Kokemuksia coton de tulear-koirista?

miltei kaikki huonot puolet jää pois kun koiraa kouluttaa kunnolla.

Jotkut ihmiset ei pidä juuri mitään kuria juurikin söpöille pikkukoirille ja siksi ne on kurittomia räksyttäjiä. kun pennusta asti kouluttaa hyvin niin saa hyvän koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävä räkyttäjä, en tiedä saako koulutuksella paremmaksi. Haisee ja rähmii.

No ei ole räkyttäjä. Et osaa kouluttaa koiraasi tai no minun cottonia ei ole edes tarvinnut kouluttaa on niin fiksu koira, että osaa olla. Haju johtuu, että olet liian laiska pesemään koiraasi. Rähmiminen johtuu sinun piheydestä ja junttiudesta, kun syötät marketti sonta ruokaa koirallesi.

T: Coton joka syö terveellisesti, ei rähmi ja haise.

Ei oo mulla cottonia, miksi olisi kun en niistä tykkää? Entisen poikaystävän perheen koirasta oli tuollaisia kokemuksia, tosin olivat saaneet sen muutaman vuoden ikäisenä ilmeisesti joltain joka ei kouluttanut sitä. T: 11-vuotiaan fiksun, terveen, puhtaan ja kunnon ravinnolla ruokitun tollerin omistaja

Meillä oli aivan ihana coton-poika, joka varasti kaikkien sydämet. Rakasti vieraita ja oli aina kaikessa mukana. Hyvin utelias, seurallinen ja leikkisä kaveri. Ulkona oli räksyttävää tyyppiä, kun oli ensimmäinen koiramme, eikä tajuttu sosiaalistaa riittävästi heti pentuna. Muuten oli sisällä varsin hiljainen kerrostaloasunnossakin. Postimiehen haukkui, mutta muuten oli hiljaa. Ehdottomasti ihana rotu, joka pitää kouluttaa siinä missä muutkin koirat. Koulutettuina aivan ihania seurakoiria, jotka jaksavat peuhata ulkonakin tuntitolkulla.

Mielestäni turkki ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän raskas hoitaa. Mutta jos ei ole valmis edes kerran viikossa käyttämään tuntia-paria turkin hoitoon, kannattaa valita se sileäkarvainen kaveri. Meillä riitti takkujen selvittely 1x viikossa ja pesu noin kerran kuussa. Paljon on tässäkin merkitystä karvan laadulla ja oikeiden pesuaineiden löytämisessä.

Ehdottomasti ihana koira, mutta monet unohtaa, että pienet koirat kaipaavat koulutusta siinä missä isommatkin. :)

Luen kans aivan ihmeissäni tätä foorumia, kun en tunnista meidän cottonia näistä kuvauksista ollenkaan.

Kyllä, turkki on haastava, mutta me pidämmekin sen lyhyenä, on koirallekin mukavempi, varsinkin kesällä kun saa uida, eikä ole kokoajan niin kuuma.

Muuten meidän koirasta: totutimme pojan jo pentuna muihin koiriin ja lapsiin, on muuten ihan älyttömän lapsirakas kun on pennusta asti lasten kanssa temmeltänyt! Lapset saa nostaa koiraamme syliin, eikä haittaa, vaikka miehen siskontyttö (1v) ottaakin välillä karvasta kiinni vähän lujempaa, koira vain iloisesti heiluttaa häntäänsä. Ikinä ei ole purrut ketään, ei edes yrittänyt. Luut, lelut yms saa kyllä ottaa häneltä pois, eikä tule ärinöitä tai näykkimisiä. Koira ei todellakaan ole haukkuherkkä, ei hauku edes kun ovella on joku. Iloisena menee kyllä eteiseen odottamaan ja saattaa vinkua eteisessä, jos en heti tule avaamaan, mutta ei hauku. Erittäin ystävällinen kaikkia kohtaan, niin aikuisia kuin lapsiakin, rakastaa olla perheensä kanssa ja onkin aina jaloissa makoilemassa jos esim. istumme ruokapöydän ääressä. Seuraa joka paikkaan, jopa vessaan. Tämä ei kuitenkaan minua haittaa vaan lähinnä huvittaa. Kaikinpuolin siis aivan ihana rotu, en keksi mitään negatiivista kyllä meidän koirasta!

Jos cottoninne räksyttää/ei tule toimeen lasten kanssa/puree/näykkii, on vika omistajassa kun ei kouluttanut koiraansa paremmin, ei koirassa. Meidän koira ei sinänsä edes koulutusta näihin asioihin tarvinnut, pennusta asti vaan vietiin joka paikkaan ja totutettiin eri tilanteisiin ja nyt onkin aivan mahtava tapaus! Isona plussana just se, että voi pitää vapaana, eikä lähde minnekään. Tottelevainen yms.

Kyllä käy sääliksi teitä, jotka ette ole ymmärtäneet, että rodusta saa ihan mahtavan kaverin, kun vaan vähän jaksaa panostaa pentuna koulutukseen!

Meillä on coton de tuléar. Todella ihana, suojelee pikkulapsia ja meillä ainakin valitsee niin sanotun "omistajan" jonka vierellä nukkuu ja jonka syliin änkeää koko ajan. Meillä se on valinnut toiseksi nuorimman teinin mutta kyllä se muistakin pitää.

Huonona puolena siinä taas on nylkyttäminen ja jalkaan kiinni käyminen. Turkkikin vaatii hoitoa mutta kyllä se on sen arvoista. Mutta suosittelen jos kaikki lapset ovat vähintään yli 6-vuotiaita.

Meillä on 2 cottonia. Aivan suunnattoman rakkaita koko perheelle. Siitä huolimatta että nuorempi yksilö joskus puree (leikillä) ja räksyttää niin on se todellakin sen arvoista<3 koirat rakastaa koko meidän perhettä eivätkä ne ole yhtään inhottavia. Ja jos turkki koituu ongelmaksi niin aina sen voi käyttää trimmissä. En kestä edes ajatella että menettäisin jommakumman koirista:(

Nostanpa tätä vanhaa ketjua, josko täällä olisi cottonin omistajia paikalla? Haaveissa tuollainen koira, eläunrakas lapsiperhe jossa ennestään kissa.

Onkos teidän Coton ollut pentuna kova pureskelemaan ja ärisemään?

Meillä on kotona jo yli 10-vuotias cottoni rouva, josta kokemukset on ollu kyllä vain positiivisia! Koira on todella perhekoira, joka tulee toimeen myös lasten kanssa. Toki tämä riippuu myös siitä onko koira tottunut lapsiin. Meillä pikkuveli oli koiran tullessa vasta 5v, joten koira on pennusta asti saanut kosketusta lapsiin. Muiden koirien kanssa koira tulee ihan hyvin toimeen, tosin vanhemmiten se ei enää oikein jaksa nuoria ja villejä touhottavia koiria, jolloin saattaa niille murahtaa. Luonteeltaan meidän neiti on todella ihmisystävällinen nallukka, joka rakastaa hellyyden osoituksia. Koira on myös ollut pennusta asti tosi helposti koulutettava ja oppi kokonaan sisäsiistiksikin n. 4 kk ikäisenä. Itse 12 vuotiaana opetin sille vaikka mitä temppuja, jotka se oppi nopeasti ja muistaa vieläkin. En sanoisi koiraamme miksikään räkyttäjäksi, se haukahtelee lähinnä, jos ovikello soi, mutta ei muuten. Olen kuitenkin kuullut, että jotkut rodun edustajat saattavat olla haukkuherkempiä.

Turkin hoitoa en kyllä liikaa demonisoisi; jos koiraa ei käytetä näyttelyissä, turkin pystyy pitämään näppärästi lyhyempänä, jolloin se on helppohoitoinen. Ei tarvitse edes juuri harjata. Riittää kun turkkia leikkaa muutaman kuukauden välein. Plussaa on tosiaan se, että karvaa ei irtoa ollenkaan eikä karvanlähtöaikaa ole.

Käsitykseni mukaan cottoni on rotuna suht terve ja myös oma kokemukseni on tämä. Meidän hauva on erittäin terve 11-vuotias rouva, jolla ainoana vaivana on vanhemmiten tullut hammaskivi, jota täytyy välillä käydä poistattamassa. Muuten koira on ollut aina terve lukuunottamatta ehkä kolmea korvatulehdusta.

Sanoisin, että kaiken kaikkiaan cottoni sopii hyvin perhekoiraksi, sillä on valloittava ja ystävällinen luonne! Toki jokaisen koiran saa pilattua huonolla kasvatuksella, mutta tämä nyt pätee jokaisen rodun kohdalla. Luonteissakin on tietenkin eroja. Meidän cottoni narttu on ollut luonteeltaan erittäin helppo, mutta ystäväni cottoni uros oli alle vuoden ikäisenä aika kovapäinen eikä uskonut kieltoja aivan yhtä helposti kuin meidän neiti aikoinaan. Kärsivällisellä koulutuksella ystävänikin koira on kuitenkin nykyään mitä ihanin nallekarhu.

Ei koiraa voi hankkia lapsille. Menkää lelukauppaan ja ostajaa heille pehmoleluja. Todella ymmärtämätöntä aikuisilta.

Ei koiraa voi hankkia lapsille. Menkää lelukauppaan ja ostajaa heille pehmoleluja. Todella ymmärtämätöntä aikuisilta.

Liikaa koiria, muutamaksi vuodeksi koirienpitokielto kaupunkiin.

Tosi tyhmää ja vastuutonta aikuisilta hankkia lapsille koira. Sehän ois melkein sama,jos olisitte hankkineet lapsille vauvan ja valittaisitte ettei vauva saa tarvitsemaansa hoitoa lapsilta. Ihmetyttää myös kasvattajat, jotka myyvät pennun tollaseen perheeseen. Luopukaa ajoissa pennusta. Sille löytyy kyllä hyvä koti, jossa se saa tarvitsemaansa hoitoa aikuisilta ja jossa sitä rakastetaan.

Meillä on vuoden vanha Cotton de tulear narttu, aivan valtavan ihana ystävällinen koira.

Tämä on perheemme kolmas koira ja edellinen koiramme oli Pyreneiden koira, todella erilainen sekä koon, että ominaisuuksia puolesta.

Sanoisin, että jokaisessa rodussa on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeää on löytää sellainen rotu, jonka hyvät ja huonot ominaisuudet ovat sellaisia, että niihin voi sitoutua. Lisäksi jokainen koira on yksilö. Paljon vaikuttaa se miten koiran opettaa ja miten sen kanssa toimii. Koira lukee hyvin ihmistä ja oma käytös vaikuttaa pitkälti siihen millainen koirasta lopulta tulee. Lisäksi on syytä muistaa, että koira on eläin, joten taustalla on myös sen vaistot. Nämä sivustot ovat sellaisia, joihin kuka tahansa eläimestä mitään ymmärtämätön voi kirjoittaa.Ei kannatta perustaa omia mielipiteitä näihin kommentteihin liittyen, vaan voi ottaa yhteyttä kasvattajiin ja rotuyhdistyksiin ja selvittää mitkä seikat ovat itselle tärkeitä.

En kyllä voi moittia cottonia. Helppo koira, voi harrastaa ja ei eläinlääkäri käyntejä, ei rähmi silmät, eu mitään sairauksia ja jo 9 vuotias ja nyt huhtikuussa teki vielä pennun. Ihmisille niin aikuisille ja lapsille ystävällinen ja myös muille koirille.

Turkin hoito on hienoa puuhaa kun voit vain antaa sitä laatu aikaa omalle koiralle. Mitä valittaa turkin hoidosta kun kyllähän me naisetkin käytämme aikaa omaan hiuskuontaloo n.

Varsinkin uros-cottonit räksyttävät ja rähiset koko ajan. Vaikka asumme hajaalueella niin jokainen ohikulkija saa räkytyksen ja hampaannäytön. Ei onnistu kouluttaminenkaan:( otettiin lapsille halikoiraksi mutta nyt harmittaa. Lapset ei halua ulkoiluttaa koska koira on todellahaukkuherkkä. Samaa olen kuullut myös muikta omistajilta:(

Te, jotka pidätte cottonilla lyhyttä turkkia: kuinka usein leikkautatte / leikkaatte sen?  Jos leikkaatte itse, onko se vaikeaa?

Yllättävän huonosti terveystutkittu rotu. Mutta muutaman kivan ja tutkitusti terveen ja toimivan oon agilityssa tavannut. 

Meillä koira ainakin päivä 1. asti ollut ihmisrakas! Suosittelen Cottonia ihan jokaiselle! Turkin kanssa tietenkin hommaa aina vähän mutta se on pieni asia kun miettii että kuinka ihana hän on!

Otettiin Coton 2 vuotta sitten kun naisväki ihastui sen söpöyteen ja ulkonäköön.Pentuna ihmeteltiin jo silmien rähmimistä ennen luovutusta meille mutta sanottiin että se menee ohi.Nyt 2 vuotta kulunut ja silmät rähmii edelleen paljon että turkki on kuonossa todella ruma vaikka silmäkulmia puhdistetaan 3 krt.päivässä.Kaikki mahdolliset ruoat mitä on suositeltu on käyty läpi ja ei auta.Eläinlääkärikin vain sanoi että rodun virheitä.Lisäksi koira on niin nirso että syö jotakin nappulaa kaksi viikkoa ja sitten lyö stopin.Kaikenmaailman herkkusekoitteluun en ole lähtenyt koska aina ei pysty mukana kuljettamaan kylmäkasseissa pöperöitä jotta maistuisi.Turkki on vaativa ja meilläkin kävi alussa näyttelyssä mutta sitten kyllästyin kun yksin jouduin sitä huoltamaan kun muita ei perheessä kiinnostanut ottaa vastuuta  ja ostin trimmerin ja opettelin trimmaaman ja sen jälkeen hyvin on pärjännyt.Annan suosituksen että jos pennun silmät rähmii niin jättäisin sen kasvattajalle ja ottaisin jonkun muun pennun.Nyt kasvattaja oli ehdottanut pennuttamista mutta en halua että silmäongelmat siirtyy seuraavalle sukupolvelle eli ei jatkoon.