Kokemuksia coton de tulear-koirista?

Niin ja pärjää mainiosti lasten kanssa. Olen tykänny :)

Tyhmä kuin saapas ja turkki tosiaan työläs hoitaa.

Tyhmä kuin saapas ja turkki tosiaan työläs hoitaa.

Meillä kolme lasta ja hyvin aktiivinen ja harrastava perhe, jossa meidän 1,5 v. cottoni -poika menee hienosti mukana. On innokas mukana olija ja tottelee tosi hienosti.

Koira on kasvanut kolmen vilkkaan lapsen kanssa ja suhtautuu lapsiin todella ymmärtävästi. Vaikka ei mikään riehuja olekaan, välillä, varsinkin pesun jälkeen illalla (?!) innostuu peuhaamaan lasten kanssa oikein kunnolla. Tämä on perheemme ensimmäinen koira ja on kumonnut perheemme käsitykset lemmikin "vaikeahoitoisuudesta"!

Turkkia harjaamme 1-2 krt viikossa, joskus jopa vähemmän. Pesu noin 1 krt/ viikko, kurakeleillä joskus 2 krt/ vk. Jos oikein pahasti kuraantunut (kuten eilen pitkähkössä karvassa 10 km metsälenkkimme jälkeen!) , pesu ja föönaus vei noin tunnin, kun valkoiseen paksuun turkkiin oli tarttuneet kaikki risut ja männynkävyt. Normaalisti harjaamiseen menee kuitenkin  korkeintaan 5-10 min kerralla ja nykyisin on pysynyt takuttomana tosi hyvin. (Noin vuosi sitten oli jakso, jolloin takkuuntui paljon helpommin). Koska koiramme ei ole mikään näyttelykoira, olemme pitäneet turkkia välillä lyhyenä (kesällä, kurakeleillä ja tuolla jaksolla, kun turkki takkuuntui helpommin) Ja välillä taas antaneet vähän kasvaa, jos/kun takkuuntumista ei ole esiintynyt. Mitään turkkirumbaa meillä ei siis TODELLAKAAN ole ollut.

Cottonimme tottelee todella hyvin, haukkuu vain hetken, kun ovikello soi, mutta lopettaa pian, kun on "tutustunut" tulijaan. Toisia koiria ei hauku koskaan, eikä ihmisiäkään ulkona/ lenkillä. Menee uteliaasti tekemään tuttavuutta toisten koirien kanssa ja rauhalisen käytöksensä vuoksi saakin yleensä varautuneemmatkin koirat kaverikseen. meilläkin selvästi "äidin" poika, eli minä olen pomo, mutta tottelee muitakin perheenjäseniä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 23:20"]Todella ällöä...

[/quote] kaikki koirat mahdolliset opettaa sisä siisteiksi :)

Silmien rähmiminen meillä oli myös ongelma kunnes toiseen vaivaan lääkäri määräsi

antipiottikuurin sen jälkeen ei ole ollut silmissä mitään ongelmaa.

silmiä tietysti täytyy putsata ja leikata karvat ettei hankaa silmiä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 22:39"]

Ihania ovat pienet ja valkoiset, tosi lapsiystävällisiä. Meillä bichonin kanssa ainoastaan miinuksena raskas turkinhoito ja alkuun oli eroahdistus. Jos tahtoo helpomman turkin, melko saman luonteen niin bichon havanais vois olla hyvä.

[/quote]

kait tää oli vitsi? hirvee työ on havannan turkissa

t kahden havannan omistaja

Ystäväpiirissä lukuisia cottoneita, osaavat olla yllättävän hankalia... Lähes koko rodulla silmät vuotaa ja värjää silmänaluset tummiksi, mikä ei kyllä ole täysin terveen koiran merkki. Allergioitakin esiintyy jonkun verran ja pentutehtailijoita tässäkin rodussa paljon. Pikkukoirilla tietenkin pieni rakko ja taipumusta tarpeiden tekemiseen sisälle, mutta ei kuitenkaan pahin mahdollinen rotu opettaa sisäsiistiksi. Mielipidekusemista esiintyy aika runsaasti, esim systemaattista pissaamista tietyn henkilön sänkyyn. Ei ole lapsirakas rotu vaikka tulisikin lapsiperheeseen ja tottuisi lapsiin... Myös vieraita kohtaan monet ovat varautuneita tai välinpitämättömiä. Näykkivät helposti lapsia ja vieraita juurikin siksi että eivät heistä niin välitä. Tietenkin on myös tärkeää näyttää koiralle alusta asti että se on alimpana perheen hierarkiassa, näin vältytään monilta ongelmilta. Turkin vaikeahoitoisuus on jo oma tarinansa, mutta nopeasti tiivistettynä: kasvaa nopeasti, takkuaa ja haisee helposti, kuraantuu.

Suosittelisin enemmän bichonia vaikka toki kaikki koirat yksiöitä!

Näkee taas tän sonta palstan tason.. meillä yli 9v cottoni, elämäni tärkein asia. Erittäin leikkisä varsinkin nuorena, innokas ja kiintyy helposti ihmisiin. Turkin suhteen luovutimme jo heti alussa ja pidämme sen suht. lyhyenä. Mitä sillä turkilla väliä kun koiran luonne on uskomaton? Lapsien kanssa vaatii tosiaan totuttelua ja voi olla mustasukkainen, mutta tottuu niihinkin pian ja alkaa leikkimään ja temmeltämään. Meidän cottonista on tullut koko perheen ja suvun vauva, kaikki kehuvat miten hyvä ja kiltti luonne sillä on. Pikkukoirillahan on lähes kaikilla tapana räksyttää välillä, mutta eikö se kuulu koiran elämään? Eihän ihmisetkää montaa minuuttia pysy hiljaa. Rotua ei voi kuin suositella! Pian suunnitteilla cotton kaverin ottaminen rakkaan koiramme kaveriksi.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 12:22"]

Tyhmä kuin saapas ja turkki tosiaan työläs hoitaa.

[/quote] Tältä palstalta on turha kysyä vinkkejä mihinkään! Jos turkkia ei jaksa hoitaa niin voihan sen pitää lyhyenä? Mikä hemmetti siinä ulkonäössä on niin tärkeää jos koira on muuten viisas ja kiltti luonne? Meidän cottoni on aivan älyttömän viisas, viisaampi ku moni isompikin koira.

Hei ihan oikeasti, kouluttakaa koiraanne niin ei räksytä, ei pure eikä nylkytä. Ihmiset eiväti jaksa tai ymmärrä panostaa aikaa pennun kasvatukseen, silloin se on tärkeintä. Ja sitten kun koirasta tulee huonotapainen niin siinä vaiheessakaan ei jakseta enää asialle mitään vaan annetaan koiran tossuttaa koko huusholli.

Koirasta tulee juuri sellainen kuin siitä kasvatat. Joten jos koirasi ei kunnioita sinua, räksyttää ja puree niin se on ihan omistajan syytä eikä koiran EIKÄ VARSINKAAN RODUN.

Se on rasittavaa selata kaiken maailman hörhöjen "faktoja" jotka perustuu mielipiteisiin ja väärään tietoon. Mikä tahansa huonotapainen koira haukkuu.

Meillä kyseinen rotu on "ensikoiramme" ja hankin sen vastuulliselta ja hyvältä kenneliltä. Saimme tietoa koiramme terveydestä 7 sukupolveen asti, mutta minulle tärkeintä oli että vanhemmat ja isovanhemmat kaikki terveitä 0/0 polvet ja terveet silmät.

Sitäpaitsi koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, sairastuuhan ihmisetkin!

Turkin voi pitää lyhyenä jolloin se kihartuu suloisesti ja on pehmeää. Todellisen pehmonallen näköinen lyhytkarvaisena

Coton Tulear näyttää pieneltä valkoiselta karhulta lyhytkarvaisena.

Itellä ollu 10 vuotta cottoni. sopii hyvin lapsiperheeseen on todella ihmis ystävällinen. Itsellä isompi kokoinen cottoni kuin yleensä niin ääni ei ole räksyttävä kuin yleensä pikkukoirilla on. mutta mitä muista cottoneista tiedän niin ollut räksyttävä ääni. aika vaikea hoitoinen turkki tai takkuuntuu helposti. oppii todella helposti uusia asioita ja oma cottoni ei ainakaan ole koskaan syönyt mitään pienenä siis ei ole koskaan tuhonnut mitään. kiintyy helposti sellaiseen ihmiseen joka antaa ruuan. oppi helposti ulos tekemään tarpeensa. huonoja puolia varmaan on joillakin räksyttävä ääni, helposti takkuuntuva turkki, aika isännöivä tai siis ei voi mennä ruuan lähelle eikä luuta ottaa edestä koska voi purra ( ehkä johtuu siitä että ei ole opetettu että antaisi ottaa ne pois ja kyseessä on poikakoira), lumi tarttuu helposti kiinni turkkiin, suuri ego niinkuin pikkukoirilla on. hyviä puolia: tykkää lapsista, tulee toimeen toisten koirien kanssa, ihana persoona, oppii helposti uusia asioita, osaa esim meillä antaa tassua, halata (laittaa tassut kaulan ympärille) yms. oppi helposti ulos, ei tuhonnut koskaan mitään, ei tarvi paljoa liikuntaa, rakastettava persoona ja koiramaailman klovni, elää pitkään. ite ainakin oon mun cottonista tykännyt ja aattelin ottaa toisenkin saman rotuisen joskus koska ihastunut kyseiseen rotuun (:

Ystävälläni on coton ja se on kyllä kiva koira! Ystäväni on tosin tehnyt ison työn kouluttaessaan nyt kolmivuotiasta koiraa tavoille. On hyvin leikkisä ja "narrimainen" koheltaja se koira, tekee mitä tahansa jos kokee, että omistajaa viihdyttää.

Ois sama otta

Moitin rähmää joka tekee koirasta aina siivottoman näköisen. Vetinen ruskea turkki esim silmien ympärillä ei näytä kivalta vitivalkoisella koiralla.

Tämä tulee todella myöhään, mutta laitanpa tulemaan silti. Meidän perheessä oli Cottoni. Ja minulla ei ole rodusta mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Meidän Cottoni oli aivan mahtava persoona. Nopeasti oppiva suurisydäminen koira. Tuli meille ollessani vielä lapsi. Tarkasti aina, että koko perhe on koolla. Kävi joka ilta tarkastamassa siihen asti kun kotona asuin, että olen omassa huoneessa nukkumassa ennen kuin meni itse nukkumaan. Ei ollut mikään hihnan päässä räksyttävä koira. Tottakai haukkui joissain tilanteissa joskus lähinnä "vahtihaukkua", mutta ei räksyttääkseen turhaan. Turkki on tottakai joo suuritöinen, mutta ei se nyt paria tuntia päivässä vie. Ja eiköhän jokainen koira ole oma persoonansa ihan rodusta riippumatta. Cottonihan on yleisesti ottaen terve rotu. Niin oli meidänkin tapaus terve lähes koko elämänsä. Sairastui vasta vanhemmalla iällä.

Älä yleistä koko rotuun. Poikaystävän vanhemmilla on cottoni ja siellä on välillä 2 ja 4 vuotiaat pojat jotka leikkivät koiran kanssa ja on kyllä maailman lapsirakkain koira!!

Coton on täysiverinen SEURAKOIRA. Mukana innolla kaikessa mahdollisessa, automatkoista suursiivoukseen.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2012 klo 09:38"]

on kaksi tuollaista. Silmistä valuu rähmää ja se värjää silmänympärykset ruosteenruskeiksi. Näyttää hirveältä valkoisella koiralla. Pahinta on kuitenkin räkytys. Se alkaa, kun ajamme pihaan ja jää kuulumaan jälkeemme kun lähdemme pois. Jos toinen lopettaa, toinen jatkaa ja sitten toinenkin alkaa uudestaan. Hirveä, kimeä räkytys.
Tuokin perhe hoitaa koiraa tosi paljon, millaisiahan olisivat, jos ei riittäisi tarmoa turkin hoitoon, kun on nytkin ruma?

Ja kyllä olemme koiraihmisiä, itsellämme on kultainen noutaja. Ei rähmi, ei hauku turhia.

etenkin käyttölinjaiset kultsut ovat upeita sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan!

Kultsut ja labbikset... Viitsinkö edes aloittaa... Mielikuva on että 'lapsiystävällinen' koko perheen koira, mutta totuus tänä päivänä on, että ko. rodut on niin s*tanan sairaita, ettei niistä ole iloa pitkäksi aikaa ja luonteenkin kanssa sitten niin ja näin.

Mutta varsinaiseen kysymykseen, jos tosissaan mietitte jotain cottonia, niin ottakaa kissa.