Miten saada etäisä viettämään enemmän aikaa

Osa bio-vanemmista ei vain tunne kiintymystä lapsiin, vaikka todella surullinen asia onkin. Keskity luomaan lapselle hyvä olla teillä, odottamatta toiselta mitään. Anna lapsen ikävöidä hetki, kerro isän rakastavan ja ohjaa muihin ajatuksiin tai tekemiseen.

positiivisesti! Lapsesi näkee isäänsä enemmän kuin moni muu eronnut lapsi. Meillä on ydinperhe eikä siltikään isä ole joka ilta lasten kanssa kotona.

Eihän aikuista ihmistä voi mihinkään pakottaa vaikka kyse olisikin omasta lapsesta.



Itse yritin 3 vuotta, soittelin, kyselin koska lapset voisi tulla ja voisikin vaikka hakea poikia uimaan (lupasin jopa maksaa) ja yritin järjestää aikaa kunnes tajusin että AIVAN TURHAAN. Huomasin että myös lapset ns. luovutti eli tyytyivät siihen joka toiseen viikonloppuun, muusta ajasta sitten nauttivat minun kanssa - ja se riittää kun päätin että se riittää. Olemma tästä myös lasten kanssa jutelleet, en kuitenkaan koskaan missään muodossa anna ymmärtää ettei isä ole kiinnostunut vaan olemme jutelleet että tilanne on vaan nyt tämä, isällä on ns. omat jutut ja meillä omat jutut.

Lapsen kanssa, varsinkin koululaisen, voi jo keskutella avoimemmin ja niistä vaikeistakin asioista. Lapset ymmärtää enemmän kuin me ymmärrämme heidän ymmärtävän.



Meidän arki on ainakin näinkin ihan hyvää eikä lapset enää edes kaipaa isää. Tietävät että iskä touhuaa heidän kanssaan joka toinen viikonloppu, äiti muun ajan ja sillä hyvä.

Myös itseäni helpotti kun ns. "luovutin". Olkoon. Niin makaa kuin petaa. Ja usko kun sanon, että niin monet kerrat olen tästä exälle sanonut, tylystikin ja välillä yrittänyt asiallisestikin keskustella. Ei niin ei.

että etäisä on kotona kahdesti viikossa, niin molempina iltoina pitäisi olla lapsen kanssa?



Mun mielestä on ihan perinteinen tapa tuo, että kerran viikossa arkena ja jokatoinen vkoloppu. Oletteko näin myös sopineet, vai jotenkin toisin?

Jos itselläni olisi mahdollisuus olla lapsen kanssa todella harvoin, niin varmasti käyttäisin jokaisen mahdollisuuden hyväkseni. Kaikki lomani ja vapaani. Olemme sopineet joka toisesta viikonlopusta ja pitkin hampain isä "suostuu" olemaan yhtenä iltana viikossa lapsensa kanssa ns. extraa pari tuntia. Isä siis tietää kuinka lapsi ikävöi.

Ehkä parasta tosiaan "luovuttaa". Jos isä vaikka jossain vaiheessa itse heräisi. Meillä on siis hyvä ja toimiva arki kotona ja meillä "lähivanhemmilla" aina kova ikävä lasta kun on isällään ja mielellään vietettäisiin vaikka joka viikonloppu lapsen kanssa. Jotenkin tuntuu, että nyt juuri tässä iässä lapsi tarvitsisi isäänsä todella paljon. :(



Sorry vähän epäselvät ja jäsentämättömät viestit. Tässä töissä ollessa tauolla kiireessä naputan. :)

viikonloppu? Isä ehkä innostuisi olemaan lapsensa kanssa jos saisi valita ajankohdan vapaammin eikä orjallisesti tarvitsi noudattaa tapaamissopimukseen kirjattuja aikoja.

Siis mustaa valkoisella. Meidän puolesta lapsi saa olla isällään niin paljon kuin isälle sopii. Viikonloput isällä on aina vapaata. Ehkä se joka toinen viikonloppu tulee siitä, että jos ei näin olisi suullisesti sovittu niin lapsi ei olisi edes niitä viikonloppuja isällään.

Aina ollaan joustettu kun isä esim. lomamatkojen vuoksi ei ole voinut olla lapsen kanssa ns. "isäviikonloppuna". Meillä on hyvä tukiverkko lähellä ja saamme aina kyllä hoitajan, jos meillä lähivanhemmilla sattuu olemaan töitä niinä viikonloppuina kun lapsen pitäisi olla isällään. (Niinkuin usein onkin kun pyrimme lähiviikonloput pitämään vapaata)

joka tapaa lastaan joka toinen viikko yhden illan.



Se vasta surullista onkin.

Mua ei tämä edes muuten häiritsisi tai haittaisi, mutta kun lapsi ikävöi ja kärsii niin kovasti. Tykkää myös isän uudesta vaimosta todella paljon ja vaimo käsittääkseni myös meidän tytöstä.

Mutta ei kai sitä niin voi aikuista ihmistä pakottaakkaan. Kiitos vastauksistanne!

ap

1. naiset vieroittavat avioerossa lapset isästään "kerran tai kaksi kuussa ennen saunaa" -tyyppisellä tapaamissopimuksella.



2. Monille miehille ero lapsesta ottaa todella koville, ja siksi eivät edes tahdo tavata lastaan niin usein. Kyse ei ole mistään välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että eroamisen tuskassa sydän on todella tiukoilla, ja on pakko kovettaa itsensä.



3. Kun vieroitus on onnistunut, ja äiti sitten löytää uuden miehen, hän - hupsista - haluaakin, että lapsi viettäisi aikaa sen oikean isänsä luona hieman enemmän.



4. Joskus isä käyttää tämän avautuvan mahdollisuuden hyväksi, joskus ei.



Itsekin ole eronnut, ja en suostunut erossa rajattuun tapaamisoikeuteen. Meillä on vuoroviikkojärjestely, ja onnellisilla apsilla kaksi rakastavaa oikeaa vahempaa. Huom! Liisa Keltikangas-Järvisen ja AV:n mukaan lastemme pitäisi olla "kodittomuuden", "jatkuvan hylätyksitulemisen" ja "ramppaamisen" takia hermorauniota. Vaan eivät ole. Ovat onnellisia lapsia, joilla on aidosti arjessa läsnäolevat isä ja äiti.



Yhteenvetona:

Suomessa yleisesti käytetty viikonloppuisämalli on todellisuudessa tasan yhtä surullinen, itkettävä ja toimimaton kuin musiikkikappaleessakin.



Kerta vielä: