Uskaltaako haastavan, vilkkaan taaperon kanssa harkita toista lasta?? Miten sitä selviää???

meilläkin esikoinen oli uskomattoman vilkas, yhtään aikaisemmin en olisi uskaltanut toista haaveilla.

vaikka sitten osapäiväisesti tai osaviikkoisesti. On jo sen ikäinen että hyötyisi kavereista. Ja sinä voisit välillä keskittyä pelkästään vauvaan.

Kyllä se 2,5-vuotias oli aikamoinen epeli mutta 3-vuotiaana alkoi järki tulla päähän ja hyvin pärjättiin.

tilanteeseen ennen kuin lapsi kasvaa isommaksi ja helpommaksi.



Itse joudun jatkuvasti auttamaan kahta ystäväperhettä ja yhtä sukulaisperhettä, joissa toinen/kolmas lapsi hankittiin vaikka ei meinattu ajksaa edellisienkään kanssa. Ja suku uupuu.

Tähän kysymykseen on yksi ja takuulla oikea vastaus. Älä edes mieti seuraavan lapsen saamista ennen kuin olet varma, että jaksat ensimmäisen kanssa. Ei isompi ikäero mikään maailmanloppu ole, vaan auttaa vanhempia jaksamaan haastavassa vauva-arjessa. Älä kuuntele toisten puheita lasten sopivasta ikäerosta ja parhaasta lastensaanti-iästäsi. Mieti vain ja ainoastaan mitä oikeasti jaksat, se on lasten ja koko perheen parhaaksi.

että omaan nilkkaan se kaatuu.

ap

tilanteeseen ennen kuin lapsi kasvaa isommaksi ja helpommaksi. Itse joudun jatkuvasti auttamaan kahta ystäväperhettä ja yhtä sukulaisperhettä, joissa toinen/kolmas lapsi hankittiin vaikka ei meinattu ajksaa edellisienkään kanssa. Ja suku uupuu.

tilanteeseen ennen kuin lapsi kasvaa isommaksi ja helpommaksi. Itse joudun jatkuvasti auttamaan kahta ystäväperhettä ja yhtä sukulaisperhettä, joissa toinen/kolmas lapsi hankittiin vaikka ei meinattu ajksaa edellisienkään kanssa. Ja suku uupuu.

Ja kuitenkin ovat hyvin tulleet juttuun. Mä en olisi jaksanut pienenpåå eroa.

ja hyväksytään jo mukaan kerhoihin ja harrastusryhmiin, joihin voi mennä välilä touhuamaan. Meillä ikäero 2v 8kk, esikoinen todellinen häärääjä, kiipeilijä ja putosi joka paikasta. Kuopus osottautui täydelliseksi vastakohdaksi, todellinen viilipytty, rauhallinen ja kärsivällinen. Kyllä se sujuu, koko ajan esikoinen järkevöityy. Ota häntä mukaan vauvan hoitoon ja anna pieniä vastuuhommia, lapselle on tosi tärekää näyttää että osaa ja pärjää ja että luotetaan.

eli et jaksa tuossa tilanteessa toista lasta hoitaa. Taitaa olla esikoisellakin kasvatuksen puutetta, kun noin työlästä on. Ja lapsia ei pidä hankkia yhteiskunnan tai suvun hoidettavaksi.



Laita ainakin vuodeksi eteen päin vauvahaaveet sivuun ja keskity ohjaamaan tuota nykyistä.

tosin sillä erolla, että raskaana olen jo. Ikäeroa tulee onneksi reilu 3v, joten kovasti toivon, että esikoinen ehtii vähän rauhoittumaan tässä odotusaikana vielä.. mutta vähän kauhunsekaisin tuntein odottelen ja mielenkiinnolla lukisin muiden kokemuksia :)

:(

ap

no mulla on rauhallinen tai sanottasko tavallinen esikoinen ja siitä huolimatta kyllä täytyy sanoa, että en olis uskonut miten raskasta on kahden pienen lapsen kanssa. Molemmat tarttee sitä huomiota ja syliä koko ajan.



Jos sulla on mahdollisuus vielä odottaa (siis ettei ikä ala tulla vastaan..) niin älä ihmeessä hankkiudu vielä raskaaksi. odota kunnes koet jaksavasi/pärjääväsi tuon esikoisen kanssa paremmin. Muuten tiedossa on kyllä voimiesi äärirajoja koettelevat seuraavat pari vuotta...

Kyllähän kaikesta selviää kun on tahtoa selvitä. Mieti kuitenkin tarkkaan omaa jaksamistasi. Vauvaikäinen + uhmaikäinen on melko työläs yhdistelmä. Oman ikääntymisen takia ei nyt niin kovin kannata kiirehtiä. Aivan hyvin voi odottaa 2-3 vuotta ennen seuraavaa raskautumista ja isomman kanssa voi silloin olla jo helpompaa. Minulla on kolme lasta, ikäeroilla; esikoinen-keskimmäinen 2v4kk ja keskimmäinen-kuopus 4v10kk. Ehdottomasti eniten olen nauttinut äitiys- ja vanhempainvapaa-ajasta kuopuksen kanssa, jolloin kaksi vanhinta ovat olleet riittävän isoja ja monella tapaa jo omatoimisia. Tämä on ehdottomasti vaikuttanut jaksamiseeni kolmannen kanssa. Pohdi ihan rauhassa mitä jaksat ja tee päätöksesi sen mukaisesti.

Meillä on todella vilkas esikoinen ja ikärerolla 3v syntyi seuraava. hän on taas maailman rauhallisin ja helpoin lapsi ollut. Sitten taa ikäerolla 2v saatiin toinen vilkas tapaus. :D

Eli nyt on tilanne; 6v uhmaikä jolla on astma ja 3v uhmaikä jolla on epilepsia ja vilkas taapero jolla on korvatulehduskierre.



Ei kai tässä voi muuta kuin nauraa.

Itse tunnet omat voimavarasi, mutta joskus ihmiset valittavat vähän liian helposti.



Meillä ei ole mitään tukiverkkoa ja lisäksi olen hoitanut myös miestäni joka joutui vakavaan onnettomuuteen ja silti en voisi valittaa.

Rankkkaa on, mutta se on asenne kysymys.



Ei tämä ikuista ole.

Joko meille tulee lapset suht pienellä ikäerolla tai jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Siksi päätös onkin niin vaikea. Ehkä ikä tekee myös sen, että väsyn taaperon sähläämiseen tosi paljon, olen oikeasti aivan uupunut työn ja kodinhoidon jälkeen, vaikken yksin joudu edes raatamaan. Tosin niin minäkin yritän ajatella, että tämä ei ole ikuista, vaan lapset kasvavat ja koko ajan helpottaa.

ap

no mulla on rauhallinen tai sanottasko tavallinen esikoinen ja siitä huolimatta kyllä täytyy sanoa, että en olis uskonut miten raskasta on kahden pienen lapsen kanssa. Molemmat tarttee sitä huomiota ja syliä koko ajan. Jos sulla on mahdollisuus vielä odottaa (siis ettei ikä ala tulla vastaan..) niin älä ihmeessä hankkiudu vielä raskaaksi. odota kunnes koet jaksavasi/pärjääväsi tuon esikoisen kanssa paremmin. Muuten tiedossa on kyllä voimiesi äärirajoja koettelevat seuraavat pari vuotta...

on tosi hyvä, että todella tiedostat jaksamisen rajat. Olisiko aivan mahdoton ajatus, että esikoinen jäisi ainoaksi lapseksi? Miltä ajatus sinusta tuntuu?



Oma työkaverini sai myös lapsensa reilusti päälle nelikymppisenä ja sanoi suoraan, ettei mitenkään jaksa toista ja itki pitkät katkerat itkut päälle. Sitten helpotti kun päätös oli tullut omasta itsestä, ei muiden odotusten tai aikaisempien suunnitelmien perusteella.

ja se on mulle ihan vihoviimeinen takaraja, jonka jälkeen minun lapsentekoaikani ovat ohi.

En tiedä mitä ajatella siitä että esikoinen jäisi ainoaksi. Haikealta, surulliselta, keskeneräiseltä, yksinäiseltä. Mutta helpommalta tavallaan. Henkisesti kuitenkin ontolta. Vaikea päätös.

ap

on tosi hyvä, että todella tiedostat jaksamisen rajat. Olisiko aivan mahdoton ajatus, että esikoinen jäisi ainoaksi lapseksi? Miltä ajatus sinusta tuntuu? Oma työkaverini sai myös lapsensa reilusti päälle nelikymppisenä ja sanoi suoraan, ettei mitenkään jaksa toista ja itki pitkät katkerat itkut päälle. Sitten helpotti kun päätös oli tullut omasta itsestä, ei muiden odotusten tai aikaisempien suunnitelmien perusteella.

on kokemusta asiasta ja osaan sanoa, että kummasti 3-vuotiaalla alkaa jo olla järkeä päässä. Ei se vauvan hoitaminen lopulta niin haastavaa ollut, vaikka sitä pelkäsin. Hyperaktiivinen esikoiseni oli 2v10kk kun pikkusisarus syntyi. Hengissä selvittiin ;)

Jos toisen haluat, niin hae esikoiselle osa-aika hoitopaikka päiväkodissa. Vilkas 3 -v hyötyy kyllä siitä itsekin, ei olisi vain sinua varten. Siellä olis kavereita ja toimintaa. Jos 2-3 päivää olis, niin ehtisi tarpeeksi kotonakin olla. Ja kyllä 3 v on jo järkevämpi kuin 2,5 v. Meilläkin tosi vilkas lapsi, temperamenttinen myös. Nyt on 3, uskoo usein jo sanaa, on rauhoittunut jonkin verran, jne. Nyt alkaa näkyä hyöty siitä että on jaksettu opettaa ja harjoitella, pitää kiinni rajoista jne. Olis kyllä varmaan ihan kauhukakara jos ei oltais jaksettu tosissaan kasvattaa.

Niin, ja meille on tulossa nyt toinen, ei nyt jaksaminen huolestuta, sen verran on lapsi kehittynyt 2 ja 3 v välillä.

Voisitko miettiä esim puolen vuoden lykkäystä vielä? Ehtisi esikoinen kasvaa ja järkevöityä vähän. Vaikka 3,5 on jo ihan erilainen kuin 2 v. Tuo 2 v on oikeasti vilkkaan lapsen kanssa rankkaa, mut kun jaksat kasvattaa, luulen että tulet hämmästymään, miten paljon fiksummin lapsi jo vuoden päästä käyttäytyy.