Kokemuksia coton de tulear-koirista?

Meilläkin on enkä tunnista sitä tästä ketjusta.

-erittäin lapsiystävällinen

-erittäin ihmisystävällinen

-ei hauku lainkaan

-ei ole jyrsinyt yhtään mitään

-pysyy pihalla irti

-sisäsiistiksi oppi pari viikkoa  luovutusiän jälkeen, ei siis todellakaan kuse sisälle. ikinä.

-turkkia ei tarvitse kammata kjoka päivä, vaan pesu kerran kahdessa viikossa riittää, jos aikoo sen pitkänä pitää

Sanosiin, että >10-vuotiaiden lasten kanssa OK. Luonne riippuu yksilöstä. Tyypillisesti hyvin lutuinen ja ihmisrakas,  sylissä ja lähellä viihtyisi vaikka kuinka pitkään. Turkki todellakin suuritöinen, puuvillamaisen ohut, huopatakkuuntuva, päädyimme trimmauttaa, se toiminut. Silmät rähmivät joillakin. Kova räksyttämään vaikka koulutettu. Sisäsiistiksi haasteellista opettaa. Pieniruokainen, iloinen kaveri.

Mulla oli Coton, kuoli toukokuussa ja oli jo 14-vuotias. Parin vuoden päästä otan uuden. Koira ei itsessään ole räksyttävä, purija tms.. omistaja voi tehdä paljon mikä "pilaa" koiran. Tietty joku rotu voi olla herkkähaukkuisempi kuin toinen, mutta pitää osata ohjata koiraa oikeaan käyttäytymiseen. Seuraavan koirani kanssa osaan olla johdonmukaisempi ja tiedän enemmän miten koiraa voi yrittää kasvattaa kunnon kansalaiseksi :)  Ei sillä etteikö ed koirani olisi ollut sellainen, oli ihana ja helppo koira. Haukkui vain toisia koiria, tuli meille 11kk ikäisenä aikoinaan ja oli elänyt tynnyrissä.. Seuraavan koiran kanssa panostan siihen että tottuu toisiin koiriin, ihmisiin, kaikkeen..

Terv. Seuraavaa Cotonia odotellessa.. :) Ja edellistä vielä ikävöidessä.. :(

Meillä ainakin on todella kultainen ja ihana coton. Kiltti ja lapsirakas, menee ulkonakin iloisesti lasten luokse. On sisäsiisti, viihtyy seurassa,hauska ja nokkela. Hyppii ja juoksee ulkona, ei siis jaloissa mitään vikaa. Meillä ei myöskään silmät rähmi, terve on kaikin puolin. Turkki pidetään lyhytkarvaisena, ja niin on mielestämme nätimpikin. On ihan pienen nallen näköinen, hellyttävän söpö ja suloinen.

Ihanan luonteinen, vilkas koira. Paappa ei tullut allergiseksi, vaikka muuten onkin vähän henkilaita. Paimentaa innokkaasti laumaansa. Turkissa on hoitamista, ja leikata pitää, ainakin meillä, kun käymme ulkona lenkkeilemässä. 

ap

Onko sulla/teillä aikaa ja kärsivällisyyttä harjata turkkia päivittäin? Ja jos karvan leikkaa lyhyeksi niin eikö silloin kannata ottaa joku lyhytturkkinen kaveri.



Mihin tarkoitukseen mietitte koiraa?

Ja joutuivat laittamaan sen eteenpäin kun puri isääntää ja lapsia.

Ihania ovat pienet ja valkoiset, tosi lapsiystävällisiä. Meillä bichonin kanssa ainoastaan miinuksena raskas turkinhoito ja alkuun oli eroahdistus. Jos tahtoo helpomman turkin, melko saman luonteen niin bichon havanais vois olla hyvä.

On ollut meillä jopa viikon hoidossa, kun voi olla meillä mieheni allergiasta huolimatta. Aivan ihanan sydämellinen, utelias ja suloinen tapaus! Turkki on isotöinen, mutta uskoisin sen olevan sen väärti =).

on hankala ja vaivalloinen hoitaa. Kälyllä on sellainen (aikaisemmin kaksikin), eikä lapsia ollenkaan, eli koira on lapsen asemassa. Koiraa hoidetaan kaikin mahdollisin tavoin, myös turkkia. Silti turkki näyttää rasvaiselta tukalta, joka roikkuu päätä pitkin limaisina suikaleina.



Eli jos teillä ei ole aikaa turkille paria tuntia päivässä, ehdottaisin jotain muuta rotua. Koir anäyttää huonosti hoidetulta, vaikkei olisikaan.



Lisäksi noin jalostetulla rodulla on kaikenlaisia vaivoja. Kälyni koiria on leikelty sieltä täältä, mm. nivelsiteet repeävät heti, jos koira riehuu leikkiessään tai hyppää alas sohvalta.



Ja lähtökohtaisestihan tuo rotu on ruma.

Todella ällöä...

Uros, joka nylkyttää ihan kaikkea koko ajan. Todella rasittava koira.

Meillä on coton de tuleaur. Ei tykkää lasten seurasta lainkaan, ei ole mikään lapsirakas rotu. Turkin hoito vaatii vaivaa.



Lapsille hankittiin koira. Nyt se vaan roikkuu minun perässäni ja onkin sitten enemmän minun koirani. Fine by me, mutta lapset on pettyneitä, kun ei koira pelmaa heidän kanssaan.

Rodun hyvät ja hyvät puolet :) ? Lapsiperheeseen tulisi...

ettei suositella lapsiperheisiin. Mutta voivathan ne Suomen nykylinjat ollakin sellaisia..



Itse sain cotonini 17 vuotta sitten. Mahtava otus, ei tottunut nuorena pikkulapsiin, mutta omat lapseni otti mahtavasti vastaan. Turkissa on kyllä työtä, mutta ei sentään päivittäin paria tuntia. Omani oli myös aina poikkeuksellisen älykäs (:D), mutta toisen kasvattajan tytär kertoi, että heidän koiransa eivät ole.

Naapurilla on cotton joka on kamala räksyttäjä

Coton de tuléar on ainoa bichon-rotu, joka ei ole herkkähaukkuinen.

Lisäksi noin jalostetulla rodulla on kaikenlaisia vaivoja.

Coton on yksi terveimmistä koiraroduista. Eikä se ole mitenkään erityisesti jalostettu.

Meidän cottoni on ollut aina todella ystävällinen, ei pure. Kiintyi tosi nopeasti minuun, ja oppi temput nopeasti. Huono puoli on se, että kärsii lievästä eroahdistuksesta. Täytyy katsoa että se ei pahane.. kellään vinkkejä eroahdistuksen lopettamiseen?

Eppu on nytten iha just 6kk vanha. Turkki ei oikeastaan takkuunnu kovinkaan nopeasti. Johtuu varmaan pentuturkista, aikusena aion kuitenki pitää turkin puolipitkänä.

Minulla myös siitepölyallergia ja atooppinen iho, eikä tullut mitään oireita.

Niin ja luonteeseen vielä: Eppu on todella suojeleva. Murisee ja haukkuu jos näkee ulkoa jonku tulevan sisälle, mutta muuten ei murise ihmisille eikä eläimille, käyttäytyy hyvin muiden kanssa.

Niin ja pärjää mainiosti lasten kanssa. Olen tykänny :)