Ero ennen lapsen syntymää -isän tapaamiset

Olen ehdottanut tapaamisia luonani siten että lähden itse pois. En tällä hetkellä edes ole kovin kiinnostunut viettämään isän kanssa aikaa. Hän ei, omien sanojensa mukaan suostu tulemaan asuntooni, koska on loukkaantunut minulle.



Jättäisin itse nämä hässäkät ja keskittyisinkin vauvan kanssa olemiseen, ellei isä koko ajan häärisi ympärillä ja lähettelisi tekstiviestejään. Lastenvalvojalle halusin melko pikaisesti jotta saataisiin jotain rytmiä touhuun isän kanssa. Sain häneltä 10-15 tekstaria päivässä ja hän suuttui jos en niihin vastannut. Koin että se aika oli pois vauvan kanssa olemisesta. Lisäksi hän halusi olla kylässä harvasen ilta ja tavata meitä jossain, jos tapaamisia sovittiin hän perui ja muutteli niitä. Se oli raskasta ja halusin rytmiä mutta samalla myös jonkin sortin irtiottoa lapsen isästä, sillä koin hänen käytöksensä melko kontrolloivana.



Menoista sen verran että ne ovat minulla lähinnä kaupassa käyntiä, vaikkakin olen sitä mieltä että pienen vauvan äidillä voi hyvinkin olla muitakin menoja.

jos isä tulisi teille sen pari kertaa viikossa.



Kun vauva kasvaa isommaksi, voi ajatella sitä, että lapsi käy myös isällään, mutta ei tietenkään vielä.



Kurja, ettei tämä isä sitä ymmärrä, vaikka kokemustakin pitäis olla :(

Ikävä kyllä lienee aika vaikeaa sopia sen useampia tapaamisia, vaikka se lapsen etu olisikin. Toki, jos se isälle sopii, niin mikä ettei.



Isä ei selkeästi halua olla sinun kanssasi tekemissä, vain lapsen. Jotenkin tuo tapaaminen pitäisi saada järjestymään ja ymmärrän kyllä, ettei hän halua tulla sinun nurkkiisi lapsensa kanssa...



Vaikeita asioita.

Välit olivat hyvät ennen lastenvalvojan tapaamista. Siellä sovituista asioista isä suuttui jälkikäteen eikä näinollen halua enää tulla vauvan kotiin eli luokseni.



Vauva oli kerran hänen luonaan, nukahti turvakaukaloon ennen lähtöä ja heräsi isällään, jossa tietenkin rupesi itkemään. Isä hermostui ja lähti tuomaan lasta minulle pikapikaa.



Yritän keksiä keinoa, missä isä voisi viettää aikaa hereillä olevan vauvan kanssa jotta tutustuisivat toisiinsa. Mielestäni se onnistuu toistaiseksi vain luonani. Olen ehdottanut neutraalejakin paikkoja, mutta isä ei suostu. Hän ei myöskään halua minua luokseen.



Myös vaunulenkkejä olen ehdottanut, mutta koen että isän pitäisi viettää aikaa hereillä olevan vauvan kanssa ja vaunuissa vauva yleensä nukkuu.



Isä itse jätti minut puolivälissä raskautta joten tuskin tässä on mistään "meidän välisestäkään" kysymys. Olen itse käsitellyt asian raskausaikana ja yritän miettiä lapsen etua.

Hyvä ap.



Mies ei suostu tulemaan teille ja sinä et suostu muuten kuin, että mies tulee teille. Vaihtoehtoja ei ole. Mies ei voi tavata lasta mitenkään. Valitan.

Unohdetaan aina, että tässä ei ole kysymys isän oikeudesta lapseen, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. Jos lapsi on rintaruokinnassa, niin ääliömiehenkin pitäisi ymmärtää, että äitiä tarvitaan aina lähellä.

Ja jos jo kerran on tuonut huutavan lapsen pika pikaa äidin luo, niin luulisi jo tajuavan.

Anteeksi vaan, mutta tuo miehen lapsellinen kiukuttelu tarkoittaa vaan sitä, että lapsi ei ole edes niin älyttömän tärkeä hänelle.

Tapaako vanhempia lapsiaan?

Saada isäsuhde lapselle vai olla joustamaton?



Toki, kerro isälle vielä kerran, että lapsi on rintaruokinnalla. Siksi haluat pitää kiinni siitä, mitä itse ehdotat. Jos miehelle ei käy, niin odota siihen asti, kun et enää ruoki lasta itse. Mutta tärkeä suhteen kehitys jää vaiheeseen. Uskon, että suhde rakennetaan jo vauvasta asti.

Samaa mieltä. Lapsella on oikeus isäänsä.



Isän kommunikointi on ristiriitaista; yhtäältä hän sanoo ettei voi olla lapsen isä koska minulla on yksinhuoltajuus. Hän perustelee asian siten, että jos hän menee lapsen kanssa lääkäriin, ei saa sieltä lapsesta mitään tietoa. Mielestäni, tässä tilanteessa, lapsi menee lääkäriin minun kanssani ja isä tulee mukaan. Ilmoitan hänelle neuvolakäynneistä yms mutta hän ei saavu paikalle.



Isä tapaa vanhempia lapsiaan harvakseltaan, joskin he ovat jo täysi-ikäisiä. Taannoin hänellä on ollut yhteishuoltajuus, eikä lapsilla ole ollut ala-ikäisenä esimerkiksi pankkitilejä sillä isä ei ole suostunut siihen. En näe miten tuollainen toiminta olisi lapsen etujen mukaista. Mm tästä syystä päätin pitää tiukasti kiinni yksinhuoltajuudesta.

Täysimetys 6kk on lapsen paras nykytietämyksen valossa.



Jos vauva ei opi juomaan lypsettyä maitoa pullosta, on isän vaatimus esimerkiksi yökyläilyyn silkkaa itsekkyyttä. Meillä vauvalla on sentään kaksi samassa osoitteessa asuvaa vanhempaa, mutta silti en ole ollut vauvan luota neljää tuntia pidempää pätkää koska kävi tosiaan ilmi että tuo pullosta juominen ei ole lainkaan niin yksinkertaista, ei vaikka vauva oli jo kerran juonut vettä pullosta.



Mies ei selvästikään ole ollut tekemisissä aivan pienten vauvojen kanssa. Tässä vaiheessa kyse on lapsen parhaasta, ei mistään isäsuhteen kehityksestä. Jos isä ei tuota ymmärrä, hänestä ei ole isäksi.

Mietinkin sitä missä menee raja joustamattomuuden ja isäsuhteen tärkeyden välillä...

Isä tietää varsin hyvin että lapsi on rintaruokinnalla. Hän myös tietää että sen aloittaminen on ollut vaikeaa ja olen tehnyt paljon hommia sen eteen että olen siinä onnistunut. Hän, omien sanojensa mukaan arvostaa sitä, mutta toivoisi silti että saisi lapsen yökylään. Lapselle ei ole muodostunut mitään rytmiä.



Olen samaa mieltä, isäsuhde rakennetaan jo vauvasta asti.

Vauva söi pienempänä pullosta, sillä minulla ei tullut tarpeeksi maitoa. Nyt olen saanut maidontuotannon toimimaan, mutta valitettavasti en ole onnistunut vielä syöttämisien välillä lypsämään. Näinollen ainoa mahdollisuus olisi syöttää vauvalle korviketta jos minä en ole läsnä. Ja kun täysimetys on parasta lapselle, niin tässä on taas pattitilanne.

isän pitäisi toimia kuin yhteishuoltajuudessa?



Itse erosin lasteni isästä, kun he olivat 3-v. Ei olisi tullut mieleenikään pyytää exää viemään lapsia neuvolaan tms. Hoida sinä ne asiat. Olethan yksinhuoltaja.



Jos itse tarvitsin hoitoapua, niin ei olisi tullut mieleenikään yrittää käyttää isää lastenvahtina. Erosimme, hänellä oli oma elämänsä ja minulla omani.



Lasteni isä tapaa lapsia joka toinen vkl ja koska hän ei sen enempään pysty/halua tms, niin olen tyytynyt siihen.



Ehkä nyt kun vauvasi on vielä noin pieni, niin teet asiat niinkuin teet. Ja isä ottaa yhteyttä, jos ottaa. Tai sitten siirryt osittaiseen pulloruokintaan. Ei se lapsesi kuole, vaikka ei ole täysimetyksellä.

Meillä ainakin rytmin löytyminen kesti sen kolme kuukautta joka on kai se tyypillinen aika.



Jos vauva osaa juoda pullosta, niin voisit harkita yökylään antamista siten että itse samalla lypsät kotona jottei maidontuotanto vähene.



Mutta sanon vaan että vauvan luota poissa oleminen ei ole välttämättä sinullekaan helppoa. Ja sanon senkin että noissa alkuhuuruissa tulee myönnyttyä asioihin joihin ei vaan ole viisasta myöntyä. Meillä tuli ihan liian aikaisin anoppi kylään kuukaudeksi kun en ollut älynnyt että se vauvan kanssa rauhassa oleminen on _ihan älyttömän tärkeää_.

Jospa kerrot ja perustelet isälle miksi toimit näin (taas kerran, eli miksi tapaaminen teillä jne). Jos isä ei sitä tajua, niin ei voi mitään. Ehkä heidän välilleen ei lopulta edes kehkeytyisi mitään hyvää, jos hän ei ymmärrä.

Ilmeisesti et ainakaan ymmärtänyt mitä niissä sanottiin.

isän pitäisi toimia kuin yhteishuoltajuudessa? Itse erosin lasteni isästä, kun he olivat 3-v. Ei olisi tullut mieleenikään pyytää exää viemään lapsia neuvolaan tms. Hoida sinä ne asiat. Olethan yksinhuoltaja. Jos itse tarvitsin hoitoapua, niin ei olisi tullut mieleenikään yrittää käyttää isää lastenvahtina. Erosimme, hänellä oli oma elämänsä ja minulla omani. Lasteni isä tapaa lapsia joka toinen vkl ja koska hän ei sen enempään pysty/halua tms, niin olen tyytynyt siihen. Ehkä nyt kun vauvasi on vielä noin pieni, niin teet asiat niinkuin teet. Ja isä ottaa yhteyttä, jos ottaa. Tai sitten siirryt osittaiseen pulloruokintaan. Ei se lapsesi kuole, vaikka ei ole täysimetyksellä.

Haluaa tavata lastaan, mutta ei sinua? No eihän hänen tarvitsekaan sun kanssa sen enempiä aikoja viettää, mutta toimeen on tultava ja hänen olisi osattava pitää suhun asialliset välit. Ei se muuten onnistu. Miksi mies heittäytyy nyt hankalaksi? Älä lähde pompotteluihin mukaan, vaan sopikaa sitten uusi aika lastenvalvojalle jos mies on noin tyytymätön. Itsekö se jätti sut? Jos jätti, niin turha tulla enää vinkumaan ja vaatimaan. sinuna pitäisin ehdottomasti kaikesta mustaa valkoisella ja yksinhuoltajuuden. Älä pyytele enää minnekään neuvolaan ym vaan heitä pallo miehelle ja katso mitä se tekee kun et ota yhteyttä.

Vierailut sinun luonasi siten, että tapaatte pikaisesti ja jätät isän & lapsen kahdestaan ja menet itse vaikkajumppaan/kävelylle/ostoksille tms.



Myöhemmin sitten tapaamiset isän luona.



Muuta:



"isä oli perunut hoitovuoron, kun sinulla oli menoja". Lapsi on 5 viikkoa, mitä ihmeen menoa sinulla oli yksin?



"lapsi joi pienempänä pullostakin" Lapsi on 5 viikkoa. Usko tai älä, oppii varmasti sen taidon taas vaikkapa kuukauden päästä.



Luulen, että viidessä viikossa teillä on nyt jo ollut liikaa erilaisia vaiheita ja mielipiteitä siitä miten asiassa edetään. Kyllä ajan voisi rauhoittaa vauvan kanssa olemiseen ja se isäsuhde ehtii kehittyä myöhemminkin! Hiukan vastaavassa tilanteessa olleena, ei meillä edes käyty lastenvalvojalla tai vietetty ristiäisiä ennenkuin vauva oli 2kk.