Jos lapsi ei esim. halua lähteä puistosta, saako sanoa "Äiti nyt lähtee, heihei" tms

Tuletko itse vai kannanko sinut? Lapsi tuli mieluummin itse.

meilläkin.

#20

ja otetaan se lapsi kainaloon ja viedään lapsi paikkaan missä on turvassa ja haetaan ne tavarat.



Itselläni on kaksoset ja kun saivat tuplaraivarit, niin ei auttanut kuin ottaa heidät kainaloon ja lähteä. Ei tarvinnut monta kertaa lähteä...

ILmoitin lapselle että lähden ja jos ei tullut mukaan menin kulman taakse odottelemaan. Parin minuutin kuluttua seura kelpasi kummasti eikä tarvinnut yhtään riidellä lähdöstä

Tuo toimii jonku aikaan mutta sitten lapsi tajuaa ettei se äiti sua oikeasti mihinkään jätä.Olin yksi päivä kaupassa esikoisen ja kuopuksen kanssa ja siinä oli nainen jolla oli noin 2vuotias poika.Poika olisi tahtonut katsoa jotain lelua mitä äiti ei kuitenkaan voinut katsoa ja hän sanoin että "äiti lähtee heippa" sitten poika juoksi itku perässä äitin perään.Tämä sama nainen oli karkki osastolla poikansa kanssa ja poika olisi tahtonut katsoa karkkeja nainen kuitenkin sanoi "ei sulla oo nyt karkkipäivä äiti lähtee nyt sä jäät yksin tänne kauppaan nyt äiti lähtee heippa" Ja taas poikajuoksi äitin perään kassalla poika taas näki jotain ja taas tämä äiti lähtee juttu toistui ja vielä pihalla tämä sama toistui...Tuntu jotenkin pahalta katsoa ku äiti koko ajan uhkaa jättää pienen poikansa:( Onhan tuota itsekkin tullu joskus joissain tilanteissa käytettyä mutta ei sitä nuin tarvi koko aikaa hokea ja lähteä kävelemään niin että lapsi alkaa itkemään:(

ilmaisevat hyvin eksplisiittisesti, että lasta ei pitäisi KOSKAAN uhata jättää! Siis tiedän, että tuota lausetta käytetään paljon, ja tuskin siitä normaalissa rakastavassa perheessä kasvava lapsi traumatisoituu, mutta ei se hyväksi koskaan lapsen turvallisuudentunteelle ja luottamukselle ole. Itse en ymmärräkään, miksi niin sanotaan ja mikä siinä on pointti! - Onhan se nyt selvä, ettei taapero saa itse päättää, jääkö leikkipuistoon tai pallomereen vai seuraako äitiään. Lapselle ei pitäisi muutenkaan KOSKAAN esittää katteettomia uhkauksia. Siis sellaisia, joita ei ole valmis toteuttamaan. Jokainen sellainen syö vanhemman uskottavuutta. Miksi ihmeessä ko. tilanteessa ei vain sanoisi, että "Sinä et nyt Jani-Petteri päätä tästä asiasta vaan äiti. Nyt on aika lähteä ja sillä sipuli." Siis mikä pointti siinä on, että sanotaan, että "äiti lähtee" kun äiti ei kuitenkaan tietenkään lähde ilman lastaan, eikä lapsi oikeasti saa päättää, jääkö? Miksei lapselle vaan sanota, että "ME lähdemme nyt." Lapsen voi sitten vaikka kantaa väkisin pois, jos hän pistää vastaan. Itse olen tehnyt näin useasti. Toimiva keino voi olla myös vähän etukäteen varotella, että "10 minuutin päästä lähdetään" tai "vielä 10 laskua liukumäessä, sitten lähdetään" ettei asia tule lapselle ihan yllätyksenä. Samoin voi antaa lapselle vähän periksi, jos hän vaikka neuvottelee, että "eiku 15 laskua vielä", voi sopia, että "oikei, viisitoista, mutta sitten pitää lähteä kiltisti.". Yleensä meillä sen jälkeen lapsi lähteekin kiltisti, kun kerran oli sopimus, johon hän sai itse vaikuttaa.

Eli äiti lähtee ja vilkuttaa hyvästiksi. Ei se ole lapselle hylkäämiskokemus, koska lapselle on kerrottu, että on aika lähteä ja että äiti lähtee.

Kun äiti on lähtenyt, tulee lapseen yleensä parissa minuutissa eloa eli hän tajuaa, että äiti oli tosissaan. Harva lapsi jää tunniksi pariksi tyytyväisenä pallomereen vaan lähtee äidin perään ja saa kokemuksen siitä, että äidin sanaan voi luottaa, hän todella lähtee eikä vain uhkaile

ja otetaan se lapsi kainaloon ja viedään lapsi paikkaan missä on turvassa ja haetaan ne tavarat.

Itselläni on kaksoset ja kun saivat tuplaraivarit, niin ei auttanut kuin ottaa heidät kainaloon ja lähteä. Ei tarvinnut monta kertaa lähteä...

kaupan eteiseen, kun uhmaikäinen ei suostunut kävelemään autolle. Kannoin sitten lapsen autoon (vai peräti kaksi lasta) ja tulin hakemaan ostokset. Siinä ne nökötti vielä kaupan tuulikaapissa minua kiltisti odottamassa.

lähtemään ilman lasta. Annetaan myös viesti, että lapsi voi itse päättää, jääkö yksin leikkipuistoon tai pallomereen. Molemmat viestit ovat täysin hanurista!



Kysynpä siis minäkin, että miksi ihmeessä joku tahtoisi toimia noin ja antaa noita viestejä pienelle lapselle, kun totuus ja tosiasia on se, ettei äiti lähde ilman lastaan eikä pieni lapsi saa itse päättää, koska lähtee ja koska jää. Ihmeellistä kieroilua ja pelleilyä mennä jonnekin nurkan taakse odottamaan. Kun äiti sanoo, että on aika lähteä, on aika lähteä. Ja lapsi lähtee äidin mukaan, piste.

Mun mielestä sellaiset uhkaukset ei toimi, joita ei voi pitää. Enkä mä voi lähteä jostain ilman muksua, pakkohan mun on tulla kattomaan, et miten se voi tms.



Käyttäisin jotain muuta uhkausta, jos on pakko uhata, mut en tota. Eli jotain sellaista, minkä voi toteuttaa.

Jos kädet on ollut täynnä, esim. 2 ostoskassia, vauva kaukalossa ja kiukkuava 3-vuotias, olen jättäny ostoskassit ja vauvan kaupan pihalle (turvalliseen paikkaan) ja kantanut kiukkuavan lapsen autoon. En olis saanu lasta turvallisesti muuten turvaistuimeen. Koko ajan oli näköyhteys vauvaan ja ostoskasseihin.

koska et voi toteuttaa uhkaustasi. Myönnän silti, että on tullut itsekin käytettyä. Se on vaan niin kätevää ja stressaantuneena ei aina jaksa toimia "oikein".

ja otetaan se lapsi kainaloon ja viedään lapsi paikkaan missä on turvassa ja haetaan ne tavarat. Itselläni on kaksoset ja kun saivat tuplaraivarit, niin ei auttanut kuin ottaa heidät kainaloon ja lähteä. Ei tarvinnut monta kertaa lähteä...

kaupan eteiseen, kun uhmaikäinen ei suostunut kävelemään autolle. Kannoin sitten lapsen autoon (vai peräti kaksi lasta) ja tulin hakemaan ostokset. Siinä ne nökötti vielä kaupan tuulikaapissa minua kiltisti odottamassa.

Eihän sekään ole sallittua ja siinäkin lapset "hylätään" ;) Meillä toimii siis siten, että kävelen tuulikapista hitaasti eteenpäin ja lapsi kyllä siinä vaiheessa seuraa perässä.

minäkin sanon yleensä, että nyt pitää lähteä, etkä sinä voi jädä tänne yksin. Jos joskus sanon, että "jää sitten tänne yksin" se johtuu vain omasta turhautumisesta enkä uskkokaan, että se tehoaisi. Muutenkin uhkailu on mielestäni huono keino, ja varsinkin yksinjäämisellä uhkailu. Mutta traumatisoituuko lapsi, sitä en tiedä.

Lapsi ottaa oikeasti tosissaan sen, että vanhempi voi hylätä hänet. Jos lapsi pitää saada mukaan leikkipuistosta tai pallomerestä, niin toimitaan näin:

- viisi minuuttia etukäteen kerrotaan lapselle, että kohta lähdetään (näin lapselle jää hyvin aikaa lopettaa leikkinsä - eihän aikuinenkaan pidä siitä, että joku yhtäkkiä käskee lähtemään muualle).

- vielä minuutti etukäteen sanotaan lapselle, että nyt lähdetään melkein heti

- kun aika on, niin sitten lähdetään. Jos lapsi ei usko, otetaan lapsi kainaloon ja lähdetään menemään niin. Lapsi pääse kainalosta pois heti, kun hän osoittaa olevansa valmis kävelemään vapaaehtoisesti.

vanhemmat pelkäävät turhaan lapsen mielen pahoittamista ja kiukkuitkua. Hylkäämisellä uhkaaminen ja kiristäminen on kuitenki miljoona kertaa vahingollisempaa. Se on lapsi, herranjestas.

vastoin tahtoa syliin. Pitää sopivalta etäisyydeltä keskustella ja argumetoida lähdön syyt lapselle ettei tule traumoja tai mitään ls-imoitusta vieressä katsovilta.

ilmaisevat hyvin eksplisiittisesti, että lasta ei pitäisi KOSKAAN uhata jättää! Siis tiedän, että tuota lausetta käytetään paljon, ja tuskin siitä normaalissa rakastavassa perheessä kasvava lapsi traumatisoituu, mutta ei se hyväksi koskaan lapsen turvallisuudentunteelle ja luottamukselle ole. Itse en ymmärräkään, miksi niin sanotaan ja mikä siinä on pointti! - Onhan se nyt selvä, ettei taapero saa itse päättää, jääkö leikkipuistoon tai pallomereen vai seuraako äitiään. Lapselle ei pitäisi muutenkaan KOSKAAN esittää katteettomia uhkauksia. Siis sellaisia, joita ei ole valmis toteuttamaan. Jokainen sellainen syö vanhemman uskottavuutta. Miksi ihmeessä ko. tilanteessa ei vain sanoisi, että "Sinä et nyt Jani-Petteri päätä tästä asiasta vaan äiti. Nyt on aika lähteä ja sillä sipuli." Siis mikä pointti siinä on, että sanotaan, että "äiti lähtee" kun äiti ei kuitenkaan tietenkään lähde ilman lastaan, eikä lapsi oikeasti saa päättää, jääkö? Miksei lapselle vaan sanota, että "ME lähdemme nyt." Lapsen voi sitten vaikka kantaa väkisin pois, jos hän pistää vastaan. Itse olen tehnyt näin useasti. Toimiva keino voi olla myös vähän etukäteen varotella, että "10 minuutin päästä lähdetään" tai "vielä 10 laskua liukumäessä, sitten lähdetään" ettei asia tule lapselle ihan yllätyksenä. Samoin voi antaa lapselle vähän periksi, jos hän vaikka neuvottelee, että "eiku 15 laskua vielä", voi sopia, että "oikei, viisitoista, mutta sitten pitää lähteä kiltisti.". Yleensä meillä sen jälkeen lapsi lähteekin kiltisti, kun kerran oli sopimus, johon hän sai itse vaikuttaa.

Eli äiti lähtee ja vilkuttaa hyvästiksi. Ei se ole lapselle hylkäämiskokemus, koska lapselle on kerrottu, että on aika lähteä ja että äiti lähtee.

Kun äiti on lähtenyt, tulee lapseen yleensä parissa minuutissa eloa eli hän tajuaa, että äiti oli tosissaan. Harva lapsi jää tunniksi pariksi tyytyväisenä pallomereen vaan lähtee äidin perään ja saa kokemuksen siitä, että äidin sanaan voi luottaa, hän todella lähtee eikä vain uhkaile

Ei vanhempi voi jättää 2-vuotiasta yksin kaupan pallomereen, vaan oikeasti jää kyttäämään ja odottelemaan milloin se lapsi tulee. Jos se ihan oikeasti ei haluakaan tulla, aikuisten oikeasti joutuisit sen sieltä itse hakemaan. Jos taas jätät 2-vuotiaan yksin pallomereen pariksi tunniksi, niin herää kysymys, millainen vanhempi olet, kun et saa yhtä pientä lasta lähtemään yhtämatkaa kanssasi.

Että tottakai lasta voi uhata, mutta se uhkaus on pystyttävä toteuttamaan eikä se saa aiheuttaa lapselle pelkoa hylkäämisestä ja yksin jäämisestä.

miten kannat pois?

Minä en ainakaan lähde juoksemaan perässä. Jahtaaminenhan voi olla lapsesta oikein kiva leikki.

Lapselle sanotaan että nyt lähdetään! Jos ei tottele,kannetaan pois.

Lapsiko se teillä määrää????

ja tekee jotain kiellettyä? Siitä tulee seuraukset. Ottaisin lapsen kiinni sen yhden kerran, mutta varmistaisin, että ensi kerralla ei jahtausleikkiä tarvitse leikkiä. Seuraavalle päivälle puistokielto tai jokin muu seuraus, jonka lapsi ymmärtää. Jokaisella lapsella on oma "valuuttansa", jota käytetään, oli kyseessä iso tai pieni lapsi. Asiasta myös keskusteltaisiin tyyliin: "Kun äiti sanoo, että on aika lähteä, ei Jessica lähde karkuun. Äiti ei todellakaan ryhdy joka kerta jahtaamaan Jessicaa. Jos Jessica ei osaa lähteä puistosta kiltisti, ei puistoon mennä ollenkaan." Ja jos seuraavalla kerralla karkuun juokseminen toistuisi, tulisi taas seuraus: puistoon mennään vasta, kun Jessica osaa siellä toimia pelisääntöjen mukaisesti.

mun mielestä ei kannata sanoa noin koska ethän oikeasti lähtisi ilman lastasi. Mutta lapselle saattaa tulla sellainen käsitys että äiti saattaapi lähteä ja jättää.. en käyttäisi hylkäämiskokemusta vaan näyttäisin lapselle että nyt pitää lähteä ja silloin lähdetään, eli ottaisin kainaloon ja mentäisiin.

Eli siis.. Jos lapsi täytyisi saada vaikka leikkipuistosta tai pallomerestä tai mistä vain, niin onko väärin sanoa että nyt äiti lähtee, heihei, jäät sit yksin tänne.?

ja tekee jotain kiellettyä? Siitä tulee seuraukset. Ottaisin lapsen kiinni sen yhden kerran, mutta varmistaisin, että ensi kerralla ei jahtausleikkiä tarvitse leikkiä. Seuraavalle päivälle puistokielto tai jokin muu seuraus, jonka lapsi ymmärtää. Jokaisella lapsella on oma "valuuttansa", jota käytetään, oli kyseessä iso tai pieni lapsi. Asiasta myös keskusteltaisiin tyyliin: "Kun äiti sanoo, että on aika lähteä, ei Jessica lähde karkuun. Äiti ei todellakaan ryhdy joka kerta jahtaamaan Jessicaa. Jos Jessica ei osaa lähteä puistosta kiltisti, ei puistoon mennä ollenkaan." Ja jos seuraavalla kerralla karkuun juokseminen toistuisi, tulisi taas seuraus: puistoon mennään vasta, kun Jessica osaa siellä toimia pelisääntöjen mukaisesti.