Onko kukaan asunut syrjäkylällä?

Päätien varressa tosin, mutta kirkonkylältä ja julkisten kulkuyhteyksien kannalta syrjässä.



Mistä hiidestä sinne niitä miehiä riitti ikkunoihin koputtelemaan? Minä olen niitä suotta odotellut...

Tai onhan tähän pari kertaa pysähtynyt joku autorikon vuoksi, kerran ovella koputteli naapurin lesken luo pyrkinyt poikamies, ja kerran muuan kyytiä vailla ollut ryyppyveikko. Mutta täällä asunkin minä, joka en ole tunnetusti miellyttävää seuraa naisia etsiville humalaisille.



Olisiko poliisin pitänyt tulla sinun viereesi nukkumaan, kun pelotti? Jospa sen vaimo kielsi lähtemästä.

Ja sinnikkäitä, jos jaksavat vähintään kilometrin päästä lähteä kiusaa tekemään. Eikö niilläkään muuta tekemistä ollut?



Itse en ole asunut syrjäkylällä, meidän kylässä oli koulu ja postikin, ja naapureitakin oli kahdella puolella taloa. Juuri sopivan kokoinen paikka.

tosin yksi oli naimisssa ja useat jotain ryyppyveikkoja. Minä nuorena leskeksi jäänyt nainen. Kyllä minua pelotti ja olen helpottunut kun ei tarvitse siellä asua enää. Niin enkä kellekkään edes mitään seksiä antanut jotenkin vaan kiusaa tekivät.

Minulle iski kolmenkympin iässä tunne, että haluan omaan rauhaan pois kaupungista. Ostin Varsinais-Suomesta pienen 1950-luvulla rakennetun töllin itselleni ja muutin sinne. Lähimmän kaupungin keskustaan oli 18 km, lähin pieni kauppa 5 km päässä. Sen saman maantien varressa jossa taloni oli, oli tosin tienvartta pitkin muitakin maataloja siellä täällä eli naapureita oli ihan näköetäisyydellä.



Minua ei koskaan pelottanut tuolla. Naapurit oli vanhoja ihmisiä joista ei ollut mitään harmia. Kesällä viihdyinkin hyvin, mutta talvi tympäisi. Koiran kanssa ulkoilukin oli tylsää, koska valaistuja teitä ei ollut kuin sitä maantietä pieni pätkä joka kulki taloni edestä. Tölli oli kylmä ja vetoinen, lämmityksenä pelkkä takka. Sinkkuna alkoi myös tympäistä (palkkatyön lisäksi) talolla odottava toinen työtinki. Aina jotain remppaa tai klapintekoa tai ruohonleikkuuta tai peltopläntin kitkemistä - ja auta armias ne talvet. Tien auraus oli paikallisen isännän vastuulla ja saattoi olla puolipäivä lumisateisen yön jälkeen ennen kuin herra suvaitsi vetäistä tien siihen kuntoon että henkilöautolla oli asiaa lähteä töihin. Ja minun olisi pitänyt kuitenkin päästä töihin klo 9 mennessä. Pelkäsinkin aina lumisateita, koska jäin ansaan torppaani.



Muutin sitten 3 vuoden päästä pois tuolta enkä ole katunut, vaikka välillä ahdistaakin tämä helsinkiläisen kerrostalon ihmishälinä.

mummonmökin 18 km:n työmatkan päästä keskeltä metsää. Lämmittelin mökkiä puilla ja kolasin talvella nietoksia. Kyllästyin erakkoelämään parissa vuodessa ja muutin takaisin kaupunkiin. Olen maalta kotoisin joten mökkieläminen ei aiheuttanut minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia, oli vain pirun tylsää ja yksitoikkoista.