oiken muuten kuvata. Jos taapero kaatuu, hän nauraa ja innostuu ja kyselee hirmuisesti, että miksi itkee ja miksi kaatui. Saattaa jopa oikein seurata ja odottaa, että lapselle sattuu taas jotain. Tämä piirre on mielesätni ollut jopa vähän psykopatiaa lähentelevä, ikään kuin hän nauttisi, kun toista sattuu. En ole välittämistä tms. nähnyt hänestä koskaan, olemme paljon tekemisissä. Ts, ei halaile, innostu, osoita tunteitaan juurikaan (paitsi ärtymystä). Tämä tietysti on yleensä selitettävissä myös vaikka rauhallisella luonteella, mutta muiden näiden piirteiden kanssa ihmettelen asiaa.



Hän nauraa kovasti Teletapeille edelleen ja katsoo niitä tosissaan. Enkä tarkoita siten, kuin joku aikuinenkin voi hymähdellä, vaan samalla tavalla juurikin, kuin omat taaperoni. Sitten hän toisaalta katsoo, jos saa, ohjelmia, joita normaalisti sen ikäinen pelkää, eivätkä ne aiheuta hänessä mitään reaktiota, ts. pelkoa.



Sitten tmmöisiä 'triviaalimpia' asioita, hän saattaa pyöräillä ympyrää tuntkausia, hän ei halua tai ole kiinnostunut juuri mistään (tai mistään?), mistä samanikäiset pojat yleensä, hän ei osaa pukeutua, pukeutuu aika omituisesti, hän kyselee jatkuvasti, ihan jatkuvasti kaikkea, etenkin ihmisiin liittyviä asioita. Se on vähän omituista, en ole tavannut muita lapsia, jotka niin intensiivisesti seuraavat aikuisten keskustelua ja kyselevät joka käännettä. Hän ei anna asioihin omaa inputtia. Ikään kuin hän ei ymmärtäisi jotenkin sosiaalisia suhteita ja opettelisi niitä tms?



En tiedä, mitä tehdä, tehdäkö mitään. Perhe on vaan aika vaikeuksissa hänen kanssaan - ja huolissaan - jo nyt. Onko ajatuksia? Yllä olevat eivät siis yksinään ole ehkä outoja, mutta kokonaisuutena.