Jos lapsi ei esim. halua lähteä puistosta, saako sanoa "Äiti nyt lähtee, heihei" tms

josta ilmeisesti tulikin jankkausketju, kerron oman näkemykseni.



Ainakin meillä on tuo uhkaus käytössä aina tarvittaessa ja kyllä se toimii. Koska toteutan uhkauksen eli ensin rupean tekemään lähtöä ja jos lapsi sanoo että "vielä yksi kerta liukumäessä" tms. niin annan tehdä sen ja sitten lähdetään. Joskus ei auta vaan lähden tosissani paikalta. Viimeistään ulko-ovella, leikkipuiston portilla jne. ollessani lapset lähtevät perääni.

Eli voin sanoa "nyt lähdetään" ja alan tekemään lähtöä, esim kävelemään pois puistosta. Itse en ajattele, että olen hylkäämässä, vaan "me" lähdemme.

Eli voin sanoa "nyt lähdetään" ja alan tekemään lähtöä, esim kävelemään pois puistosta. Itse en ajattele, että olen hylkäämässä, vaan "me" lähdemme.

lapsen pois esim pallomerestä jos lymyää tyyliin jossakin putkessa jonne on kiivennyt köysiseinää pitkin..? En todellakaan lähde jonkun leikkipaikan putkeen ryömimään lapsen perässä jos ei "äiti lähtee" -uhkailut toimi ja tyytyväisenä hymyilee ja vilkuttelee..



t. puolivuotiaan äiti ja kammolla odotan tulevaa...

Kysymys teille täydellisille kasvattajille: miten äidin pitää toimia?

lapsen pois esim pallomerestä jos lymyää tyyliin jossakin putkessa jonne on kiivennyt köysiseinää pitkin..? En todellakaan lähde jonkun leikkipaikan putkeen ryömimään lapsen perässä jos ei "äiti lähtee" -uhkailut toimi ja tyytyväisenä hymyilee ja vilkuttelee..

t. puolivuotiaan äiti ja kammolla odotan tulevaa...

uhata lähtemisellä. Kuinka typerää, kun ei kuitenkaan ole aikomusta varmastikkaan sitä lasta jättää sinne pallomereen tms.



Meillä kyllä 3 vee lähtee ihan nätisti, kun varoittaa etukäteen, että kohta lähdetään. Sitten kun lähdön aika on sanon, että nyt voit (esim.) laskea liukumäestä vielä 2 kertaa ja sitten mennään. Toimii joka ikinen kerta. Ei itkua, ei kinaamista, eikä ole tarvinnut koskaan kantaa kainalossa pois.

Olisin todennut muksulle, että hyvä, mun täytyy nyt viedä nämä tavarat kotiin, voit joko tulla itse myös tai sitten jäädä tähän odottamaan ja tulen hakemaan sut kun oon vienyt nämä.



Ainakaan mun 2v ei jäis varastoon istumaan ja ihmettelemään tuon kuultuaan, vaan tulisi kyllä mukaan tajuttuaan, että äiti oikeasti menee nyt.



En sanoisi, että äiti lähtee nyt, vaan tosiaan toteaisin, että voi joko tulla yhtä matkaa, tai sit jäädä odottamaan, kun kantaminen ei kerran onnistu. (Ja arvata sopii, että toista kertaa en muksua varastoon ottaisi mukaan)



Uhkaukset tosiaan niin, että ne voi toteuttaakin. "Jos et kävele kiltisti, joudut rattaisiin" ja sit kans joutuu rattaisiin. Kaipa nuo muksut joskus oppii... ja toiset on kovapäisempiä kuin toiset.

eli ei tarvi mun turhaan "uhkailla". Se on se viimeinen tippa kun tuon suustani päästän, ja tosiaan käännän selän ja lähden.



Riippuu tietty vähän paikasta, missä kannattaa sanoa, ettei tule vaaratilanteita. Mut vaikka pallomerestä, voisin kulman taakse kävellä ja jäädä odottelemaan. Sit vaan lasta kädestä kii, ja menoksi yhdessä. Jos ei vaikka tulisikaan, hakisin pennun vähemmän kauniisti.

Meillä kyllä 3 vee lähtee ihan nätisti, kun varoittaa etukäteen, että kohta lähdetään. Sitten kun lähdön aika on sanon, että nyt voit (esim.) laskea liukumäestä vielä 2 kertaa ja sitten mennään. Toimii joka ikinen kerta. Ei itkua, ei kinaamista, eikä ole tarvinnut koskaan kantaa kainalossa pois.

Se että teillä toimii, ei tarkoita, että kaikilla toimii. Meillä jonkun muksun kanssa toimii ja toisen kanssa taas ei. On ne konstit valittava muksun mukaan. Se taas o selvä, että jos vaihtoehto hyvällä ei toimi, niin ihan heti ei uudestaan ko lapsen kanssa mennä.

(muksuja neljä, 2v, 6v, 8v ja 10v, kaikki erilaisella temperamentilla)

Eli äiti lähtee ja vilkuttaa hyvästiksi. Ei se ole lapselle hylkäämiskokemus, koska lapselle on kerrottu, että on aika lähteä ja että äiti lähtee.

Kun äiti on lähtenyt, tulee lapseen yleensä parissa minuutissa eloa eli hän tajuaa, että äiti oli tosissaan. Harva lapsi jää tunniksi pariksi tyytyväisenä pallomereen vaan lähtee äidin perään ja saa kokemuksen siitä, että äidin sanaan voi luottaa, hän todella lähtee eikä vain uhkaile

Pointsit tälle. kaikkien puheiden ja varoitusten jälkeen (ja jos lapsi ei ole kainaloon kaapattavissa) tää on viimenen keino. On sen lapsenki nhyvä vähän säikähtää, jospa kuuntelisi seuraavan kerran ja tietää et äiti on tosissaan eikä vaan lämpimikseen puhu.

Jos lapsi sit itkien juoksee perään, on keskusteltava että lapsi ymmärtää mitä tapahtui, miksi tapahtui ja miten kannattaa toimia seuraavalla kerralla.

Kysymys teille täydellisille kasvattajille: miten äidin pitää toimia?

lapsen pois esim pallomerestä jos lymyää tyyliin jossakin putkessa jonne on kiivennyt köysiseinää pitkin..? En todellakaan lähde jonkun leikkipaikan putkeen ryömimään lapsen perässä jos ei "äiti lähtee" -uhkailut toimi ja tyytyväisenä hymyilee ja vilkuttelee..

t. puolivuotiaan äiti ja kammolla odotan tulevaa...

enkä tiedä miten "pitää" toimia. Mutta ei mulle ole mikään ongelma ryömiä sinne pallomeren putkeen tai juosta lapsi puistossa kiinni, jos tilanne sitä vaatii. Aika hassua sanoa, että en minä ala lapsen perässä menemään. Sehän on vähän sama kuin sanoisi, että en minä ala lastani kasvattmaan.

Sanomattakin on selvää, ettei kukaan ala joka kerran ryömimään jonnekin putkeen. Mutta joskus voi tulla se ennalta arvaamaton ensimmäinen kerta, kun lapsi ei vain suostukaan lähtemään. Ja silloin haen lapsen. Eipähän lapsi opi, että jos taitavasti piilottelee, niin äiti ei viitsi tulla hakemaan. Ja seuraavalla kerralla varaudun tilanteeseen paremmin etukäteen, ettei tarvi uudelleen ryömiä.

Kysymys teille täydellisille kasvattajille: miten äidin pitää toimia?

lapsen pois esim pallomerestä jos lymyää tyyliin jossakin putkessa jonne on kiivennyt köysiseinää pitkin..? En todellakaan lähde jonkun leikkipaikan putkeen ryömimään lapsen perässä jos ei "äiti lähtee" -uhkailut toimi ja tyytyväisenä hymyilee ja vilkuttelee..

t. puolivuotiaan äiti ja kammolla odotan tulevaa...

enkä tiedä miten "pitää" toimia. Mutta ei mulle ole mikään ongelma ryömiä sinne pallomeren putkeen tai juosta lapsi puistossa kiinni, jos tilanne sitä vaatii. Aika hassua sanoa, että en minä ala lapsen perässä menemään. Sehän on vähän sama kuin sanoisi, että en minä ala lastani kasvattmaan.

Sanomattakin on selvää, ettei kukaan ala joka kerran ryömimään jonnekin putkeen. Mutta joskus voi tulla se ennalta arvaamaton ensimmäinen kerta, kun lapsi ei vain suostukaan lähtemään. Ja silloin haen lapsen. Eipähän lapsi opi, että jos taitavasti piilottelee, niin äiti ei viitsi tulla hakemaan. Ja seuraavalla kerralla varaudun tilanteeseen paremmin etukäteen, ettei tarvi uudelleen ryömiä.

lapsen pois esim pallomerestä jos lymyää tyyliin jossakin putkessa jonne on kiivennyt köysiseinää pitkin..? En todellakaan lähde jonkun leikkipaikan putkeen ryömimään lapsen perässä jos ei "äiti lähtee" -uhkailut toimi ja tyytyväisenä hymyilee ja vilkuttelee..

t. puolivuotiaan äiti ja kammolla odotan tulevaa...

on onneksi ollut vain kerran tilanne, jolloin lapsi ei ole halunnut lähteä leikkipaikalta. Ja oli juuri tuollainen yllä olevassa lainauksessa oleva tilanne. 3v poika oli "hoplop"-häkissä ja minä viimeisilläni raskaana=ei mitään mahdollisuutta kaapata lasta kainaloon. Eikä lapsi edes huomannut kun katosin kulman taakase siskon (joka ihan huolissaan sanoi minulle ettei me voida veljeä sinne jättää)kanssa. Lopulta sain isosiskon avustuksella pojan revittyä ulos leikkipaikalta.

Yleensä lapset tulevat tosi nätisti pois leikkipaikoilta, ei tarvi uhkailla. Viimeistään siinä vaiheessa tulevat kun alan astella poispäin ja huudan että nyt mennään!