Miten ihmeessä te jaksatte leipoa lastenne kanssa?

jos haluut leipoa lapsen kanssa, tai jotain voitaikinaa ja teette vaikka pasteijoita, ei tuu niin paljon sotkua :)



mua henkilökohtaisesti ei rassaa se, että leipoessa tulee sotkua, sehän kuuluu asiaan ja lapset opettelee elämää maistellessaan ja kokeillessaan kaikkea. Jos ei jaksa sitä, ni ei kannata leipoa lasten kanssa..



Sämmpylöitä ei kannata leipoa muutenkaan, pullataikina on paljon helpompi käsiteltävä :)

Eniten ärsyttää kun jonkun sormet on koko ajan siellä kipossa yrittämässä saada taikinasta vähän maistiaisia. Sitten kun sanon jos ei kuunnella ohjeita, joutuu poistumaan pöydästä, niin se menee joka ikinen kerta huutamiseksi ja raivoamiseksi. Ärsyttää myös kun tappelevat kuka saa sekoittaa tai tehdä mitäkin ja sitten on taikinat lattialla.



Viimeksi kun yritin leipoa, se päättyi siihen, että sekä minä että lapset itkivät. Jauhopussi lattialla, mansikkamehut matolla, pissat tuolilla ja roiskeet ties missä lapsen hypittyä siinä lammikossa.

Eniten ärsyttää kun jonkun sormet on koko ajan siellä kipossa yrittämässä saada taikinasta vähän maistiaisia. Sitten kun sanon jos ei kuunnella ohjeita, joutuu poistumaan pöydästä, niin se menee joka ikinen kerta huutamiseksi ja raivoamiseksi. Ärsyttää myös kun tappelevat kuka saa sekoittaa tai tehdä mitäkin ja sitten on taikinat lattialla.

Viimeksi kun yritin leipoa, se päättyi siihen, että sekä minä että lapset itkivät. Jauhopussi lattialla, mansikkamehut matolla, pissat tuolilla ja roiskeet ties missä lapsen hypittyä siinä lammikossa.

Sympatiat sulle! Ei kuulosta miltään ihanalta perhehetkeltä :/

Mä päätin, että tätä ei kokeilla enää vähään aikaan.

ap

Lapset on lapsia, mimmoista leivontahetkeä odotit? Tv:ssä näkyviä hienoja leipoimishetkiä? Itseäni ei häiritse yhtään,että 2vuotias lapseni sotkee leipoessa. Onpahan jotain tekemistä ja lapsesta huomaa sen ilon, minkä saa leipomisesta :) ei haittaa, vaikka leipomisen jälkeen menee muksulta vaatteet (essusta alkaen) pesuun, lapsi seuraavaksi ja leivonnaisia odottaessa pesen koko keittiön. Kyllä se helpottaa kun lapsi kasvaa ;)

myönnettäköön, että olen nyt siirtynyt valmistaikinoihin tuon leipomisen kanssa, tai sitten olen tehnyt esim. pitsataikinan etukäeen kohoamaan ja vasta täytteitä levitellään yhdessä.



En muutenkaan tykkää siitä sotkusta, joka leipomisesta tulee, joten ihan omien hermojen kannalta ajattelin, että ehkä sellaista perinpohjaisempaa leipomista voidaan opetella sitten kun lapset ovat vähän vanhempia.

toi leipominen. Olen miehen nelivuotiaan kanssa leiponut joskus muffinsseja ja pipareita, ja voi jeesus... Tavallisesti niin nopeiden muffinssien teossa kesti ikuisuus, piparit tehtiin valmistaikinasta mutta aika tuskaa sekin oli. Taidan odottaa pari vuotta ennen kuin otan lapsen uudelleen hommiin mukaan :D

on hieno lopputulos.



Siivota saa joka tapauksessa. Äidille lasi viiniä ennen leipomista niin sujuu leppoisammin.



Lapsi tutustuu maailmaan kaikilla aisteillaan. Maistaa, haistaa ja koskettelee taikinaa. Kokeilee miten se putoaa lattialle. Nämä kun pitää mielessä niin hyvin menee. Pääasia että tulee hyviä muistoja. Silloin lapsen saa leipomaan isompanakin kun hommat sujuu.



t. eräs seinistäkin taikinaa kaapinut.

täytyy etukäteen asennoitua siihen, että taikinaa pitää tehdä kaksinkertainen määrä, ja että sen jälkeen pitää pestä kaikki paikat ikkunoita myöten.



Vaikka kuinka sanoo, että älä nosta sitä vatkainta kesken kaiken, niin vielä 11 v nostaa. Ja vaikka kuinka sanoo, että riko se kananmuna kulhon päällä, niin silti se kananmuna löytyy lopulta lattialta.



Millään muulla ei ole merkitystä kuin omalla asenteella: leipominen tarkoittaa siivoamista.

vanhin tytöistä on joskus myös tekemässä, toinenkin tytöistä (kohta 5v. on joskus mukana), mut ei vaan ole ollut. Valmista taikinaa annan kullekin paloja ja leipovat niistä, mitä vaan. Meillä siis pullat ovat mitä vaan he keksivät, joulutortutkin olivat joskus tosi mielikuvituksekkaita. Nykyisin usein tekevät jo standardimallin mukaan.



Tottakai jotain sotkua tulee, mutta kyllä he leipovat mielellään, vanhimmat jo koululaisia.

Älä anna liian pienen sekoittaa, jos et jaksa. Kuulostaa tosi pieneltä, kuinkahan vanha?

Siitä perspektiivistä kun katsoo, ymmärtää sen sotkemisen. Turha edes yrittää jos on kiire tai hermot kireellä. Mä yritän koko aja kertoa, mitä tehdään ja teen lasten kanssa yhdessä, siis autan jos ei meinaa onnistua yhtään. Ihan kamalan näköisiähän niistä leivonnaisista tulee, mutta hauskaa se on ja lapset nauttii tekemisestä ja lopputuloksista. Se on se paras juttu. Ja mä otan lapset mukaan loppusiivoukseenkin. Sanomattakin selvää, ettei meillä ole koko aikaa putipuhdasta. Vaatimustasosta voi vähän tinkiä.

lasten kanssa leipominen on ihanaa :)

Mulla on 3v. 4v. ja 8v. lapset ja leivon lähes joka viikko heidän kanssaan.



Töiden jälkeen on ihana tehdä vaikkapa kääretorttua tai piirakkaa ja samalla jutella päivästä.



Sotku ei haitaa, siis se pieni määrä jauhoja lattialla tms.

vaan täällä on jo muutenkin niin sotkuista, että en näköjään kestä enää yhtään ylimääräistä sotkua :P



Täytyy sanoo, että hienosti lapsi kyllä lapioi taikinaa pellille :D

leipominen ole mitään kaaosta. Talon rakennus menossa ja laitan raksamiehille ruuan kerran päivässä ja kahvit kahdesti. Itse leipominen tulee huomattavasti halvemmaksi.

Että ihan pöydälle mätti, ketun kakara. Porvoossa leipominen on raskasta. Onneksi on Fasu, hae sieltä teitin pullat!



Ps. siivouspalveluja voi myös ostaa...

Omat lapseni on otettu mukaan leipomispuuhiin heti kun ovat pysyneet tuolilla seisomassa.



Anna lapsen kaataa aineksia taikinaan. Ota käyttöön vaikka 2,5dl mitta ja laitat siihen aina 1dl kerrallaan ja lapsi saa kaataa - ei valu yli vaikka ote olisi lepsumpikin.



Ja selostat rauhallisella äänellä miten teette. Nyt on äidin vuoro sekoittaa, ja sekoitat enimmät jauhot taikinaan ettei pöllyä. Ja nyt on sinun vuorosi, lapsi saa sekoittaa loput.



Ja joka kerta kun koittaa maistaa, niin kerrotaan että ei vielä. Ja lopuksi lapsi saa nuolla kauhat ja lusikat - sillä aikaa sinä pyörität ne sämpylät ja molemmat ovat tyytyväisiä. :)

Heillä on ikäeroa vajaa kaksi vuotta ja oli aika työlästä leipoa ilman, että söivät puolet taikinasta ja sotkivat loput tukkaan, lattialle ymsyms.



Mutta hei: lapset onneksi kasvavat. Odota vähän, ja kokeile sitten uudestaan. Kun lapsi alkaa ymmärtää järkipuhetta, hommaa voi alkaa vähitellen opetella. Ihan taaperon kanssa se on aika toivotonta, jos lapsi sattuu olemaan utelias tutkija ja makustelija luonteeltaan...

Alle parivuotiaille se leipominen tosiaan on vielä älytöntä sotkemista, ja se on koko homman pointti. Siitä ylöspäin se voi olla oikeasti hauskaakin.



Minä leivoin esikoisen kanssa paljon. Se ei ollut kovin vaikeaa, kun mittasin ainekset valmiiksi pieneen kannuun josta lapsi sitten annosteli niitä. Koristelimme myös antaumuksella kaikki leivonnaiset, pullassakin oli vaikka mitä väriraetta koko pellin täydeltä.



Nyt kun näitä on kaksi onnetonta tumpeloa (mun lisäksi) keittiössä sotkemassa, niin ei kestä hermo, ei. Pitäis tosiaan olla pienessä huppelissa, että jaksais katsoa sitä sotkua. Pienemmän mielestä kun on kaikkein parasta vaan kipata asioita, oli se sitten jauhoja tai valmiin taikinan kippaamista lattialle.



Mut yksi resepti pelittää aina; ostan valmista murotaikinaa, sekoitan siihen ainekset jotka haluan, kaavin se sitten (hyvin jauhotettuna) leivinpöydälle ja annan lapsen suikaloida siitä haluamiaan suikaleita tuollaisella joulutortuille tarkoiteulla rullalla. Paitetaan ja koristellaan runsaasti. Onnistuu joka ikinen kerta, ei tule sotkua, on todella hyvää. :)