Jos lapsi ei esim. halua lähteä puistosta, saako sanoa "Äiti nyt lähtee, heihei" tms

varmaan maailman eniten käytetty lause



menettää tehonsa aika nopeasti, joten nauti siitä niin kauan kuin voit



sitten voit alkaa lähestyä taktiikkaa lapsi kainaloon ja menoksi hymy naamalla, vaikka ulina on helvetillinen

ensin kertonut lapselle, miten pitkään ollaan (eli pallomeressä oleva lapsi tietää, että äiti juo kahvin ja sitten mennään) ja olet kertonut lapselle, että vielä kaksi hyppyä, sitten on aika lähteä ja olet mennyt pallomeren "ovelle" kertomaan, että nyt on aika lähteä ja lapsi silti ei tee elettäkään lähteäkseen, niin silloin voit sanoa, että asia selvä, sinä haluat jäädä mutta minun pitää lähteä, heippa.



Mutta niin ei saa tehdä, että varoittamassa käy kertomassa, että minä menen ja sinä jäät.

lapsella ei ole mitään hylkäämiskokemuksia, ei ole jätetty päiväkotiin vuodenikäisenä kun kiintymyssuhteet vielä lujassa tms niin kerran tuota kokeilin, vilkutti vain iloisena eikä lasta huolestuttanu lainkaan, ei se tienny mitä moinen tarkoitti :)

varmaan maailman eniten käytetty lause menettää tehonsa aika nopeasti, joten nauti siitä niin kauan kuin voit sitten voit alkaa lähestyä taktiikkaa lapsi kainaloon ja menoksi hymy naamalla, vaikka ulina on helvetillinen

uhmaikäinen ei suostu lähtemään jostain. En tosin sano tuota, että jäät sitten tänne yksin. Tehoaa useimmiten hyvin. Ja välillä taas ei tehoa muu kuin poiskantaminen...

meillä ei kyllä kans oo koskaan tehonnut, lapset vaan iloisina sanoneet "hei hei äiti"

hui kuinka pelottavaa

Jos sanot yhtä ja toimit toisella tapaa, niin viesti menettää merkityksensä.



Itse tein näin, kun lapsi oli pieni. Kerroin hänelle etukäteen, että lähdemme vaikka vartin päästä pois (lapsi ei ymmärrä toki aikaa eli voit varoittaa etukäteen, että kohta lähdemme). Kun sitten tuli lähdön aika, niin lapsi tiesi jo etukäteen, että lähtö on lähellä ja hän toivottavasti osasi asennoitua siihen etukäteen, eikä lähtö välttämättä tuntunut niin pahalla kuin silloin, että sanon varoittamatta etukäteen, että nyt lähdetään. Tästä huolimatta lapsi ei ehkä halua lähteä kotiin. Mutta kun sinä olet aikuinen, joka päättää, niin jos lapsi ei muuten tule, niin otat hänet kainaloosi/nostat rattasiin ja sitten mennään. Lapsi voi itkeä ja kapinoida, mutta kun olet määrätietoinen, niin ajan kanssa asia toimii.



Suosittelen :)

Lapsi ottaa oikeasti tosissaan sen, että vanhempi voi hylätä hänet. Jos lapsi pitää saada mukaan leikkipuistosta tai pallomerestä, niin toimitaan näin:

- viisi minuuttia etukäteen kerrotaan lapselle, että kohta lähdetään (näin lapselle jää hyvin aikaa lopettaa leikkinsä - eihän aikuinenkaan pidä siitä, että joku yhtäkkiä käskee lähtemään muualle).

- vielä minuutti etukäteen sanotaan lapselle, että nyt lähdetään melkein heti

- kun aika on, niin sitten lähdetään. Jos lapsi ei usko, otetaan lapsi kainaloon ja lähdetään menemään niin. Lapsi pääse kainalosta pois heti, kun hän osoittaa olevansa valmis kävelemään vapaaehtoisesti.

joilla todella on vakava hylkäämiskokemus takanaan.



Meillä pyydetään ja jollei se (tai käsky :)) tehoa, otan lapsen kainaloon ja mennään.



Mielestäni uhkailla voi muutenkin vain sellaisia asioilla, jotka on valmis toteuttamaan...



Adoptioäiti

usein omaan 3-vuotiaaseeni. Ei tehoa, hymyilee vain ja jatkaa leikkejään.



Johtuukohan siitä, ettei hän ole koskaan jäänyt mihinkään hoitoon paitsi omaan kotiin hoitajan kanssa...

Tilanne oli se, että hain varastosta kädet täyteen tavaraa, ja parivuotias olisi halunnut sieltä pulkan ym talvileluja mukaan. En pystynyt kantamaan, kun oli niin paljon tavaraa. Poika on vielä niin pieni, ettei ymmärrä jos sanon että viiden minuutin päästä lähdetään.

meillä käytössä.



Pahimmillaan kotona menin rappuun ulko-oven taakse ja kyllä oli tullut lapseen vauhtia, kun tuli muutamassa sekunnissa ulkovaatteet päällä perässä. Tehosi ja tehoaa edelleen, ei 5-vuotiasta pakoilevaa lasta tuosta vaan napata kainaloon, mutta tulee kyllä ulko-ovelle perässä, jos olen sinne monien etukäteisilmoitusten jälkeen menossa.

Moni kertoo kuinka lapset vain sanovat hei hei! Voisi sanoa, että siinä vasta kiintymyssuhdetta, kun vanhemman poismeno ei edes haittaisi ;)



Mutta siis:



Meilläkään ei aluksi tehonnut eli pelkkä sanominen ei auttanut, mutta kun tehostaa esim. pihalta rappuun mennessä avaamalla jo rapun oven jne., niin kyllä meillä "ei koskaan hylätty"-lapsi uskoo siinä vaiheessa.

ilmaisevat hyvin eksplisiittisesti, että lasta ei pitäisi KOSKAAN uhata jättää! Siis tiedän, että tuota lausetta käytetään paljon, ja tuskin siitä normaalissa rakastavassa perheessä kasvava lapsi traumatisoituu, mutta ei se hyväksi koskaan lapsen turvallisuudentunteelle ja luottamukselle ole.



Itse en ymmärräkään, miksi niin sanotaan ja mikä siinä on pointti! - Onhan se nyt selvä, ettei taapero saa itse päättää, jääkö leikkipuistoon tai pallomereen vai seuraako äitiään.



Lapselle ei pitäisi muutenkaan KOSKAAN esittää katteettomia uhkauksia. Siis sellaisia, joita ei ole valmis toteuttamaan. Jokainen sellainen syö vanhemman uskottavuutta.



Miksi ihmeessä ko. tilanteessa ei vain sanoisi, että "Sinä et nyt Jani-Petteri päätä tästä asiasta vaan äiti. Nyt on aika lähteä ja sillä sipuli." Siis mikä pointti siinä on, että sanotaan, että "äiti lähtee" kun äiti ei kuitenkaan tietenkään lähde ilman lastaan, eikä lapsi oikeasti saa päättää, jääkö? Miksei lapselle vaan sanota, että "ME lähdemme nyt."



Lapsen voi sitten vaikka kantaa väkisin pois, jos hän pistää vastaan. Itse olen tehnyt näin useasti. Toimiva keino voi olla myös vähän etukäteen varotella, että "10 minuutin päästä lähdetään" tai "vielä 10 laskua liukumäessä, sitten lähdetään" ettei asia tule lapselle ihan yllätyksenä. Samoin voi antaa lapselle vähän periksi, jos hän vaikka neuvottelee, että "eiku 15 laskua vielä", voi sopia, että "oikei, viisitoista, mutta sitten pitää lähteä kiltisti.". Yleensä meillä sen jälkeen lapsi lähteekin kiltisti, kun kerran oli sopimus, johon hän sai itse vaikuttaa.

hei hei aiti, on varmaan sitten tottuneet siihen etta ensin aiti uhkailee ja huutaa, mutta tulee sitten kuitenkin takaisin. Siis ethan sina kuitenkaan voisi lahtea kotiin ja jattaa lasta yksin. Mita jarkea tuollaisessa merkityksettomassa uhkailussa on?



Kuten monet jarkevammat ovat jo todenneet, miksei voi toimia kuten aikuinen, sanoa lapselle etta nyt on aika lahtea, ja ottaa lapsi kainaloon jos ei muuten suostu. Ilman huutoja, aidin raivareita tai uhkailuja. Ap:n tilanne toki oli hankala mutta tuleehan noita hankalia tilanteita. Muutama tavara pois kasista, lapsi kainaloon ja sitten uudelleen hakemaan loput tavarat. 2-vuotiashan voi menna ihan paniikkiin jos kuvittelee etta aiti jattaa, eika sitten enaa tajua tehda muuta kuin huutaa.

koska eihän sitä voi ikinä oikeasti toteuttaa. Ja toisaalta, jos se lapseen toimii, niin se tarkoittaa, että lapsi oikeasti pelkää, että äiti jättää. Ei siis millään tavalla hyvä keino silloinkaan.



Lapselle tosiaan annetaan etukäteen tieto, että kohta lähdetään. Se puolitoistavuotiaskin ymmärtää, että kohta lähdetään, vaikka ei ymmärtäisikään milloin 5 minuuttia on mennyt. Ja lähdön aikaan jos lapsi ei lähde, niin kannetaan.



Ja viisivuotiaan pitäisi kyllä jo ymmärtää puhetta. Tietysti jos mitään kasvatustyötä ei ole aiheesta tehty, niin sitten se on tehtävä silloin. Mutta yleensä niitä lähtemisiä on ollut siitä asti, kun lapsi oppii kävelemään. Ja siitä asti kun on opetettu, että lähteminen tarkoittaa lähtemistä, niin kyllä viisivuotias sen jo tietää.

että kun se lähdön aika sitten on, niin en anna enää tilaisuutta vastaansanomiselle, vaan käytän puheenvuorot itse. Sanon, että nyt on lähdön aika, otetaan nämä ostoskassit tästä mukaan, missäs se sinun kassisi onkaan, tulepa kantamaan kassisi. Sitten mennään etsimään meidän auto, se on siellä parkkipaikalla, sinne pääsee, kun mennään vain tuosta kulman ympäri, alahan tulla, sun kassi on tässä, tule ottamaan se käteen, mennään kotiin ja katsotaan joko isä on ehtinyt tulla töistä kotiin. Ja niin edelleen.



Eli esittelen lapselle seuraavan ohjelman ja tapahtumat, ja sanon jotain vähän houkuttelevaa, kuten oman kassin kantaminen tai toive isän näkemisestä. Lapsi lähtee positiivisella mielellä, koska edessä on positiivisia juttuja.

jotka voit toteuttaa. Et varmaankaan oikeasti voi lähteä ja jättää lasta sinne puistoon? Silloin tuo lause menettää tehonsa aika pian.



Meillä tehosi paremmin: Tuletko itse vai kannanko sinut? Lapsi tuli mieluummin itse.



On tietenkin lapsikohtaista, mitkä keinot ja sanat tehoavat. Meillä tämän toisen kanssa ei tunnu mikään tehoavan, vaan aina kanna hikipäässä huutavaa ja protestoivaa uhmista ja yritän saada rattaisiin... Ehkä tämä joskus kantaa hedelmää...

uhkausta, koska sitä ei voi oikeasti toteuttaa, ja se saattaa antaa lapselle sellaisen käsityksen, että hänet on mahdollista hylätä.



Mä sanon yleensä, että mun pitää nyt mennä, etkä sinä voi jäädä tänne yksiksesi.



Jos on molemmat vanhemmat paikalla, niin saatamme sanoa, että "Äiti/isi ainakin lähtee nyt. Sinä voit tulla sitten isin/äidin kanssa myöhemmin." Jostain meille tuntemattomasta syystä tämä "toimii" aina, eli lapsi haluaa lähteä välittömästi :).

Lapselle sanotaan että nyt lähdetään! Jos ei tottele,kannetaan pois.

Lapsiko se teillä määrää????