Lue keskustelun säännöt.
Onko mun mieheni masentunut? Vai tämä vain hänen peruspersoonallisuuttaan?
15.06.2012 |
Mies on kuulemma ollut aina hidas ja verkkainen, siis lapsesta asti. Mutta mies puhuu myös näin
"mä oon ihan poikki, henkisesti ja fyysisesti, hermot on ihan riekaleina. Ja ne ollut jo pitkään, ei niitä enää korjata". Toteaa, että hän on jo niin vanha (vailla 40) ettei elämässä enää ole kuin alamäkeä. Kaikki on hänelle aina ihan sama. Ei halua suunnitella mitään, hänen kanssaan vaikea miettiä mitä milloinkin tekisi, tuntuu ettei miestä innosta mikään. Kuulemma hän haluaisi olla vaan rauhassa. No, se on hieman hankalaa kun tässä on pienet lapset, jotka totta tosiaan tarvitsevat yhtä ja toista..
Jos mies saa ylinopeussakot, liioittelee ja suurentelee asiaa hirveästi. Huokailee ja masentelee, että miten voi elämä näin murjoa. Miten AINA HÄNELLE käy näin.
Ihan sama, ei kiinnosta jne. ovat yleisiä sanavarastossaan.
TOISAALTA. Hän käy työssäh, haluaisi enemmän haasteita siellä, hän tekee kotitöitä oma-aloitteisesti (suorastaan hyvin pikkutarkkaan ja hermostuu jatkuvasti lasten sotkuun) ja ulkoiluttaa ja muutenkin hoitaa lapsia, aina vaan hitaalla tyylillänsä ja patistelujen jälkeen. Tuntuu, etten saa hänestä kunnon aikuista kasvattajaa, tuo hälläväliä-masentelu-meno ei sovi yhteen pienten lasten kanssa ja heidän vahtimisensa on täyttä työtä minullekin!
Mitä sanotte miehestäni? Mitä mun pitäisi tehdä? Hermot kireällä itsellänikin kun mies on kotona. On vaikeaa rakentaa lapsiperheen elämää ja tulevaisuutta, kun toinen on tuollainen. Miten jaksaa tätä? Kun toisaalta hän on ja tekee, mutta tuo perusasenne(?) mua niin tuskastuttaa. Kun kysyn, onko hän masentunut toteaa että "varmaan", kun ehdotan avun hakemista raivostuu että vitut mä mitään apuja hae, en varmasti, älä lässytä!
Kommentit (11)
Kerro enemmän, mistä luulet olosi ja ajatustesi johtuvan? Miksi olet tuollainen, mitä ajattelet?
Eikö mielestäsi tuollainen masentelu ole aika ikävää lapsille, millaisen mallin ja käsityksen he aikuisuudesta ja elämästä saavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä (tai siis ihmsellä ylipäätään) on tietty määrä henkistä energiaa ja nyt on joko kokonaisrasitus (perhe+ parisuhde+työ yms) liikaa tai joku elämän osa mättää pahemmin.
Jos menee kodista töihin valmiiksi "uupuneena" niin työt vievät mehut ja sitten väsyneenä kotiin, jossa pitää tehdä sinänsä välttämättömiä hommia jne.
Kerro enemmän, mistä luulet olosi ja ajatustesi johtuvan? Miksi olet tuollainen, mitä ajattelet? Eikö mielestäsi tuollainen masentelu ole aika ikävää lapsille, millaisen mallin ja käsityksen he aikuisuudesta ja elämästä saavat?
Ehkä se vaan on perusminää. Mä en masentele ääneen lasteni kuullen, enkä tietenkään voi jättää tekemättä asioita, kun kerran heidän kanssaan yksin elän. Lapset voivat hyvin, esikoisella on kyllä taipumusta vetäytyä myös omiin oloihin...
Mies on kyllä tollanen "miten minua rangaistaa sakoilla tällä tavalla, oi voi voi" jo ennen lapsia. EIkä oikein osannut suunnitella tulevaisuutta. Mutta puuhakkaampi ja iloisempi kyllä. Olisi ehkä kannattanut vähän enemmän harkita, tehdäkö lapsia sellaisen kanssa.....
Mutta mitä tässä tulisi nyt tehdä? Minua uuvuttaa ja raivostuttaa elää tuollaisen kanssa, lapset vaativat ja mies masentelee. Mitä mun täytyy miehelle sanoa tai tehdä, jos ei suostu hakemaan apua, niin mitä sitten? Antaa vaan enemmän omaa aikaa, nukkumista, olla vaan rauhassa ilman velvoitteita vaikka jo nyt minä kannan suurimman vastuun lapsista, heidän syöttämisistään, kasvattamisestaan..ja olen siksi koko ajan harmissani, haluaisin toiselta jämäkämpää panostusta.
Onko parisuhde kunnossa vai mies tietää paikkansa perheessä eteisen tuulikaapissa?
Helppo sanoa toiselle, mutta miehen pitäisi oikeasti hakea ulkopuolista "apua" oli se sitten kaverin kanssa kaljalla-terapiaa tai sitten jos mättää työelämässä, niin työnohjausta työn kautta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sitä mieltä, että on henkisesti ihan poikki.
Minusta tarvitsee jotain apua silloin.
Jotkut on vaan tuollaisia pessimistisempiä ja perusnegatiivisia. Saattaa olla myös neljänkympin kriisiä pukkaamassa päälle päätellen tuosta "oon niin vanha ja jäljellä on enää alamäkeä" jutusta. Moni ajattelee noin tuossa iässä mutta 5-10 vuoden päästä sellaisen murehtimine on jo takanapäin.
En usko että miehesi haluaa tai tarvitsee mitään ulkopuolista apua. Sinä voit kyllä kun sinua tuo kerran selvästi kiusaa, puhua hänelle suoraan siitä että toivoisit ettei hän aina kaataisi sinun päälle pessimistisiä valituksiaan vaan pitäisi ne välillä sisällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aika samanlainen mies kuin ap:llä, mukava ja kiltti, mutta auttamattoman hidas ja flegmaattinen.
Tekee kotitöitä, nykyään jopa oma-aloitteisesti, mutta vuosia sain olla meillä "työnjohtajana" ja patistella kuin teiniä, jotta mies olisi hoitanut hommansa.
Suree kotona aina tavallisiakin työasioita, tyyliin "taas olisi paljon töitä", ja "nyt jännittää", vaikka kyseessä eivät ole mitkään kummalliset työt vaan aivan normaalia arkea.
Valittaa usein, ettei jaksa aivan tavallisia asioita, haluaisi vain maata sohvalla ja surffailla netissä.
Pikkupoikasyndrooma, sanon minä.
että taipumus tuollaiseen ajatteluun ja käytökseen kuuluu perustemperamenttiin ja on siis synnynnäistä, mutta aika paljon niin halutessaan voi aikuinen ihminen muuttaakin asennoitumistaan. Mutta tosiaan se onnistuu vain jos itse haluaa ja itse alkaa tiedostaa että oma asenne lisää kärsimystä, esim. puolison painostamana asenne ei taatusti muutu vaan pessimisti linnoittautuu enemmän näkemyksiinsä: lisääntyihän elämän yleinen tympeys ja vastoinkäymiset nyt vielä vaimon jäkätykselläkin eli IHAN KAIKKI on häntä vastaan!
Flegmaattisuus ja hitaus taas on kyllä sellainen temperamenttipiirre että sille ei oikein mitään voi eikä ole suotavaa yrittää toista pakkomuuttaa sen suhteen, vaikka se hyvin erilaista temperamenttia ärsyttäisikin. Ja yhtä ärsyttävää on jos tuollainen luonnostaan hidas alkaa nopeampaa jatkuvasti yrittää "lopettamaan kiirehtiminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vaan tehdä päätös siitä että haluatko sä sietää sitä miestä vai erota siitä.
Muita ihmisiä ei oikein saa koulutettua sellaisiksi kuin haluaisi, eikä autettua ongelmissa joihin nämä eivät halua ottaa apua vastaan...
Kyllä tässä silti on rakannettu lapsiperheen arkea ja tulevaisuuttakin, pakostikin, kahden yh kun olen.