Kokemuksia coton de tulear-koirista?

Meillä sama kokemus että lämpenee lapsii hitaammin kuin aikuisiin mutta tykkää myös lapsista. Aikuisen jalan juuressa ja perässä kulkee varjona. Tyttökoirista ei saa vihaista tekemälläkään mutta pojat voi olla ärhäkämpiä...

on kyseistä rotua oleva koira. Todella leikkisä ja innokas. Turkki on todellakin haastava, ja menee todella nopeasti härskin näköiseksi jos ei lähes päivittäin harjaa.

Toinen miinuspuoli on silmien rähmiminen. Silmän ympärykset tulevat kuvottavan näköisiksi kun silmät rähmii niin paljon. (eläinlääkärin mukaan normaalia kyseiselle rodulle)

Ja vielä yksi on nylkyttäminen ja räksyttäminen.. todella ärsyttävää..

on kyseistä rotua oleva koira. Todella leikkisä ja innokas. Turkki on todellakin haastava, ja menee todella nopeasti härskin näköiseksi jos ei lähes päivittäin harjaa.

Toinen miinuspuoli on silmien rähmiminen. Silmän ympärykset tulevat kuvottavan näköisiksi kun silmät rähmii niin paljon. (eläinlääkärin mukaan normaalia kyseiselle rodulle)

Ja vielä yksi on nylkyttäminen ja räksyttäminen.. todella ärsyttävää..

on kaksi tuollaista. Silmistä valuu rähmää ja se värjää silmänympärykset ruosteenruskeiksi. Näyttää hirveältä valkoisella koiralla. Pahinta on kuitenkin räkytys. Se alkaa, kun ajamme pihaan ja jää kuulumaan jälkeemme kun lähdemme pois. Jos toinen lopettaa, toinen jatkaa ja sitten toinenkin alkaa uudestaan. Hirveä, kimeä räkytys.

Tuokin perhe hoitaa koiraa tosi paljon, millaisiahan olisivat, jos ei riittäisi tarmoa turkin hoitoon, kun on nytkin ruma?



Ja kyllä olemme koiraihmisiä, itsellämme on kultainen noutaja. Ei rähmi, ei hauku turhia.

on kaksi tuollaista. Silmistä valuu rähmää ja se värjää silmänympärykset ruosteenruskeiksi. Näyttää hirveältä valkoisella koiralla. Pahinta on kuitenkin räkytys. Se alkaa, kun ajamme pihaan ja jää kuulumaan jälkeemme kun lähdemme pois. Jos toinen lopettaa, toinen jatkaa ja sitten toinenkin alkaa uudestaan. Hirveä, kimeä räkytys.

Tuokin perhe hoitaa koiraa tosi paljon, millaisiahan olisivat, jos ei riittäisi tarmoa turkin hoitoon, kun on nytkin ruma?

Ja kyllä olemme koiraihmisiä, itsellämme on kultainen noutaja. Ei rähmi, ei hauku turhia.

etenkin käyttölinjaiset kultsut ovat upeita sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan!

Minulla ei ole kummilasta vaan kummikoira, joka on rodultaan cottoni. Hänellä on ikää jo 14 v. Hän vietti ensimmäiset vuotensa kaupungissa, mutta siirtyi sitten maalla "isovanhempien" hoitoon.



Hän söi nuorempana varsin monet omistajansa kengät. Sittemmin hän on ollut lasten hellimä ja rakastama. Haukkuukin joskus, vaikka haukkuminen ei kuulu rotumääritelmiin. Valkoista karvaa lähtee. Vanhemmiten on ollut terveysongelmia (pissatulehdus jne.), mutta aina koira on lääkitty haudan partaalta eläväksi.



Yhdet pennut on saanut, nekin piti leikata, koska hoitajat olivat huolehtineet yliravitsemustilasta (hirvenlihaa pienelle koiralle). Luonteeltaan koira on läheisriippuvainen, rakastava ja hyvin kärsivällinen. Turkin hoitoa en ole tehnyt, mutta saahaan koiralle kurahousut jne.



Koira on sisäsiisti. Protestiksi voi tehdä asiansa sisällekin, mutta sanomalehden päälle. Koiralla on myös näköongelmia, ensin oli karvat edessä ja sittemmin kaihia. Luonne on lempeä ja niin on ihmismäinen kaveri.

vanhemmillani cottoni eikä ole tämäkään kyllä kovin lapsirakas. Kotona asuva veljeni ja siskoni jo niin isoja ettei haittaa, mutta kun ollaan oman poikani kanssa kylässä niin täytyy olla tarkkana. Ei nyt tosiaan mitään pahaa pienelle tee tai edes murise, mutta on vähän varuillaan ja lähtee ennemminkin karkuun kuin temmeltää vaikka muuten reipas koira onkin. Alkuun oli aivan järkyttävän omapäinen ja räksyttäjä, kerran onnistui puraisemaan veljeäni. Kovan työn vanhempani joutuivat kyllä tekemään tuon koulutuksen kanssa, mutta onneksi olivat ennenkin omistaneet koiran. En suosittelisi kyllä ensimmäiseksi koiraksi. Nykyisin luonne on kurissa ja tottelevainen koira. Meilläkin äiti on hänen "rakastettunsa". Tokihan kaikki koirat ovat yksilöitä, mutta kehoitan nyt vielä harkitsemaan ja ainakin jos sitten päädytte tuohon niin kuulemani mukaan nartut säyseämpiä kuin urokset (varmaan muillakin roduilla).

En ymmärrä miten hän jatsaa sitä? En suosittele.

Rodun hyvät ja hyvät puolet :) ? Lapsiperheeseen tulisi...

Meillä on Coton tyttö ja kaksi pientä lasta.Tulevat erittäin hyvin toimeen.Suosittelen Cotonia lapsiperheeseen. Meidän tyttö haukkuu tosi harvoin, korkeintaan vain vahtihaukkua, kun kuulee oudon äänen.Muuten aivan ihana rotu, kiltti ja tottelevainen.Turkki on helppohoitoinen.Riittää kun harjaat joka toinen päivä pennulla.Ja jos et ole kiinnostunut näyttelyistä, niin turkin voi leikata lyhkäiseksi.

Tietysti lapsille täytyy kertoa kuinka koiraa käsitellään ja koska.Huonoja puolia ei tule mitään mieleen :)

Turkki on hankala ja vaivalloinen hoitaa. Kälyllä on sellainen (aikaisemmin kaksikin), eikä lapsia ollenkaan, eli koira on lapsen asemassa. Koiraa hoidetaan kaikin mahdollisin tavoin, myös turkkia. Silti turkki näyttää rasvaiselta tukalta, joka roikkuu päätä pitkin limaisina suikaleina.

Eli jos teillä ei ole aikaa turkille paria tuntia päivässä, ehdottaisin jotain muuta rotua. Koir anäyttää huonosti hoidetulta, vaikkei olisikaan.

Lisäksi noin jalostetulla rodulla on kaikenlaisia vaivoja. Kälyni koiria on leikelty sieltä täältä, mm. nivelsiteet repeävät heti, jos koira riehuu leikkiessään tai hyppää alas sohvalta.

Ja lähtökohtaisestihan tuo rotu on ruma.

käydä näyttelyissä.

Ja kauneushan on katsojan silmissä.

oon 14 ja meil on himas kaks cotonii. En oo koskaan tavannu niin kilttejä ja persoonallisia koiria koskaan. Ei haukukkaan juuri olleenkaa paitsi sillontällön tv:lle. turkkikaa ei oo mikään erityisen vaikee pitää vaan vähän lyhyempänä niin ei mee takkuu.  Sairaitakaa ne ei kunnolla oo ollu kertaakaa ja aivan meiän lapsien perään. Rakastaa rapsutusta ja kaikkea mahdollista huomiota

Minusta ei ole lapsiperheen koira. Turkissa on kova huolehtiminen. Tunnen kolme perhettä, joissa coton de toulear. Kaikissa perheissä koira hakeutuu enemmän aikuisten kuin lasten seuraan, tuntuu vähän jopa karttavan lapsia.

Lapsiystävällinen utelias vähän villi

Meillä on parivuotias cottoni uros, joka on sisäsiisti ja ihmisrakas, eikä räksytä. Kiltti, hyväkäytöksinen ja leikkisä seurakoira. Turkki on vaativa, mutta ei sitäkään tarvitse joka päivä hoitaa tuntitolkulla. Meillä koira pestään joka toinen viikko ja pesun jälkeen föönataan ja harjataan turkki selväksi. Väliaikana ei harjata ollenkaan, koska likaisena harjaaminen kuluttaa turkkia. Toki jalat ja maha pestään lenkkien jälkeen jos likaantuu. Mitään kurapukuja emme käytä ja koira on näyttelyturkissa.

Suosittelen cottonia ihmiselle joka haluaa seurallisen koiran, eikä pelkää turkinhoitoa. Meidänkin poika seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa osallistua kaikkeen. Oppii nopeasti ja on suht tottelevainen, mitä nyt hieman itsepäinen. Tulee toimeen lasten kanssa, vaikka meillä ei vielä omia lapsia olekaan.

Meillä on parivuotias cottoni uros, joka on sisäsiisti ja ihmisrakas, eikä räksytä. Kiltti, hyväkäytöksinen ja leikkisä seurakoira. Turkki on vaativa, mutta ei sitäkään tarvitse joka päivä hoitaa tuntitolkulla. Meillä koira pestään joka toinen viikko ja pesun jälkeen föönataan ja harjataan turkki selväksi. Väliaikana ei harjata ollenkaan, koska likaisena harjaaminen kuluttaa turkkia. Toki jalat ja maha pestään lenkkien jälkeen jos likaantuu. Mitään kurapukuja emme käytä ja koira on näyttelyturkissa.

Suosittelen cottonia ihmiselle joka haluaa seurallisen koiran, eikä pelkää turkinhoitoa. Meidänkin poika seuraa perässä joka paikkaan ja haluaa osallistua kaikkeen. Oppii nopeasti ja on suht tottelevainen, mitä nyt hieman itsepäinen. Tulee toimeen lasten kanssa, vaikka meillä ei vielä omia lapsia olekaan.

Meidän coton on niin lapsirakas kun voi olla. On nimenomaan kiintynyt juuri lapseen eniten. Leikkisä, ei hauku, kaikkiruokainen, ei nylkytä, aina menossa mukana. Turkit on cottoneilla hyvin erilaiset, meillä hyvin pehmeä, pörheä ja melko suora. Tietenkin hoitokin vaikuttaa jonkin verran, turkki pestään 1-2 viikon välein. Hoitoaine välttämätön ja kannattaa föönata hyvin suoraksi. Ihmettelin miten joku sanoi, että cottonin turkki rasvainen tms. Meidän Cottonin turkki ei rasvoitu ollenkaan. Joskus oltu kuukausi pesemättä, ei haise, ei rasvoitu.

Minulla myös Cotoni. Ainakin meillä turkki hoituu ihan kohtuudella, vaikka on pitkänä pidetty, säännöllisesti on harjattava ja aina välillä pestävä. Kurakelit ovat keljuja, jos ei pidä kurapukua, se kannattaa opettaa jo pentuna. Tosi tottelevainen ja oppii tekemään temppuja. Meilläkään ei ole ollut lasten kanssa tekemisissä ja on varuillaan heidän kanssaan, mutta ei ole koskaan yrittänyt näykkiä tai tokaista ketään. Luonne on seurallinen ja iloinen ja tarvitsee tekemistä ja pitkätkin juoksu-  ja hiihtolenkin onnistuvat. Meillä ei ole tarvinnut koiraa käyttää kuin rokotuksilla eläinlääkärillä, yhden kerran on ollut ripulilla ja oksennellut. Ruuan suhteen on kyllä valikoiva ja oppii herkästi herkuille ja namuille. Sisäsiisti on ollut pienestä pitäen, eikä ole vahinkoja tehnyt, vaikka on välistä ollut yksin pitkiäkin päiviä. Pienten koirien sallitaan vain tehdä kaikenlaista ja kurinpito unohtuu, tarvii rajat niin kuin lapsetkin : )

Meillä on toyvillakoira joka on myös ns. turkkirotu. En osaa pitää sen hoitoa mitenkään erityisen työläänä. Pitäähän se pestä parin viikon välein ja ajella kuono ja tassut jne. Mutta sen sijaan karvaa ei ole missään, koira voi olla sängyssä ja sohvalla. Pentuajan takkukauden jälkeen turkki ei mene edes helposti takkuun. Tutuilla on cottonin pentu. Sekin vaikuttaa tosi kivalta rodulta ja käsittääkseni ei lähde karvaa. Mies ei meille huolis koiraa joka tiputtaa karvoja eli meille tämmönen fifi on ainoa mahdollisuus. Kyllä kai kaikkia koiria pitää hoitaa ja esim harjata? Mikään ei ole kyllä ihanampi kuin vasta pesty villakoira, tuoksuukin niin ihanalta.

Onks tää vitsi? Havannalaisen turkki on todella suuritöinen, mulla on niitä kaksi ja hommaan pitää olla tosi sitoutunut.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 22:39"]

Ihania ovat pienet ja valkoiset, tosi lapsiystävällisiä. Meillä bichonin kanssa ainoastaan miinuksena raskas turkinhoito ja alkuun oli eroahdistus. Jos tahtoo helpomman turkin, melko saman luonteen niin bichon havanais vois olla hyvä.

[/quote]

Suosittelen lapsiperheeseen villakoiraa. Iloinen, seurallinen ja rakastaa lapsia. Kun vain hankkii hyvältä kasvattajalta ettei ole mitään pentutehtailua tai salakuljetettuja pentuja. Muutenkin kun hankkii pennun niin kannattaa käydä kasvattajan luona useammankin kerran että näkee minkälaiset olot siellä on. Tai no hyvä kasvattaja kutsuukin käymään. Nyt on niin paljon huijareita liikkeellä ja halpa koira voi tulla kalliiksi kun on sairas tai luonnehäiriöinen ja kuolee tai pitää lopettaa jne.. Hyvät kasvattajat tunnetaan kyllä.